Suura 34 ajoittuu mekkalaiselle kaudelle, jolloin Maududin sanoin "islamin yhteisöä sorrettiin ... pilkattiin ja ivattiin, levitettiin huhuja, vääriä syytöksiä ja ilkeämielisiä mielikuvia ihmisten mieliin." On huomion arvoista miten laajasti näitä tapahtumia käsitellään islamin pyhässä historiankirjoituksessa; se auttaa käsittämään nykyajan muslimien raivoisia reaktioita joihinkin varsin laimeisiin pilapiirroksiin. Suurassa joka tapauksessa toistetaan näitä vastaväitteitä Muhammedin sanomaan, ja jokainen niistä aloitetaan fraasilla "epäuskoiset sanovat" jakeissa 3, 7, 29, 31 ja 43, jonka jälkeen Allah vastaa syytöksiin.
Allah aloittaa varoittamalla epäuskoisia kaikkitietäväisyydestään ja tulevasta tuomiosta (jakeet 1-9). Kun ottaa huomioon islamin käsityksen, että Allah on Koraanin ainut kertoja, ensimmäinen jae voi särähtää korvaan Allahin sanoessa "ylistys ja kunnia Jumalalle". Lause sopisi paljon paremmin Muhammedin suuhun, mutta jos Muhammed olisi tässä puhujana, se olisi ristiriidassa sen ajatuksen kanssa, että Koraani on Allahin täydellistä puhetta, joka on ollut olemassa aikojen alusta hänen kanssaan. Koraanin selitysteoksissa tätä ei kuitenkaan ole koskaan pidetty minkäänlaisena ongelmana. Ibn Kathir selittää jakeen tyypilliseen tapaan kuinka "Allah käskee meitä ylistämään yksin Häntä tässä maailmassa ja tuonpuoleisessa."
Vaikka Allah tietää kaiken (jae 2), epäuskoiset sanovat ettei tuomion hetkeä ole tulossa (jae 3). Allah käskee Muhammedia vannomaan kauttaan, että tuomiopäivä varmasti tulee - kuten myös kahdessa muussa jakeessa: 10:53 ja 64:7. Niille, jotka halventavat Allahin ilmoituksia (ayat - sana, jota käytetään myös Koraanin jakeista), on luvassa tuskallinen rangaistus.
Epäuskoiset kieltävät ruumiin ylösnousemuksen (jae 7) ja väittävät Muhammedin keksivän valheita Allahista (jae 8). Allah vastaa heille, että ne jotka eivät usko tulevaan elämään ovat väärässä (jae 8), ja se seikka, että hän kykenee hävittämään maan on Allahin merkki uskovaisille (jae 9).
Sitten Allah kertoo Daadivista (10-11), Salomosta (12-14) ja Saban kansasta (15-21). Allah määrää vuoret ja linnut laulamaan Daavidin kanssa Allahin ylistystä (jae 10): Ibn Kathir sanoo, että Allah oli siunannut Daavidia "mahtavalla äänellä. Kun hän ylisti Allahia, jopa vakaat ja jyhkeät vuoret liittyivät hänen kanssaan Allahin ylistykseen ja vapaana lentävät linnut, jotka lähtevät aamulla ja illalla palaavat, tulivat tervehtimään häntä, ja hän osasi puhua kaikkia kieliä." Seuraavaksi luetellaan siunaukset, jotka Allah antoi Salomolle (jakeet 12-14). Myös sabalaisia siunattiin kahdella ihanalla puutarhalla (jae 15), mutta he hylkäsivät Allahin ja puutarhojen hedelmät muuttuivat karvaiksi (jae 16). Allah ei tee sellaista muuten kuin kiittämättömyyden tähden (jae 17) - jae tukee vahvasti islamissa yleistä käsitystä, että hurskaudesta seuraa maallista menestystä ja Allahin hylkääminen tietää onnettomuutta paitsi tulevassa myös tässä maallisessa elämässä. Mujahid sanoo: "Hän ei rankaise muita kuin epäuskoisia."
