21. Profeetat

Kun useat suurat ovat kertoneet profeetoista ja heidän saamastaan vastaanotosta hyvin saman kaltaisesti, keskustelee suura 21, "Profeetat", profeetoista yleisesti ja siitä miten heidät on otettu vastaan (yleensä pilkaten). Siinä käsitellään myös erityisesti joitakin profeettoja kuten Aabrahamia, Daavidia, Salomoa, Jobia ja Sakariasta. Suura 21 on myöhäiseltä Mekan kaudelta ja sen taustalla on yhteenotto Muhammedin ja pakanallisten quraishien (Muhammedin oma heimo, joka ei hyväksynyt häntä profeetakseen) välillä. Suura sisältää suoria ja epäsuoria viittauksia heidän skeptisyyteensä sekä vastauksia heidän väitteisiinsä.

Jakeissa 1-47 Allah puhuu yleisesti siitä kuinka uskottomat aina ylenkatsovat hänen luomisvoimaansa ja profeettojen sanomaa. Kuulemme heidän hylkäävän Muhammedin profeetalliset väitteet ja jakeissa 4, 24, 42 ja 45 Allah ohjeistaa Muhammedia miten hänen tulee vastata heille. Uskottomat väittävät Muhammedin harjoittavan noituutta ja että profeetan tulisi olla enemmän kuin "vain ihmisolento kuten tekin" (jae 3). Mutta aikaisemmatkin profeetat olivat vain tavallisia ihmisiä, minkä uskottomat saisivat tietää kysymällä juutalaisilta ja kristityiltä ("Ennen sinuakin lähetimme vain ihmisiä, joille annoimme ilmestyksemme", jakeet 7-8).

Uskottomat sanovat, että Muhammed on runoilija, joka on sepittänyt Koraanin ja että todellinen profeetta pystyisi tekemään ihmetekoja (jae 5). Mutta Allah on menneisyydessäkin hävittänyt kokonaisia kaupunkeja (jae 6) ja tehnyt sen minkä on luvannut ja pelastanut "kenet tahdoimme, mutta hillittömät Me tuhosimme" (jae 9). Nyt Allah on ilmoittanut kirjan koko ihmiskunnalle - siis Koraanin (jae 10). Ja tämä ei ole mitään leikkiä: Allah ei luonut kaikkea vain pilan vuoksi (jae 16). Jos hän olisi halunnut huvitusta hän "olisi voinut sen itsekin tehdä" (jae 17). Se tarkoittaa Tafsir al-Jalalayn mukaan: "Jos olisimme halunnut itsellemme harrastuksen, jotain minkä avulla harrastaa, kuten kumppanin tai lapsen, Me olisimme löytänyt sen Itsestämme, kaunissilmäisten huurien tai enkelten joukosta." "Kaunissilmäiset huurit" ovat tarunhohtoisia Paratiisin neitsyitä.

Sitten annetaan rajun väkivaltainen kuvaus: "Ei, Me heitämme totuuden valhetta vastaan, niin että se musertaa sen pään, ja katso, se häviää!" (jae 18). Edes Allahin seurassa olevat eivät ole liian ylpeitä palvelemaan häntä (jakeet 19-20). Uskottomat eivät voi olla oikeassa väittäessään, että heidän palvontansa kohteet olisivat jumalia Jumalan rinnalla, koska silloin sekä maa että taivas olisivat joutuneet sekasortoon (jae 22) - jae, joka saattaa paljastaa, miksi islamilaiset yhteisöt ovat aina tunteneet vetoa autoritarismiin eivätkä ole lämmenneet demokratialle.

Allahin, absoluuttisen hallitsijan, "ei tarvitse vastata siitä, mitä on tehnyt" (jae 23). Ibn Kathir sanoo: "Hän on Hallitsija Jonka hallintoa ei voi kumota eikä kukaan voi vastustaa sitä, sillä Hänen on valta, kuninkuus, ylpeys, tieto, viisaus, oikeus ja hienovaraisuus." Ne jotka sanovat "Laupeimman hankkineen itselleen pojan" (jae 26) eivät ole vain kristittyjä vaan myös arabipakanoita, jotka palvoivat Allahin tyttäriä - joista kuulemme myöhemmin lisää, erityisesti suurassa 53. Allahin profeetat voivat puolustaa ainoastaan niitä, jotka Allah hyväksyy (jae 28) ja jos joku heistä väittäisi olevansa jumala, hän joutuisi helvettiin (jae 29).

Eivätkö epäuskoiset ole huomanneet Allahin luomisen merkkejä tämän maailman asioissa (jakeet 30-33). Silti he rohkenevat pilkata Muhammedia (jae 36) välittämättä siitä, että Tuomiopäivä on vääjäämättä tulossa (jakeet 37-44). Sinä päivänä kaikki tuomitaan oikeudenmukaisesti eikä pienimpiäkään tekoja, ei edes sinapinsiemenen kokoisia, jätetä huomiotta (jae 47).

Jakeissa 48-93 Allah kertoo joidenkin profeettojen tärkeistä elämän tapahtumista, sisältäen jälleen rinnastuksia Muhammedin omaan tilanteeseen quraishien suhteen. Allah antoi Moosekselle ja Aaronille arvostelukyvyn (al-furqan, الْفُرْقَانَ) (jae 48) - se tarkoittaa oikeaa opastusta. Al-furqan on islamilainen traditio, joka yhdistetään Koraaniin itseensä, mutta tässä sitä käytetään aikaisempien profeettojen sanomasta - Toorasta, joka annettiin Moosekselle. Islamin tradition mukaan sekä Toora että Evankeliumi olivat sisällöltään samanlaisia Koraanin kanssa ennen kuin ne väärennettiin uppiniskaisten ja epäuskoisten Mooseksen ja Jeesuksen seuraajien toimesta.

Sitten Allah palaa kertomukseen Aabrahamista kertoen jälleen tarinan kuinka hän kieltäytyi palvomasta isänsä jumalankuvia (jakeet 51-73). Hän vastustaa oman kansansa epäjumalanpalvojia, jotka pilkkaavat häntä aivan samoin kuin quraishit pilkkasivat Muhammedia. He jopa yrittävät polttaa hänet elävältä, mutta Allah viilentää tulen ja pelastaa profeettansa (jakeet 68-69). Seuraavaksi viitataan peräjälkeen Lootiin (74-75), Nooaan (76-77), Daavidiin ja Salomoon (78-82), Jobiin (83-84), Ismaeliin, Idrisiin (Enoch), Dhul-Kifl'iin (Hesekiel) (85), Sakariaaseen (89-90) sekä Mariaan ja Jeesukseen (91), jotka kaikki, kuten meitä tässä muistutetaan, ovat pysyneet uskollisina Allahille huolimatta monista vaikeuksista ja ahdingosta (ja uskottomien pilkasta). Heillä kaikilla oli yksi uskonto, islam (jae 92), vaikka heidän seuraajansa "ovat hajaantuneet uskonyhteydestään" (jae 93). Profeettojen alkuperäinen uskonto oli islam ja jos väittää seuraavansa jotain heistä - Aabrahamia, Moosesta, Jeesusta - mutta hylkää islamin, hylkää samalla noiden profeettojen oikean sanoman ja seuraa sen sijaan myöhempiä väärennettyjä kirjoituksia.

Sitten Allah varoittaa Tuomiopäivästä (jakeet 94-112). Kun Gog ja Magog päästetään irti (katso 18:94), uskottomat tulevat huomaamaan, että kaikki tämä oli totta (jae 97). Kun he saapuvat helvettiin, he huomaavat etteivät heidän väärät jumalansa voi pelastaa heitä (jakeet 98-100). Mutta uskovat eivät joudu kärsimään mitään tästä eivätkä he joudu edes kuulemaan tuomittujen huutoa helvetissä; sen sijaan enkelit tervehtivät heitä (jakeet 101-103). Allah tekee luomistyönsä uudestaan (jae 104). Hurskaat - siis muslimit - perivät maan (jae 105). Koraani on sanoma niille, jotka haluavat palvella Allahia (jae 106) ja Muhammed on lähetetty "armoksi maailman kansoille" (jae 107). Muhammedin tulee kertoa ihmisille, että hän on välittänyt varoituksen, jonka hänet oli määrätty välittämään, mutta hän ei tiedä milloin Tuomiopäivä tulee (jae 109).

Blogging the Qur’an: Sura 21, “The Prophets”

Profeettojen suura

20. Ta Ha

Tälle varhaiselle mekkalaiselle suuralle "ei ole kilpailijaa", sanoo Al-Ghazali, "sen tinkimättömässä Allahin absoluuttisen ykseyden vakuutuksessaan". Se saa nimensä kahdesta arabialaisesta kirjaimesta sen alussa: Taa (ﻁ) ja Haa (ﻩ). Ibn Abbas ja muut aikaiset kommentaattorit ovat ehdottaneet, että ta ha (طه) olisi itse asiassa muinaisen arabialaisen murteen ilmaus "Oi mies", jolloin se tarkoittaisi tässä yhteydessä, että Allah puhuttelee Muhammedia kuten jakeessa 2 - missä hän jälleen lohduttaa masentunutta profeetta kertomalla, ettei Koraania ole lähetetty hänelle tekemään hänestä onnetonta. Kaikki kuuluu Allahille (jae 6) ja hän tuntee kaikki salaisuudet (jae 7), sillä hänen ovat parhaimmat nimitykset - se on, korkeimmat ominaisuudet (jae 8).

Allah kertaa jakeissa 9-99 jälleen kerran Mooseksen tarinan, jota hän on käsitellyt jo suurissa 2, 7, 10 ja 17. Mutta kuten Al-Ghazali huomauttaa: "jokaiselle kerralla kertomus tuo esiin uusia näkökulmia. Jokaisessa niistä on seikkoja, joita ei kerrota toisissa versioissa." Myös uudelleen kerrotuilla seikoilla on hyötynsä. Al-Ghazali tähdentää, että tässä suurassa pannaan paljon painoa sille, että uskovat muistaisivat totuudet, jotka heille on opetettu: Koraani itsessään on muistutus (jae 3); uskovien tulee rukoilla säännöllisesti muistaakseen Allahia (jae 14); Mooses pyytää Allahia antamaan Aaronin avustajakseen, jotta veljekset yhdessä voivat ylistää ja muistaa takeltelematta (jakeet 29-34); Allah lupaa sen, ja varoittaa Moosesta olematta unohtamatta häntä (jae 42); Allah ohjeistaa Moosesta puhumaan faraolle niin, että farao muistaisi tai osoittaisi pelkoa Allahia kohtaan (jae 44); Allah ei koskaan unohda (jae 52), mutta kun salaperäinen Saamiri tekee vasikan kuvan, tämä kertoo sen olevan heidän jumalansa ja Mooses on vain unohtanut sen (jae 88); Allah sanoo Muhammedille, että hän kertoi Mooseksen tarinan hänelle jälleen, jotta hän muistaisi (jae 113); Aadam unohti sopimuksensa Allahin kanssa (jae 115); Tuomiopäivänä Allah unohtaa ne, jotka unohtivat hänen tunnusmerkkinsä (ayat, Koraanin jakeet) tässä maailmassa (jae 126).

Suufit sanovat että kun Mooses lähestyi palavaa pensasta ja kuuli Allahin äänen (jakeet 10-17), hän pääsi fanaan, tilaan, jossa oma itse sulautuu jumaluuteen, ja baqaan, Allahin yhteyteen. Hänen kenkänsä erottivat heidän mukaansa hänet Allahista ja siksi Allah käskee riisua ne (jae 12). Ibn Masud Baghavin sanoo kirjassa Ma'alimut-tanzil, että se, mitä Mooses näki ei ollut tulta, vaan taivaallinen Allahin valo (nur).

Joka tapauksessa Allah varustaa Mooseksen sauvalla, joka muuttuu käärmeeksi (jae 20), ja kädellä, joka muuttuu loistavan valkoiseksi ilman, että siinä on tautia (jae 22) ja lähettää hänet haastamaan faraon. Allah antaa Moosekselle luvan ottaa Aaronin mukaansa (jae 36) ja kertoo tarinan kuinka hänet kerran vauvana nostettiin vedestä erään toimesta, "joka on sekä Minun että hänen vihollisensa" (jae 39), ja palautettiin äidilleen (jae 40). Tarina kerrotaan siten, että kuulijat selvästikin tuntevat Mooseksen tarinan entuudestaan.

Kun Allah käskee Moosesta ja Aaronia lähtemään jälleen faraota vastaan (jae 44), he vastaavat olevansa peloissaan, sillä "me pelkäämme, että hän kiihtyy pahasti meitä vastaan tai rikkoo Sinua vastaan" (jae 45). Allah vastaa heille, ettei heidän pidä pelätä, sillä hän on heidän kanssaan ja näkee ja kuulee kaiken - toistaen lohdutuksen sanat Muhammedille jakeissa 5-7. Niinpä Mooses ja Aaron tekevät velvollisuutensa ja kertovat faraolle, että Allah on ainoa jumala ja hän "on luonut maan teidän kehdoksenne" (jae 53) ja että rangaistus odottaa uskottomia (jae 48). Farao kuitenkin torjuu heidät (jae 56) ja sanoo, että pystyy esittäämään samanlaisia taikoja (jae 58). Kun hänen taikurinsa kuitenkin tunnustavat uskonsa Allahiin (jae 70) farao uhkaa heitä kielellä, joka aavemaisesti muistuttaa Allahin itsensä suosittelemia rangaistuksia niitä kohtaan, jotka käyvät sotaan Allahia ja Muhammedia vastaan (5:33 - islamin perimätiedon mukaan viides suura on ilmoitettu myöhemmin kuin tämä suura): hän uhkaa ristiinnaulita heidät, tai amputoida käden ja jalan vastakkaisilta puolilta (jae 71). Rangaistus näyttäisi olevan sopiva - sen sijaan niiden esittäjä ja syy niihin on väärä.

Allah pelastaa israelilaiset faraolta jakamalla meren niin, että he voivat ylittää sen kuivaa maata pitkin (jakeet 77-79). Mooses nousee vuorelle tavatakseen Allahin, mutta ei suinkaan saa häneltä kymmentä käskyä. Sen sijaan Allah kysyy häneltä, miksi hän on kiirehtinyt vuorelle ennen kansaansa (jae 82) ja kertoo, että hän koettelee Mooseksen kansaa antamalla Saamirin johtaa heidät harhaan (jae 85). Mooses moittii Aaronia siitä, ettei hän tehnyt mitään vaikka näki heidän menevän harhaan (jae 92). Saamiri selittää, että hän otti "tomua lähettilään jalanjäljistä" tehdäkseen vasikan (jae 92). Muslimikommentaattorit ovat yksimielisiä siitä, että hän otti tomua yhdestä enkeli Gabrielin hevosen kavionjäljestä, sillä Gabriel johti israelilaiset taisteluun. Mooses rankaisee Saamiria sanoen "Mene matkaasi, osasi on tässä elämässä sanoa: 'Älkää minuun koskeko!'" (jae 97). Ibn Kathir selittää: "Tämä tarkoittaa: Koska sinä koskit sellaista, jota sinun ei ollut lupa koskea, tulet sanomaan 'Älkää minuun koskeko!'. Se tarkoittaa: 'Sinä et koske ihmisiin eivätkä he koske sinuun'". Tämä saattaa vihjata, että Saamiri on samarialainen, jotka eivät yleensä olleet tekemisissä ulkopuolisten kanssa.

Allah sanoo Muhammedille: "älä pidä kiirettä Koraanin suhteen, ennen kuin se täydellisesti on sinulle ilmoitettu" (jae 114). Ibn Abbasin mukaan näin sanotaan siksi, että Muhammed lausui ilmestyksiä ääneen heti kun ne tulivat, jotta hän muistaisi ne. Hänen tulisi luottaa Allahin voimaan saada hänet muistamaan. Tämän jälkeen Koraani palaa Aadamin lankeemukseen; Saatana houkuttelee Aadamin syömään Kuolemattomuuden puusta (jae 120) - ei hyvän ja pahan tiedon puusta kuten Genesiksessä. Allah karkottaa Aadamin ja Evan puutarhasta, mutta sanoo, että ne jotka noudattavat hänen opastustaan, eivät joudu harhaan (jae 123).

Allah päättää suuran varoituksilla: epäuskoiset herätetään Tuomiopäivänä sokeina (jae 125); Muhammedin tulee olla kärsivällinen uskottomien kanssa (jae 130), koska he saavat rangaistuksensa (jae 129); Muhammedin ei tule kadehtia heidän maallista omaisuuttaan (jae 131); epäuskoiset vaativat tunnusmerkkiä, mutta he eivät saa sitä, kuten Allah on jo aikaisemmin ilmoittanut (jae 133).

Blogging the Qur’an: Sura 20, “Ta Ha”

Ta Ha:n suura

Mooses Raamatussa