Jakeissa 22-31 Allah luettelee asioita, joita Muhammedin tulee sanoa uskottomille: heidän epäjumalansa ovat voimattomia (jae 22); kukaan ei auta heitä Tuomiopäivänä (jae 23). Jakeessa 25 Muhammedia käsketään Ibn Kathirin mukaan katkaisemaan välit uskottomiin sanoen "te ette kuulu meidän joukkoomme emmekä me kuulu teidän joukkoonne, sillä me kutsumme ihmisiä Allahin luo, jotta he uskoisivat, että Hän on Ainoa Jumala ja palvoisivat ainoastaan Häntä. Jos uskotte niin silloin kuulutte meihin ja me teihin, mutta jos te hylkäätte kutsumme, meillä ei ole mitään tekemistä teidän kanssanne eikä teillä ole tekemistä meidän kanssamme." Allah tuomitsee lopulta sekä uskovaiset että uskottomat (jae 26). Muhammed on lähetetty kaikelle kansalle (jae 28); intialainen Koraanin kommentaattori Maulana Bulandshahri kertoo hadithista, jossa Muhammed sanoo: "Kautta Allahin! Ihminen, olkoon sitten juutalainen tai kristitty, joka ei usko minuun sen jälkeen kun on kuullut minua, joutuu helvetin asukkaiden joukkoon."
Allah jatkaa samaa rataa jakeissa 32-54: ylimieliset hylkäävät Muhammedin ilmoituksen, mutta he kyllä uskovat kunhan saavat maistaa Allahin rangaistusta (jae 33); maallinen mammona estää ihmisiä seuraamasta Allahia (jakeet 34-37); mutta Allah päättää kuka on rikas ja kuka köyhä (jae 39); enkelit kieltävät ne, jotka heitä palvoivat (jakeet 40-41); Muhammed ei halua palkkiota ihmisiltä vaan ainoastaan Allahilta (jae 47).
Suura 35 on myös mekkalainen ja se toistaa monia tuttuja teemoja. Maududi sanoo: "Tarkoituksena on varoittaa ja nuhdella mekkalaisia ja heidän johtajiaan heidän vihamielisyydestään Pyhän Profeetan Tauhudin [Allahin ykseyden] ilmoitusta kohtaan". Tämäkin suura alkaa erikoisella ilmoituksella "ylistys olkoon Jumalalle" (jae 1). Allah vakuuttaa kaikkivaltiuttaan (jakeet 1-3) ja kertoo Muhammedille, että aikaisemmatkin profeetat torjuttiin (jae 4). Ihmisten ei tule antaa tämän maailman (jae 5) tai Saatanan (jae 6) viekoitella heitä; uskottomat saavat ankaran rangaistuksen (jae 7); uskovaiset ja uskottomat eivät ole saman arvoisia, sillä "Jumala jättää harhaan kenet tahtoo ja johdattaa oikeaan kenet suvaitsee" eikä Muhammedin pidä tuhlata aikaa uskottomien suremiseen (jae 8).
Seuraavaksi Allah luettelee mahtinsa merkkejä (jakeet 9-17, 27-28). Jakeissa 18-22 hän teroittaa jyrkkää eroa uskovien ja uskottomien välillä. Kukaan ei voi ottaa kannettavakseen toisten taakkaa; jokainen vastaa Allahin edessä itsestään (jae 18). Sitten Allah puhuttelee Muhammedia muistuttaen, että hän on vain Allahin rangaistuksesta varoittaja (jae 23); jos he torjuvatkin hänet, niin torjuttiin myös aikaisemmat profeetat (jae 25). Sitten Allah palaa jälleen Helvetin kauhuihin, missä tuomitut huutavat Allahia apuun, johon Allah vastaa jo lähettäneensä heille varoittajan (jae 37).
Allah päättää suuran vielä uusilla varoituksilla (jakeet 38-45). Muslimit nostettiin "valta-asemaan maassa", joten Allahin kieltäjät aiheuttavat vain itselleen vahinkoa (jae 39). Ne joita ihmiset palvovat Allahin rinnalla, ovat voimattomia eikä heillä ole edes kirjaa (kuten Muhammedilla) (jae 40). Ylimielisten tulisi matkustella, jotta he huomaisivat kuinka aikaisemmat sukupolvet hävitettiin, kun he hylkäsivät Allahin (jae 44). Kuitenkaan Allah ei rankaise ihmisiä niin ankarasti kuin he ansaitsisivat (jae 45).
Blogging the Qur’an: Sura 34, “Sheba,” and Sura 35, “The Angels”
34. Saban suura
35. Luojan suura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti