Miksi jotkut muslimit pitävät velvollisuutenaan Allahin edessä käydä sotaan juutalaisia ja kristittyjä vastaan? Syynä on tämä Koraanin luku.
Suura 9, "Katumus", on ainut Koraanin 114:stä luvusta, joka ei ala lauseella "Bishmillah ar-Rahman ar-Rahim" - "Jumalan, laupiaan Armahtajan, nimeen." Tähän annettu erilaisia selityksiä. Kalifi Uthman (ja muutkin islamin oikeusoppineen Zamakhsharin mukaan) selittää syyksi sen, että jotkut uskoivat suuran 8 ja suuran 9 olevan itse asiassa sama suura, ja että "pyhä profeetta kuoli ilmoittamatta oliko suura Bara'ah [suura 9] suuran Anfal [suura 8] osa vai ei." Ibn Kathir sanoo, että lausetta ei ole yksinkertaisesti siksi, että "Kumppanit eivät kirjoittaneet sitä Koraanin täydelliseen kopioon [Mushaf], jonka he olivat koonneet". Maududi vakuuttaa, että oikean selityksen antaa Imam Razi, joka sanoo, että Bismillah jätettiin pois, koska Muhammed, sen lisäksi, ettei itse lausunut Bismillahia, antoi käskyn olla lausumatta sitä tämän suuran alussa.
Miksi hän niin määräsi? Tafsir al-Jalalayn selittää Muhammedin käskyä siten, että Bismillah "on suojelus, ja [suura 9] lähetettiin sen jälkeen, kun suojelus oli poistettu miekalla." Eräs Muhammedin varhaisimmista seuraajista, Ali ibn Abi Talib, on samaa mieltä sanoen, että Bismillah "ilmaisee suojelua, mutta tämä suura lähetettiin miekan kera. Siksi se ei ala suojeluksella." Tafsir al-Jalalayn lisää, että "Hudhayfa kertoo, että he kutsuivat tätä Katumuksen suuraksi, vaikka se on todellisuudessa Rangaistuksen suura."
Se on: Rangaistus vääräuskoisille.
Joka tapauksessa Bismillahin kielto tämän suuran alussa pysyy. Sellaiset oppineet kuin Jazari ja Shatbi sanovat, että suuran alussa ei tule lausua Bismillahia, mutta Bulandshahri sanoo, että jos suuraa 9 lausutaan aloittaen jostain muusta kohdasta kuin alusta, lukija voi itse päättää lausuuko Bismillahin vai ei.
Bukharin talteen laittaman hadithin mukaan suura 9 oli viimeinen, joka ilmoitettiin kokonaisuudessaan, vaikka erään toisen suuran osia tuli vielä myöhemmin. Toinen hadith sanoo suuran 110 olleen aivan viimeinen, mutta joka tapauksessa suura 9 on hyvin myöhäinen, Muhammedin viimeisten ilmestysten joukossa. Islamin perimätiedon mukaan se ilmoitettiin niihin aikoihin, kun Muhammed järjesti tuloksettoman sotaretken Bysantin Tabukin varuskuntaa vastaan pohjoisessa Arabiassa vuonna 613, ja suuri osa sen sisällöstä käsittelee sitä, miten kristityn suurvallan armeijan kanssa yritettiin yhteenottoa.
Allah aloittaa tämän suuran kuitenkin puhuttelemalla Mekan pakanoita. Hän vapauttaa uskottomat kaikista velvollisuuksista, joista heillä oli sopimus muslimien kanssa ja kaikki voimassa olevat sopimukset rajoitettiin neljään kuukauteen (jakeet 1-3).
Allah varoittaa, että "olette Jumalan ulottuvilla sekä että Jumala saattaa uskottomat häpeään" (jae 2), jonka Tafsir al-Jalalayn selittää tarkoittavan, että Allah "nöyryyttää heitä tässä maailmassa tappamalla heidät, ja Tuonpuoleisessa heittämällä heidät Tuleen." Hajjin aikana annetaan ilmoitus, että "Jumalaa ei sido kosketus pakanain kanssa, samoin kuin se ei sido Hänen lähettilästänsäkään" ja pakanoita käsketään katumaan ja kääntymään islamiin (jae 3). Tämä koskee vain niitä pakanoita, jotka ovat rikkoneet sopimuksen muslimien kanssa; muita sopimuksia noudatetaan niiden päättymiseen asti (jae 4). As-Sawi sanoo, että tämä on poikkeus neljän kuukauden rajoitukseen, koskien Damra-heimoa, jonka "sopimusta oli vielä yhdeksän kuukautta jäljellä."
Seuraavaksi tulee pahamaineinen Miekkajae sisältäen käskyn "vuodattaa pakanain verta missä tahansa heitä tapaattekin" (jae 5). Nykyajan jihadistit luonnollisesti rakastavat jaetta. Vuoden 2003 saarnassaan Osama bin Laden riemuitsi tästä jakeesta: "Ylistys Allahille, joka ilmoitti tämän Miekan jakeen palvelijalleen ja lähettiläälleen [Profeetta Muhammed] osoittaakseen totuuden ja lopettaakseen valheen."
Ibn Juzayy huomauttaa, että jae 5 abrogoi (kumoaa) "jokaisen Koraanin rauhansopimuksen" ja erityisesti Koraanin ohjeen "vapauttaa" vangit tai "antaa heidän lunastaa itsensä vapaiksi" (47:4). As-Suyutin mukaan "tämä on miekan ayat, joka kumoaa anteeksiannon, aselevon ja huomiotta jättämisen" - tarkoittaa ehkäpä pakanoiden rikkomusten huomiotta jättämistä. Tafsir al-Jalalayn sanoo, että muslimien tulee "surmata monijumalaisia mistä hyvänsä te löydätte heitä, olkoot se laillinen aika tai pyhitetty, ja ottaa heidät vangeiksi linnoihin ja linnoituksiin, kunnes heillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin tulla surmatuiksi tai kääntyä islamiin".
Ibn Kathir on samaa mieltä ohjeistaen muslimeja, että "he eivät vain odottaisi heitä. Mieluummin etsikää ja piirittäkää heitä heidän maillaan ja linnoituksissaan, hankkikaa heistä tietoa teillä ja kulkuväylillä niin, että mikä on suurta näyttää yhä pienemmältä heille. Tällä tavoin heillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kuolla tai kääntyä islamiin." Hän ei myöskään tunnu allekirjoittavan länsimaissa nykyään vaikuttavien islamin puhemiesten yleistä näkemystä, että tämä jae pätisi vain Arabian pakanoihin Muhammedin aikana eikä sitä voisi soveltaa muualle. Päinvastoin hän vakuuttaa, että "vuodattakaa pakanain verta missä tahansa heitä tapaattekin" tarkoittaa juuri sitä mitä siinä sanotaan: uskottomat on tapettava "kaikkialla maan päällä, paitsi Pyhällä Maalla" - se on Mekan pyhä moskeija Koraanin 2:191 mukaan.
Jos uskottomat kääntyvät islamiin on muslimien lopetettava heidän tappamisensa. Tafsir al-Jalalayn: "Mutta jos he katuvat epäuskoaan, suorittavat rukoukset ja maksavat almut, antakaa heidän mennä vapaasti älkääkä häiritkö heitä." Ibn Kathir: "Nämä Ayat [jakeet] sallivat taistelun ihmisiä vastaan, kunnes he kääntyvät islamiin ja noudattavat sen ohjeita ja sääntöjä." Qutb sanoo, että sopimusten päättäminen neljän kuukauden jakson jälkeen yhdistettynä komentoon tappaa uskottomat "ei ollut tarkoitettu kostoon tai tuhoamiseen, vaan paremminkin varoitus, joka antoi heille syyn kääntyä islamiin."
Asad kuitenkin sanoo, että jakeesta 5 "ei seuraa 'käänny tai kuole', kuten jotkut islamiin epäsuosiollisesti suhtautuvat kriitikot näyttäisivät olettavan." Hän sanoo, että "sota oli sallittu vain itsepuolustukseksi" Koraanin jakeen 2:190 perusteella, ja että "vihollisen kääntyminen islamiin ... on ainoastaan yksi, eikä suinkaan ainoa, tapa heille 'vastustaa vihollisuuksia'". Hän kehottaa lukemaan jakeet 4 ja 6 lisävalaistuksen saamiseksi.
Lopuksi on hyvä huomata, että As-Suyutin mukaan lainoppinut Ahs-Shafi'i piti tätä jaetta todisteena siitä, että ne jotka eivät rukoile tai maksa zakatia [almuja], tulee tappaa. "Jotkut käyttävät sitä todisteena siitä, että he ovat kafirun [uskottomia]." Samoin Ibn Kathir: "Abu Bakr As-Siddiq käytti tätä ja muita kunnioitettuja jakeita todisteena taistellessaan niitä vastaan, jotka kieltäytyivät maksamasta zakatia." Niinpä jopa ne muslimit, jotka eivät täytä islamin vaatimuksia, kuuluvat niihin, joita vastaan tulee taistella. Tämä on periaate, jota myöhempien aikojen salafistiset liikkeet soveltavat, ja käyttävät sitä leimaamaan vääräuskoisiksi hallituksia, jotka eivät hallitse tiukasti islamilaisen lain mukaan, ja niinpä itseään todellisina muslimeina pitävien tulee taistella niitä vastaan. Islamilainen Valtio soveltaa tätä julistaessaan, että ne muslimit, jotka eivät hyväksy sen auktoriteettia, ovat uskottomia ja heidän tappamisensa on siten oikeutettua.
Suomennettu kirjoituksesta Blogging the Qur’an: Sura 9, “Repentance,” verses 1-5
Katumuksen suura: http://www.islamopas.com/koraani/009.htm
sunnuntai 30. elokuuta 2015
tiistai 25. elokuuta 2015
8. Sotasaalis (31-75)
Seuraavaksi Allah puhuu uppiniskaisesta Quraishin pakanaheimosta, jonka muslimit ovat juuri voittaneet Badrin taistelussa (jakeet 31-40). He torjuvat Muhammedin saarnat sanoen "nämä eivät ole muuta kuin vanhan ajan taruja" (jae 31) ja estävät muslimeja käymästä Mekan pyhässä moskeijassa (jae 34). Jakeissa 38-40 Allah käskee Muhammedia kutsumaan heitä islamiin ja taistelemaan "heitä vastaan, kunnes kaikki kiusaukset [fitna] taukoavat ja kunnes Jumalan tuomiota noudatetaan kaikessa. Mutta jos he taas mielensä muuttavat, kyllä Jumala näkee, mitä he tekevät" (jae 39).
Ibn Abbas, Abu Al-Aliah, Mujahid, Al-Hasan, Qatadah, Ar-Rabi bin Anas, As-Suddi, Muqatil bin Hayyan ja Zayd bin Aslam sanovat tämän lauseen, että muslimien tulee taistella kunnes ei enää ole fitnaa, tarkoittaa että heidän tulee taistella kunnes "ei ole enää Shirkiä". Shirk on kumppaneiden asettamista Allahin rinnalle - esimerkiksi kun kutsutaan Jeesusta Jumalan Pojaksi. Niinpä tämä jae, joka ilmoitettiin 600-luvulla muslimien ja pakanoiden välisen taistelun jälkeen, pätee yleisesti: Tafsir al-Jalalayn selittää sen näin: "Ja taistelkaa niin kauan kuin kapinan lietsomista ja kuvainpalvontaa esiintyy ja kunnes ei ole muuta uskontoa kuin Allahin uskonto, ja ainoastaan Häntä palvellaan." Muhammed itse sanoi: "Olen saanut käskyn taistella ihmisiä vastaan kunnes he julistavat, ettei ole muuta jumalaa kuin Allah, ja sille, joka näin sanoo takaan hänen omaisuutensa ja henkensä suojelun paitsi niissä asioissa, jotka kuuluvat Allahille" (Sahih Muslim 30).
Sitten Allah puhuu itse taistelusta (jakeet 41-44). Muslimien voiton jälkeen Allah käskee muslimien antaa Muhammedille viidennes sotasaaliista (jae 41). Islamin perimätieto pitää tätä osoituksena Muhammedin anteliaisuudesta: erään taistelun jälkeen Muhammed rukoili "kohti sotasaaliiksi saatua kamelia" ja pidellen kamelin karvoja sormiensa välissä hän sanoi miehilleen: "Tämäkin on osa sotasaalista, jonka olette ansainneet. Totisesti minulla ei ole muuta osaa siihen kuin oma osuuteni, se viidennes, joka on osoitettu minulle. Jopa se viidennes annetaan teille." Muhammed jatkoi kehottaen muslimeja antamaan koko saaliin hänelle, jotta se voitaisiin jakaa oikeudenmukaisesti: "Siksi antakaa jopa neula ja lanka ja mikä tahansa pienempi tai suurempi (sotasaaliista). Älkää huijatko missään, sillä sotasaaliista varastaminen ennen sen jakamista on Tuli ja häpeä sellaisille ihmisille tässä elämässä ja Tuonpuoleisessa. Käykää jihadiin Allahin puolesta ihmisiä vastaan, olivatpa ne sitten lähellä tai kaukana, älkääkä pelätkö pilkkaajien pilkkaa niin kauan kuin olette Allahin asialla. Noudattakaa Allahin lakia kun olette kotona tai kun matkustatte. Käykää jihadiin Allahin puolesta, sillä jihad on ihmellinen ovi, joka johtaa Paratiisiin. Sen kautta Allah pelastaa teidät surulta ja murheelta."
Sitten Allah muistuttaa Muhammedia monista tapahtumista ennen taistelua ja sen aikana korostaen sitä, kuinka Allah hallitsi tapahtumia ja pelasti muslimit (jakeet 42-44).
Sen jälkeen Allah puhuttelee uskovia (jakeet 45-63) kehottaen heitä olemaan jäljittelemättä niitä, jotka, kuten faraon kansa, "kielsivät Jumalan tunnusmerkit: Jumala kävi heihin käsiksi heidän syntiensä tähden; katso, Jumala on totisesti väkevä ja ankara rangaistessaan" (jae 52). (Tässä "tunnusmerkit" ovat taas "ayat" - sana jota käytetään Koraanin jakeista). Sillä "katso, kurjimmat elolliset olennot ovat Jumalan silmissä epäuskoon kääntyneet, nuo, jotka eivät uskoa tahdo" (jae 55) - jälleen osoitus siitä, että uskottomat eivät ole kunnioituksen tai huomion arvoisia. Jos muslimit "pelkäävät petosta" uskottomien puolelta, heidän tulee yksinkertaisesti rikkoa sopimus (jae 58). Ibn Kathir kertoo tämän merkitsevän, että muslimien tulee sanoa uskottomille "että te olette rikkoneet sopimuksen. Tällöin teillä on sama käsitys asiasta ja sekä te että he tietävät, että teidän välillänne on sotatila ja kahdenkeskinen rauhansopimus on mitätön." Muslimien tulee varustaa "heitä vastaan niin suuri sotavoima ja hyvin ravittuja ratsuja kuin vain voitte, säikyttääksenne siten sekä Jumalan vastustajat että omat vihollisenne ja myöskin muut, joita ette tunne, mutta jotka Jumala tuntee" (jae 60) ja olla myös valmis tekemään rauhansopimus, jos vihollinen sitä haluaa (jae 61). Jotkut eivät kuitenkaan usko, että tämän rauhansopimuksen tulisi olla pysyvä. Qutb selittää:
Seuraavaksi Allah puhuttelee Muhammedia antaen hänelle monia ohjeita (jakeet 62-75). Allah kertoo hänelle, että hän tulee antamaan hurskaille muslimeille lisää voittoja vaikka he kohtaisivat vielä suuremman ylivoiman kuin Badrissa, vaikka lupausta melkein heti hieman lievennetään: ensin sata uskovaa voittaa tuhat uskotonta (jae 65), mutta sitten määrää pienennetään sataan uskovaan kahtasataa uskotonta vastaan (jae 66). Tästä tuli toistuva teema jihad-kirjallisuuteen vuosisatojen ajan aina nykypäivään asti: hurskaus saavuttaa sotilaallisen voiton ja muslimit tekevät valloituksia ylivoimaisesta vihollisesta huolimatta.
Tafsir al-Jalalayn mukaan jae 67 - "Ei profeetalta voi vaatia, että hänellä olisi vankeja, ennenkuin verenvuodatus on tapahtunut maan päällä" - ilmoitettiin, kun muslimit "olivat ottaneet lunnaita Badrin sotavangeista." Muslimit olivat vapauttaneet joitakin Badrissa vangituista, mutta he tekivät niin vain saadakseen maallista etua: raha joka maksettiin lunnaina. Tafsir jatkaa: "Oi uskovat, te haluatte katoavia tämän maailman asioita, hetkellisiä hyötyjä, vaikka Jumala haluaa teidän vuoksenne, Tuonpuoleisen palkinnon tähden, teidän tappavan heidät." Toisin sanoen heidän olisi pitänyt tappaa vangit eikä ottaa heistä lunnaita. Tafsir al-Jalalayn päättelee, että jae 67 on abrogoitu jakeella 47:4, joka sallii lunnaat. Ibn Kathir huomauttaa, että "suurin osa oppineista sanoo, että sotavankien kohtalo on imaamin käsissä. Hän voi päättää tappaa heidät, kuten Bani Quaraizan tapauksessa. Jos hän haluaa, niin hän voi sen sijaan ottaa heistä lunnaat, kuten Badrin sotavankien tapauksessa, tai vaihtaa heidät muslimivankeihin."
Suomennettu kirjoituksesta Blogging the Qur’an Sura 8, “Booty,” verses 31-75
Sotasaaliin suura: http://www.islamopas.com/koraani/008.htm
Ibn Abbas, Abu Al-Aliah, Mujahid, Al-Hasan, Qatadah, Ar-Rabi bin Anas, As-Suddi, Muqatil bin Hayyan ja Zayd bin Aslam sanovat tämän lauseen, että muslimien tulee taistella kunnes ei enää ole fitnaa, tarkoittaa että heidän tulee taistella kunnes "ei ole enää Shirkiä". Shirk on kumppaneiden asettamista Allahin rinnalle - esimerkiksi kun kutsutaan Jeesusta Jumalan Pojaksi. Niinpä tämä jae, joka ilmoitettiin 600-luvulla muslimien ja pakanoiden välisen taistelun jälkeen, pätee yleisesti: Tafsir al-Jalalayn selittää sen näin: "Ja taistelkaa niin kauan kuin kapinan lietsomista ja kuvainpalvontaa esiintyy ja kunnes ei ole muuta uskontoa kuin Allahin uskonto, ja ainoastaan Häntä palvellaan." Muhammed itse sanoi: "Olen saanut käskyn taistella ihmisiä vastaan kunnes he julistavat, ettei ole muuta jumalaa kuin Allah, ja sille, joka näin sanoo takaan hänen omaisuutensa ja henkensä suojelun paitsi niissä asioissa, jotka kuuluvat Allahille" (Sahih Muslim 30).
Sitten Allah puhuu itse taistelusta (jakeet 41-44). Muslimien voiton jälkeen Allah käskee muslimien antaa Muhammedille viidennes sotasaaliista (jae 41). Islamin perimätieto pitää tätä osoituksena Muhammedin anteliaisuudesta: erään taistelun jälkeen Muhammed rukoili "kohti sotasaaliiksi saatua kamelia" ja pidellen kamelin karvoja sormiensa välissä hän sanoi miehilleen: "Tämäkin on osa sotasaalista, jonka olette ansainneet. Totisesti minulla ei ole muuta osaa siihen kuin oma osuuteni, se viidennes, joka on osoitettu minulle. Jopa se viidennes annetaan teille." Muhammed jatkoi kehottaen muslimeja antamaan koko saaliin hänelle, jotta se voitaisiin jakaa oikeudenmukaisesti: "Siksi antakaa jopa neula ja lanka ja mikä tahansa pienempi tai suurempi (sotasaaliista). Älkää huijatko missään, sillä sotasaaliista varastaminen ennen sen jakamista on Tuli ja häpeä sellaisille ihmisille tässä elämässä ja Tuonpuoleisessa. Käykää jihadiin Allahin puolesta ihmisiä vastaan, olivatpa ne sitten lähellä tai kaukana, älkääkä pelätkö pilkkaajien pilkkaa niin kauan kuin olette Allahin asialla. Noudattakaa Allahin lakia kun olette kotona tai kun matkustatte. Käykää jihadiin Allahin puolesta, sillä jihad on ihmellinen ovi, joka johtaa Paratiisiin. Sen kautta Allah pelastaa teidät surulta ja murheelta."
Sitten Allah muistuttaa Muhammedia monista tapahtumista ennen taistelua ja sen aikana korostaen sitä, kuinka Allah hallitsi tapahtumia ja pelasti muslimit (jakeet 42-44).
Sen jälkeen Allah puhuttelee uskovia (jakeet 45-63) kehottaen heitä olemaan jäljittelemättä niitä, jotka, kuten faraon kansa, "kielsivät Jumalan tunnusmerkit: Jumala kävi heihin käsiksi heidän syntiensä tähden; katso, Jumala on totisesti väkevä ja ankara rangaistessaan" (jae 52). (Tässä "tunnusmerkit" ovat taas "ayat" - sana jota käytetään Koraanin jakeista). Sillä "katso, kurjimmat elolliset olennot ovat Jumalan silmissä epäuskoon kääntyneet, nuo, jotka eivät uskoa tahdo" (jae 55) - jälleen osoitus siitä, että uskottomat eivät ole kunnioituksen tai huomion arvoisia. Jos muslimit "pelkäävät petosta" uskottomien puolelta, heidän tulee yksinkertaisesti rikkoa sopimus (jae 58). Ibn Kathir kertoo tämän merkitsevän, että muslimien tulee sanoa uskottomille "että te olette rikkoneet sopimuksen. Tällöin teillä on sama käsitys asiasta ja sekä te että he tietävät, että teidän välillänne on sotatila ja kahdenkeskinen rauhansopimus on mitätön." Muslimien tulee varustaa "heitä vastaan niin suuri sotavoima ja hyvin ravittuja ratsuja kuin vain voitte, säikyttääksenne siten sekä Jumalan vastustajat että omat vihollisenne ja myöskin muut, joita ette tunne, mutta jotka Jumala tuntee" (jae 60) ja olla myös valmis tekemään rauhansopimus, jos vihollinen sitä haluaa (jae 61). Jotkut eivät kuitenkaan usko, että tämän rauhansopimuksen tulisi olla pysyvä. Qutb selittää:
"Silloin kun tämä suura ilmoitettiin Jumala ohjeisti Lähettilästään olemaan rauhassa niitä vastaan, jotka eivät taistelleet häntä tai muslimeja vastaan, oli heillä sitten muodollinen sopimus muslimien kanssa tai ei. Profeetta hyväksyi rauhanomaiset suhteet vääräuskoisten ja kirjan kansojen kanssa siihen asti kunnes suura 9 ilmoitettiin. Sen jälkeen hän saattoi hyväksyä vain yhden tai kaksi vaihtoehtoa: joko kääntyä islamiin tai maksaa jizyaa [ei-muslimeja koskeva vero Koraanin jakeen 9:29 mukaan], joka oli rauhan merkki. Muutoin ainut vaihtoehto oli sota, silloin kun se oli muslimeille mahdollista, niin että kaikki ihmiset alistuvat ainoastaan Jumalalle."
Seuraavaksi Allah puhuttelee Muhammedia antaen hänelle monia ohjeita (jakeet 62-75). Allah kertoo hänelle, että hän tulee antamaan hurskaille muslimeille lisää voittoja vaikka he kohtaisivat vielä suuremman ylivoiman kuin Badrissa, vaikka lupausta melkein heti hieman lievennetään: ensin sata uskovaa voittaa tuhat uskotonta (jae 65), mutta sitten määrää pienennetään sataan uskovaan kahtasataa uskotonta vastaan (jae 66). Tästä tuli toistuva teema jihad-kirjallisuuteen vuosisatojen ajan aina nykypäivään asti: hurskaus saavuttaa sotilaallisen voiton ja muslimit tekevät valloituksia ylivoimaisesta vihollisesta huolimatta.
Tafsir al-Jalalayn mukaan jae 67 - "Ei profeetalta voi vaatia, että hänellä olisi vankeja, ennenkuin verenvuodatus on tapahtunut maan päällä" - ilmoitettiin, kun muslimit "olivat ottaneet lunnaita Badrin sotavangeista." Muslimit olivat vapauttaneet joitakin Badrissa vangituista, mutta he tekivät niin vain saadakseen maallista etua: raha joka maksettiin lunnaina. Tafsir jatkaa: "Oi uskovat, te haluatte katoavia tämän maailman asioita, hetkellisiä hyötyjä, vaikka Jumala haluaa teidän vuoksenne, Tuonpuoleisen palkinnon tähden, teidän tappavan heidät." Toisin sanoen heidän olisi pitänyt tappaa vangit eikä ottaa heistä lunnaita. Tafsir al-Jalalayn päättelee, että jae 67 on abrogoitu jakeella 47:4, joka sallii lunnaat. Ibn Kathir huomauttaa, että "suurin osa oppineista sanoo, että sotavankien kohtalo on imaamin käsissä. Hän voi päättää tappaa heidät, kuten Bani Quaraizan tapauksessa. Jos hän haluaa, niin hän voi sen sijaan ottaa heistä lunnaat, kuten Badrin sotavankien tapauksessa, tai vaihtaa heidät muslimivankeihin."
Suomennettu kirjoituksesta Blogging the Qur’an Sura 8, “Booty,” verses 31-75
Sotasaaliin suura: http://www.islamopas.com/koraani/008.htm
sunnuntai 23. elokuuta 2015
8. Sotasaalis (1-30)
Kuten kaikki tiedämme, islam on rauhan uskonto. Kaikki Barack Obamasta ja John Kerrystä ja David Cameronista New York Timesiin ja Washington Postiin ja CNN:ään kertovat meille niin ja koko poliittinen ja median eliitti, oikealla ja vasemmalla, pitävät sitä itsestäänselvänä totuutena. Ja nyt tulemme näkemään Koraanin todistuksen tästä tosiasiasta. Kahdeksannessa suurassa, "Sotasaaliin suurassa", Allah puhuu Muhammedin yhteenotosta pakanallisen Quraish-heimon joukkojen kanssa Badrissa, missä muslimien profeetta...kääntää toisen posken! Kehottaa seuraajiaan rakastamaan vihollistaan ja rukoilemaan niiden puolesta, jotka vainoavat heitä! Ja aloittaa Gandhi-tyylisen väkivallattoman vastarinnan!
Suura 8, Al-Anfal - "Sotasaalis" - ajoittuu Medinan kauden toiseen vuoteen, Muhammedin profeetan uran jälkimmäiselle puoliskolle. Islamin perimätieto kertoo, että se ilmoitettiin vähän Badrin taistelun jälkeen, mikä oli muslimien ensimmäinen suuri voitto heidän silloisesta päävastustajastaan pakanallisesta Quraish-heimosta. Tämän suuran otsikko on tunnetuimpia kaikista, sillä Saddam Hussein käytti sen nimeä, "Al-Anfal", vuoden 1988 kansanmurhastaan kurdeja vastaan, jolloin 50.000 - 100.000 ihmistä murhattiin.
Badrissa Quraish tuli lähes tuhannella miehellä Muhammedin kolmeasataa vastaan. Muhammed oli aiheuttanut taistelun lähettämällä miehiään ryöstämään Quraishin karavaanin sanoen heille: "Karavaani kuljettaa Quraishin omaisuutta, joten marssikaa heitä vastaan ja pysäyttäkää se, Allah saattaa antaa sen teille sotasaaliina." Kun taistelu oli alkamaisillaan islamin profeetta ratsasti Ibn Ishaqin, Muhammedin ensimmäisen elämänkerturin mukaan joukkojensa luo ja antoi merkityksellisen lupauksen - lupauksen, joka on valanut urheutta muslimisotureihin kaikkina aikoina: "Kautta Allahin, jonka käsissä Muhammedin sielu on, joka miehelle, joka tänään taistelee rohkeasti eikä vetäydy taistelusta, takaa Allah pääsyn Paratiisiin."
Eräs muslimisoturi, Umayr bin al-Humam, huudahti: "Hienoa, hienoa! Onko mitään minun ja Paratiisiin pääsyni välissä kuin tulla tapatuksi noiden miesten toimesta?" Hän heitti pois taatelit, joita oli ollut syömässä, ryntäsi taistelun tuoksinaan ja taisteli kunnes tuli surmatuksi.
Quraishit murskattiin. Joidenkin muslimien perimätietojen mukaan Muhammed itse osallistui taisteluun; toisten mukaan hän kannusti seuraajiaan sivustoilta. Joka tapauksessa se oli tilaisuus kostaa vuosien turhaumat, mielipaha ja viha ihmisille, jotka olivat torjuneet hänet. Eräs hänen seuraajansa kertoi myöhemmin kirouksesta, jonka Muhammed oli langettanut Quraishin johtajille: "Profeetta sanoi, 'Oi Allah! Hävitä Quraishin johtajat, oi Allah! Hävitä Abu Jahl bin Hisham, Utba bin Rabi'a Shaiba bin Rabi'a, Uqba bin Abi Mu'ait, Umaiha bin Khalaf (tai Ubai bin Kalaf)." Kaikki nämä miehet tapettiin tai vangittiin Badrin taistelussa. Ibn Ishaq kertoo, että eräs Quraishin johtohenkilöistä, Uqba, rukoili henkensä puolesta: "Mutta kuka huolehtii lapsistani, oi Muhammad?" Uqba oli heittänyt kamelinlantaa, verta ja sisälmyksiä Islamin Profeetan päälle Quraishin päälliköiden suureksi riemuksi, kun Muhammed oli ollut rukoilemassa. Muhammed oli langettanut kirouksen heidän päälleen ja nyt se oli käymässä toteen. Kuka huolehtisi Uqban lapsista? "Helvetti", julisti Muhammed ja käski tappaa Uqban.
Voitto Badrissa oli käännekohta muslimeille. Siitä tuli legendojen aihe ja uuden uskonnon peruskivi. Ja Allah palkitsi ne, joille hän oli antanut voiton. Jakeissa 1-4 hän ylistää tosiuskovia, jotka seuraavat islamin käskyjä rukoilla, paastota ja antaa almuja, ja käsittelee ensi kertaa Badrin taistelun sotasaalista. Voittajat saivat suuren sotasaaliin - niin suuren, että siitä tuli riitaa. Muhammedilta kysytään neuvoa sotasaaliin jakamisessa ja Allah sanoo sen kuuluvan kokonaan Muhammedille (jae 1). Tämä johtui Allahin Muhammedille antamasta erioikeudesta. Muhammed selitti: "Minulle on annettu viisi asiaa, joita ei ole annettu aikaisemmille profeetoille." Näihin kuului se, että "Allah teki minut voitokkaaksi pelon avulla (Allahin aiheuttaessa pelkoa vihollisille)" ja "sotasaalis on minulle halal (laillinen) (mutta ei kenellekään muulle)." Voitokkuus "pelon" kautta käännetään muissa haditheissa usein "voitokas kauhun [tai terrorin] kautta".
Sitten Allah viittaa joihinkin tapahtumiin, jotka tapahtuivat ennen taistelua tai sen aikana (jakeet 5-17), painottaen, että hän käskee käymään sotaan ja suojelee uskovia siinä. Tosiuskovaiset ovat halukkaita lähtemään kodeistaan ja käymään jihadiin, vaikka jotkut eivät halunneet niin tehdä ja vastustivat Muhammedia (jakeet 5-6). Tämä näkyy myös jakeessa 2:216: "Teidät on määrätty sotimaan, vaikka se on teille vastenmielistä. Mutta voi sattua, että teillä on vastenmielisyys jotakin asiaa kohtaan, vaikka se on teille hyödyllinen, ja voipa sattua, että teillä on halu johonkin, vaikka se on vahingollista teille. Jumala tietää, mutta te ette tiedä." Allah sanoo, että hän "tahtoi vahvistaa sanojensa totuuden ja hävittää uskottomat viimeiseen mieheen" (jae 7).
Allah ilmoitti että hän lähetti tuhat enkeliä muslimien avuksi lyödäkseen Quraishit (jae 9) ja sanoi että hän on "kanssanne; tukekaa siis niitä, jotka uskovat. Täytän pian uskottomien sydämet pelolla; silloin hakatkaa poikki heidän kaulansa ja heidän kaikki sormensa" (jae 12). Tafsir Al-Jalalayn selittää: "se on, katkaiskaa heidän kätensä ja jalkansa: niinpä, kun yksi heistä oli katkaisemassa uskottoman päätä se putosi jo ennen kuin hänen miekkansa tavoitti sen." Tästä jakeesta tuli yksi tärkeimmistä perusteista islamilaiselle käytännölle - silloin ja nykyään - katkaista panttivankien ja sotavankien päät. Kun amerikkalainen panttivanki Nicholas Berg teloitettiin toukokuussa 2004, nyt jo edesmennyt irakilainen jihadistijohtaja Abu Musab al-Zarqawi viittasi suureen taisteluun: "Eikö ole nyt teidän [muslimien] aikanne käydä jihadin polulle ja kantaa profeettojen Profeetan miekkaa? ... armollisin Profeetta määräsi [armeijansa] hakata poikki joidenkin vankien päät Badrissa ja tappaa heidät...ja hän asetti meille hyvän esimerkin."
Allah lähetti enkeleitä Quraishia vastaan, koska "he niskoittelevat Jumalaa ja Hänen lähettilästään vastaan, sillä jos joku niskoittelee Jumalaa ja Hänen lähettilästään vastaan, on Jumala totisesti ankara rangaistessaan" (jae 13). Muslimien tulee aina edetä eikä koskaan kääntää selkäänsä viholliselle paitsi jos se on sotajuoni (jakeet 15-16). Allah kertoo muslimeille, että he olivat vain passiivisia välikappaleita Badrin taistelussa. Ibn Ishaqin mukaan Muhammed heitti soraa quraisheja kohti huutaen "Nuo kasvot ovat inhottavia!" Mutta se oli Allah, joka tappoi quraishit ja Allah myös heitti soraa: "Ette te (muslimit) surmanneet heitä, vaan Jumala heidät surmasi; etkä sinä (Muhammed) ampunut, kun joustasi käytit, vaan Jumala ampui, sillä hän halusi koetella oikeauskoisia suosiollaan. Jumala on totisesti kuuleva, tietävä" (jae 17). [suomentajan huomio: suomenkielisessä käännöksessä puhutaan nuolella ampumisesta, mutta käytetyssä englanninkielisessä [pikkukivien?] "heittämisestä"]
Sitten Allah puhuttelee uskottomia (jakeet 18-19) varoittaen quraisheja enää yrittämästä hyökätä ja sanoen, että heidät tullaan lyömään uudestaan vaikka he olisivat kuinka lukumääräisesti ylivoimaisia. Sitten hän puhuttelee jälleen muslimeja (jakeet 20-30) kehottaen heitä pysymään uskossa ja muistuttaen heitä siitä, kuinka Allah antoi heille voiton Badrissa huolimatta ylivoimaisesta vihollisesta (jae 26). Uskottomat voivat juonitella ja tehdä suunnitelmia, mutta "Jumala on paras suunnittelija" (jae 30).
Suomennettu kirjoituksesta Blogging the Qur’an Sura 8, “Booty,” verses 1-30
Sotasaaliin suura: http://www.islamopas.com/koraani/008.htm
Suura 8, Al-Anfal - "Sotasaalis" - ajoittuu Medinan kauden toiseen vuoteen, Muhammedin profeetan uran jälkimmäiselle puoliskolle. Islamin perimätieto kertoo, että se ilmoitettiin vähän Badrin taistelun jälkeen, mikä oli muslimien ensimmäinen suuri voitto heidän silloisesta päävastustajastaan pakanallisesta Quraish-heimosta. Tämän suuran otsikko on tunnetuimpia kaikista, sillä Saddam Hussein käytti sen nimeä, "Al-Anfal", vuoden 1988 kansanmurhastaan kurdeja vastaan, jolloin 50.000 - 100.000 ihmistä murhattiin.
Badrissa Quraish tuli lähes tuhannella miehellä Muhammedin kolmeasataa vastaan. Muhammed oli aiheuttanut taistelun lähettämällä miehiään ryöstämään Quraishin karavaanin sanoen heille: "Karavaani kuljettaa Quraishin omaisuutta, joten marssikaa heitä vastaan ja pysäyttäkää se, Allah saattaa antaa sen teille sotasaaliina." Kun taistelu oli alkamaisillaan islamin profeetta ratsasti Ibn Ishaqin, Muhammedin ensimmäisen elämänkerturin mukaan joukkojensa luo ja antoi merkityksellisen lupauksen - lupauksen, joka on valanut urheutta muslimisotureihin kaikkina aikoina: "Kautta Allahin, jonka käsissä Muhammedin sielu on, joka miehelle, joka tänään taistelee rohkeasti eikä vetäydy taistelusta, takaa Allah pääsyn Paratiisiin."
Eräs muslimisoturi, Umayr bin al-Humam, huudahti: "Hienoa, hienoa! Onko mitään minun ja Paratiisiin pääsyni välissä kuin tulla tapatuksi noiden miesten toimesta?" Hän heitti pois taatelit, joita oli ollut syömässä, ryntäsi taistelun tuoksinaan ja taisteli kunnes tuli surmatuksi.
Quraishit murskattiin. Joidenkin muslimien perimätietojen mukaan Muhammed itse osallistui taisteluun; toisten mukaan hän kannusti seuraajiaan sivustoilta. Joka tapauksessa se oli tilaisuus kostaa vuosien turhaumat, mielipaha ja viha ihmisille, jotka olivat torjuneet hänet. Eräs hänen seuraajansa kertoi myöhemmin kirouksesta, jonka Muhammed oli langettanut Quraishin johtajille: "Profeetta sanoi, 'Oi Allah! Hävitä Quraishin johtajat, oi Allah! Hävitä Abu Jahl bin Hisham, Utba bin Rabi'a Shaiba bin Rabi'a, Uqba bin Abi Mu'ait, Umaiha bin Khalaf (tai Ubai bin Kalaf)." Kaikki nämä miehet tapettiin tai vangittiin Badrin taistelussa. Ibn Ishaq kertoo, että eräs Quraishin johtohenkilöistä, Uqba, rukoili henkensä puolesta: "Mutta kuka huolehtii lapsistani, oi Muhammad?" Uqba oli heittänyt kamelinlantaa, verta ja sisälmyksiä Islamin Profeetan päälle Quraishin päälliköiden suureksi riemuksi, kun Muhammed oli ollut rukoilemassa. Muhammed oli langettanut kirouksen heidän päälleen ja nyt se oli käymässä toteen. Kuka huolehtisi Uqban lapsista? "Helvetti", julisti Muhammed ja käski tappaa Uqban.
Voitto Badrissa oli käännekohta muslimeille. Siitä tuli legendojen aihe ja uuden uskonnon peruskivi. Ja Allah palkitsi ne, joille hän oli antanut voiton. Jakeissa 1-4 hän ylistää tosiuskovia, jotka seuraavat islamin käskyjä rukoilla, paastota ja antaa almuja, ja käsittelee ensi kertaa Badrin taistelun sotasaalista. Voittajat saivat suuren sotasaaliin - niin suuren, että siitä tuli riitaa. Muhammedilta kysytään neuvoa sotasaaliin jakamisessa ja Allah sanoo sen kuuluvan kokonaan Muhammedille (jae 1). Tämä johtui Allahin Muhammedille antamasta erioikeudesta. Muhammed selitti: "Minulle on annettu viisi asiaa, joita ei ole annettu aikaisemmille profeetoille." Näihin kuului se, että "Allah teki minut voitokkaaksi pelon avulla (Allahin aiheuttaessa pelkoa vihollisille)" ja "sotasaalis on minulle halal (laillinen) (mutta ei kenellekään muulle)." Voitokkuus "pelon" kautta käännetään muissa haditheissa usein "voitokas kauhun [tai terrorin] kautta".
Sitten Allah viittaa joihinkin tapahtumiin, jotka tapahtuivat ennen taistelua tai sen aikana (jakeet 5-17), painottaen, että hän käskee käymään sotaan ja suojelee uskovia siinä. Tosiuskovaiset ovat halukkaita lähtemään kodeistaan ja käymään jihadiin, vaikka jotkut eivät halunneet niin tehdä ja vastustivat Muhammedia (jakeet 5-6). Tämä näkyy myös jakeessa 2:216: "Teidät on määrätty sotimaan, vaikka se on teille vastenmielistä. Mutta voi sattua, että teillä on vastenmielisyys jotakin asiaa kohtaan, vaikka se on teille hyödyllinen, ja voipa sattua, että teillä on halu johonkin, vaikka se on vahingollista teille. Jumala tietää, mutta te ette tiedä." Allah sanoo, että hän "tahtoi vahvistaa sanojensa totuuden ja hävittää uskottomat viimeiseen mieheen" (jae 7).
Allah ilmoitti että hän lähetti tuhat enkeliä muslimien avuksi lyödäkseen Quraishit (jae 9) ja sanoi että hän on "kanssanne; tukekaa siis niitä, jotka uskovat. Täytän pian uskottomien sydämet pelolla; silloin hakatkaa poikki heidän kaulansa ja heidän kaikki sormensa" (jae 12). Tafsir Al-Jalalayn selittää: "se on, katkaiskaa heidän kätensä ja jalkansa: niinpä, kun yksi heistä oli katkaisemassa uskottoman päätä se putosi jo ennen kuin hänen miekkansa tavoitti sen." Tästä jakeesta tuli yksi tärkeimmistä perusteista islamilaiselle käytännölle - silloin ja nykyään - katkaista panttivankien ja sotavankien päät. Kun amerikkalainen panttivanki Nicholas Berg teloitettiin toukokuussa 2004, nyt jo edesmennyt irakilainen jihadistijohtaja Abu Musab al-Zarqawi viittasi suureen taisteluun: "Eikö ole nyt teidän [muslimien] aikanne käydä jihadin polulle ja kantaa profeettojen Profeetan miekkaa? ... armollisin Profeetta määräsi [armeijansa] hakata poikki joidenkin vankien päät Badrissa ja tappaa heidät...ja hän asetti meille hyvän esimerkin."
Allah lähetti enkeleitä Quraishia vastaan, koska "he niskoittelevat Jumalaa ja Hänen lähettilästään vastaan, sillä jos joku niskoittelee Jumalaa ja Hänen lähettilästään vastaan, on Jumala totisesti ankara rangaistessaan" (jae 13). Muslimien tulee aina edetä eikä koskaan kääntää selkäänsä viholliselle paitsi jos se on sotajuoni (jakeet 15-16). Allah kertoo muslimeille, että he olivat vain passiivisia välikappaleita Badrin taistelussa. Ibn Ishaqin mukaan Muhammed heitti soraa quraisheja kohti huutaen "Nuo kasvot ovat inhottavia!" Mutta se oli Allah, joka tappoi quraishit ja Allah myös heitti soraa: "Ette te (muslimit) surmanneet heitä, vaan Jumala heidät surmasi; etkä sinä (Muhammed) ampunut, kun joustasi käytit, vaan Jumala ampui, sillä hän halusi koetella oikeauskoisia suosiollaan. Jumala on totisesti kuuleva, tietävä" (jae 17). [suomentajan huomio: suomenkielisessä käännöksessä puhutaan nuolella ampumisesta, mutta käytetyssä englanninkielisessä [pikkukivien?] "heittämisestä"]
Sitten Allah puhuttelee uskottomia (jakeet 18-19) varoittaen quraisheja enää yrittämästä hyökätä ja sanoen, että heidät tullaan lyömään uudestaan vaikka he olisivat kuinka lukumääräisesti ylivoimaisia. Sitten hän puhuttelee jälleen muslimeja (jakeet 20-30) kehottaen heitä pysymään uskossa ja muistuttaen heitä siitä, kuinka Allah antoi heille voiton Badrissa huolimatta ylivoimaisesta vihollisesta (jae 26). Uskottomat voivat juonitella ja tehdä suunnitelmia, mutta "Jumala on paras suunnittelija" (jae 30).
Suomennettu kirjoituksesta Blogging the Qur’an Sura 8, “Booty,” verses 1-30
Sotasaaliin suura: http://www.islamopas.com/koraani/008.htm
sunnuntai 16. elokuuta 2015
7. Rajamuuri (103-206)
Allah käyttää huomattavan paljon aikaa Mooseksen tarinan kertomiseen (jakeet 103-171). Hän aloittaa kertomuksella Mooseksesta ja faraosta selvästi olettaen, että se on kuulijoille tuttu: esimerkiksi kuulemme Mooseksen sanovan faraolle "lähetä siis Israelin lapset kanssani" (jae 105), mutta kuulijoiden oletetaan tietävän, että israelilaiset olivat tuohon aikaan Egyptissä sorrettuina orjina. Kuten Raamatun tarinassa, Mooses esittää faraon edessä ihmetekoja - vaikka kun Mooseksen käsi "näytti katselijoista valkealta", Ibn Abbas sanoo ettei se "johtunut leprasta", mikä ei sovi yhteen Exoduksen jakeen 4:6 kanssa. Ruhul Ma'ani sanoo, että Mooseksen käsi loisti kirkkaampana kuin aurinko. Kuten Raamatunkin tarinassa, farao ei ole vaikuttunut. Mutta faraon noidat ovat ja he sanovat: " huudahtaen: 'Me uskomme maailmojen Herraan, Mooseksen ja Aaronin Herraan'" (jakeet 121-122). Silloin farao uhkaa hakata heidän kätensä ja jalkansa poikki vastakkaisilta puolilta ja ristiinnaulita heidät (jae 124) - sama rangaistus jonka Allah langettaa niille, jotka sotivat Allahia ja Muhammedia vastaan (5:33). Noidat rukoilevat: "Herra! Täytä meidät kärsivällisyydellä ja auta meitä kuolemaan Sinulle alistuneina (muslimeina)" (jae 126); tässä jälleen muistutus siitä, että Koraanin mukaan kaikki raamatulliset profeetat olivat islamin profeettoja, joiden sanoman juutalaiset ja kristityt myöhemmin vääristelivät.
Kun farao uhkailee Moosesta ja hänen kansaansa, Mooses sanoo heille: "Ehkä Herranne hävittää vihollisenne ja tekee teidät hänen seuraajiksensa maan päällä, sillä hän haluaa nähdä, kuinka te käyttäydytte" (jae 129) - ja tietenkin juutalaiset reputtavat testin. Allah todellakin tuhoaa heidän vihollisensa: hän lähettää vitsauksia egyptiläisille (tämä kerrotaan jälleen siten, että kuulijoiden oletetaan tuntevan kertomuksen): "vedenpaisumuksen, heinäsirkkoja, syöpäläisiä, sammakoita ja verta" (jae 133), farao hukutetaan mereen (jae 136) ja juutalaisille, joita "he nöyryyttivät", annetaan "perinnöksi sekä itäiset että läntiset rajamaat" (jae 137). Mutta juutalaiset, jotka kohtaavat epäjumalan palvojia uudessa maassaan, ryhtyvät itsekin palvelemaan epäjumalia (jae 138). Mooses nousee vuorelle (28:46) keskustelemaan Allahin kanssa ja ottaa vastaan lain, jonka sisältöä ei Koraanissa kerrota, kivitauluhin kirjoitettuna (jae 145). Sillä aikaa Mooseksen kansa palvoo tekemäänsä vasikkaa, "joka ammui".
Mooses rukoilee Allahin anteeksiantoa (jae 155) ja Allah lupaa armon "niille, jotka hurskautta harjoittavat ja antavat almuja, sekä niille, jotka uskovat tunnusmerkkeihimme" (jae 156). "Almut" (zakah) on islamilainen hyväntekeväisyys ja "tunnusmerkit" on ayat eli Koraanin jakeet - tämä osoittaa jälleen, että Allahin anteeksianto koskee vain muslimeja. Tätä alleviivataan edelleen sillä että armo on "niille, jotka seuraavat tätä lähettilästä, oppimatonta profeettaa, josta he löytävät kuvauksen Toorassa ja Evankeliumissa" (jae 157). Lähettiläs on tietysti Muhammed, josta muslimit uskovat ennustetun juutalaisten ja kristittyjen kirjoituksissa ennen kuin ne vääristeltiin. Ibn Kathir sanoo: "Tämä on Profeetta Muhammedin kuvaus Profeettojen Kirjassa. He toivat hyvän sanoman hänen tulemisestaan kansoilleen ja käskivät heidän seurata häntä. Kuvaukset olivat yhä heidän kirjoissaan, kuten rabbit ja papit hyvin tietävät". Rabbit ja papit tietävät sen hyvin: jälleen islamilainen uskomus siitä, että juutalaiset ja kristityt, tai ainakin heidän johtajansa, tietävät Muhammedin olevan oikea profeetta, mutta jääräpäisesti kieltäytyvät tunnustamasta häntä; he eivät torju häntä hyvässä uskossa.
Muhammed "tulee vaatimaan heiltä hyviä tekoja ja kieltämään vääryyden, sallimaan heille mikä puhdasta on ja kieltämään saastaisen; hän on vapauttava heidät kuormasta ja kahleista, joihin heidät on kytketty" (jae 157). Tämä asettaa perustan uskolle haditheihin, Muhammedin sanoille ja teoille: muslimeja käsketään noudattamaan Muhammedin käskyjä ja ne löytyvät ainoastaan haditheista.
Juutalaisten keskuudessa "on joukko, joka johtaa (muita)totuudessa ja sen mukaan jakaa oikeutta" (jae 159), mutta "silloin vääryydentekijät heidän joukossaan" muuttivat kirjoituksia: he "väänsivät tämän sanan toiseksi, jota heille ei oltu sanottu" (jae 162) - toisin sanoen väärensivät Allahin ilmoituksen. He hylkäsivät Allahin käskyn viettää sapattia, jolloin hän muutti heidät "inhottaviksi apinoiksi" (jae 166) ja jakoi "heidät eri ryhmiksi maan päällä" (jae 168).
Sitten Allah palaa jälleen yhteen lempiaiheistaan, varoittamaan epäjumalanpalveluksesta ja hänen torjumisensa seurauksista (jakeet 172-206). Jokainen ihminen on syntynyt muslimiksi (jae 172), kuten Muhammed hadithissa sanoo: "Jokainen lapsi syntyy islamin uskoon, mutta hänen vanhempansa kääntävät hänet juutalaiseksi tai kristityksi" (Sahih Muslim 6426). Toisessa hadithissa Allah kerää yhteen kaikki Adamin lapset ja kysyy heiltä, "Enkö ole teidän Herranne?" (Alastu Bi Rabbikum). Kaikki myöntävät että hän on. Siksi Bulandshahrin mukaan "kukaan ei voi väittää etteivät he tienneet Allahin olevan heidän Herransa". Tässä jälleen syy miksi jotkut muslimit usein olettavat, että ei-muslimit toimivat vastoin parempaa tietoaan: he tietävät Koraanin olevan totuus ja Muhammedin olevan profeetta, mutta kieltäytyvät tunnustamasta sitä.
Allah käskee Muhammedin lausua tarina miehestä, jolle Allah antoi ilmestyksen, mutta hän hylkäsi sen (jae 175). Tämä on Abdullah bin Mas'udin mukaan viittaus tarinaan Bal'amista, juutalaisesta joka sai ilmestyksen, mutta hylkäsi sen. Kyseessä lienee Bileam, neljännen Mooseksen kirjan vastahakoinen profeetta (Neljäs Mooseksen kirja 22:2-24:25).
Allah on luonut lukuisan määrän ihmisiä ja jinnejä helvettiä varten: "Ja totisesti olemme helvetin omiksi luonut joukon dzinnejä ja ihmisiä. Heillä on sydämet, joilla he eivät ymmärrä, heillä on silmät, joilla he eivät näe, ja heillä on korvat, joilla he eivät kuule; he ovat karjan kaltaisia, ei, he kulkevat vielä pahemmin harhaan; he ovat välinpitämättömiä" (jae 179). Uskovat sen sijaan johtavat ihmisiä totuudessa ja jakavat sen mukaan oikeutta (jae 181). Muhammed ei ole mielenvikainen (jae 184) eikä hänellä ole tietoa näkymättömästä maailmasta. Hän on vain sanantuoja (jae 188). Allah yksin suojelee ihmisiä ja voi auttaa heitä; jumalankuvat eivät voi tehdä mitään (jae 197). Allah käskee Muhammedia "Ole sääliväinen, vaadi kohtuutta ja karta ymmärtämättömiä" (jae 199). Abdur-Rahman bin Zayd bin Aslamin mukaan "Allah käski [Profeetta Muhammedia] olemaan anteeksiantavainen ja kääntymään pois epäjumalan palvelijoista kymmenen vuoden ajan. Sen jälkeen Allah käski häntä olemaan ankara heitä kohtaan". Kuten tulemme kohta näkemään.
Kun farao uhkailee Moosesta ja hänen kansaansa, Mooses sanoo heille: "Ehkä Herranne hävittää vihollisenne ja tekee teidät hänen seuraajiksensa maan päällä, sillä hän haluaa nähdä, kuinka te käyttäydytte" (jae 129) - ja tietenkin juutalaiset reputtavat testin. Allah todellakin tuhoaa heidän vihollisensa: hän lähettää vitsauksia egyptiläisille (tämä kerrotaan jälleen siten, että kuulijoiden oletetaan tuntevan kertomuksen): "vedenpaisumuksen, heinäsirkkoja, syöpäläisiä, sammakoita ja verta" (jae 133), farao hukutetaan mereen (jae 136) ja juutalaisille, joita "he nöyryyttivät", annetaan "perinnöksi sekä itäiset että läntiset rajamaat" (jae 137). Mutta juutalaiset, jotka kohtaavat epäjumalan palvojia uudessa maassaan, ryhtyvät itsekin palvelemaan epäjumalia (jae 138). Mooses nousee vuorelle (28:46) keskustelemaan Allahin kanssa ja ottaa vastaan lain, jonka sisältöä ei Koraanissa kerrota, kivitauluhin kirjoitettuna (jae 145). Sillä aikaa Mooseksen kansa palvoo tekemäänsä vasikkaa, "joka ammui".
Mooses rukoilee Allahin anteeksiantoa (jae 155) ja Allah lupaa armon "niille, jotka hurskautta harjoittavat ja antavat almuja, sekä niille, jotka uskovat tunnusmerkkeihimme" (jae 156). "Almut" (zakah) on islamilainen hyväntekeväisyys ja "tunnusmerkit" on ayat eli Koraanin jakeet - tämä osoittaa jälleen, että Allahin anteeksianto koskee vain muslimeja. Tätä alleviivataan edelleen sillä että armo on "niille, jotka seuraavat tätä lähettilästä, oppimatonta profeettaa, josta he löytävät kuvauksen Toorassa ja Evankeliumissa" (jae 157). Lähettiläs on tietysti Muhammed, josta muslimit uskovat ennustetun juutalaisten ja kristittyjen kirjoituksissa ennen kuin ne vääristeltiin. Ibn Kathir sanoo: "Tämä on Profeetta Muhammedin kuvaus Profeettojen Kirjassa. He toivat hyvän sanoman hänen tulemisestaan kansoilleen ja käskivät heidän seurata häntä. Kuvaukset olivat yhä heidän kirjoissaan, kuten rabbit ja papit hyvin tietävät". Rabbit ja papit tietävät sen hyvin: jälleen islamilainen uskomus siitä, että juutalaiset ja kristityt, tai ainakin heidän johtajansa, tietävät Muhammedin olevan oikea profeetta, mutta jääräpäisesti kieltäytyvät tunnustamasta häntä; he eivät torju häntä hyvässä uskossa.
Muhammed "tulee vaatimaan heiltä hyviä tekoja ja kieltämään vääryyden, sallimaan heille mikä puhdasta on ja kieltämään saastaisen; hän on vapauttava heidät kuormasta ja kahleista, joihin heidät on kytketty" (jae 157). Tämä asettaa perustan uskolle haditheihin, Muhammedin sanoille ja teoille: muslimeja käsketään noudattamaan Muhammedin käskyjä ja ne löytyvät ainoastaan haditheista.
Juutalaisten keskuudessa "on joukko, joka johtaa (muita)totuudessa ja sen mukaan jakaa oikeutta" (jae 159), mutta "silloin vääryydentekijät heidän joukossaan" muuttivat kirjoituksia: he "väänsivät tämän sanan toiseksi, jota heille ei oltu sanottu" (jae 162) - toisin sanoen väärensivät Allahin ilmoituksen. He hylkäsivät Allahin käskyn viettää sapattia, jolloin hän muutti heidät "inhottaviksi apinoiksi" (jae 166) ja jakoi "heidät eri ryhmiksi maan päällä" (jae 168).
Sitten Allah palaa jälleen yhteen lempiaiheistaan, varoittamaan epäjumalanpalveluksesta ja hänen torjumisensa seurauksista (jakeet 172-206). Jokainen ihminen on syntynyt muslimiksi (jae 172), kuten Muhammed hadithissa sanoo: "Jokainen lapsi syntyy islamin uskoon, mutta hänen vanhempansa kääntävät hänet juutalaiseksi tai kristityksi" (Sahih Muslim 6426). Toisessa hadithissa Allah kerää yhteen kaikki Adamin lapset ja kysyy heiltä, "Enkö ole teidän Herranne?" (Alastu Bi Rabbikum). Kaikki myöntävät että hän on. Siksi Bulandshahrin mukaan "kukaan ei voi väittää etteivät he tienneet Allahin olevan heidän Herransa". Tässä jälleen syy miksi jotkut muslimit usein olettavat, että ei-muslimit toimivat vastoin parempaa tietoaan: he tietävät Koraanin olevan totuus ja Muhammedin olevan profeetta, mutta kieltäytyvät tunnustamasta sitä.
Allah käskee Muhammedin lausua tarina miehestä, jolle Allah antoi ilmestyksen, mutta hän hylkäsi sen (jae 175). Tämä on Abdullah bin Mas'udin mukaan viittaus tarinaan Bal'amista, juutalaisesta joka sai ilmestyksen, mutta hylkäsi sen. Kyseessä lienee Bileam, neljännen Mooseksen kirjan vastahakoinen profeetta (Neljäs Mooseksen kirja 22:2-24:25).
Allah on luonut lukuisan määrän ihmisiä ja jinnejä helvettiä varten: "Ja totisesti olemme helvetin omiksi luonut joukon dzinnejä ja ihmisiä. Heillä on sydämet, joilla he eivät ymmärrä, heillä on silmät, joilla he eivät näe, ja heillä on korvat, joilla he eivät kuule; he ovat karjan kaltaisia, ei, he kulkevat vielä pahemmin harhaan; he ovat välinpitämättömiä" (jae 179). Uskovat sen sijaan johtavat ihmisiä totuudessa ja jakavat sen mukaan oikeutta (jae 181). Muhammed ei ole mielenvikainen (jae 184) eikä hänellä ole tietoa näkymättömästä maailmasta. Hän on vain sanantuoja (jae 188). Allah yksin suojelee ihmisiä ja voi auttaa heitä; jumalankuvat eivät voi tehdä mitään (jae 197). Allah käskee Muhammedia "Ole sääliväinen, vaadi kohtuutta ja karta ymmärtämättömiä" (jae 199). Abdur-Rahman bin Zayd bin Aslamin mukaan "Allah käski [Profeetta Muhammedia] olemaan anteeksiantavainen ja kääntymään pois epäjumalan palvelijoista kymmenen vuoden ajan. Sen jälkeen Allah käski häntä olemaan ankara heitä kohtaan". Kuten tulemme kohta näkemään.
Suomennettu kirjoituksesta Blogging the Qur’an: Sura 7, “The Heights,” verses 103-206
Rajamuurin suura: http://www.islamopas.com/koraani/007.htm
lauantai 15. elokuuta 2015
7. Rajamuuri (1-102)
Tiesitkö että olet syntynyt muslimina? Niin sanotaan suurassa 7, "Rajamuuri", joka taas kerran sisältää Koraanin raamatullisia tarinoita, jotka kaikki - arvasit oikein! - tuomitsevat vääräuskoisia.
"Rajamuuri" on jälleen Mekan kauden suura ajoittuen suunnilleen samoihin aikoihin kuin kuudes suura: Muhammedin viimeiseen vuoteen Mekassa ennen Hijraa Medinaan. Se alkaa kuten monet muutkin luvut mystisillä arabialaisilla kirjaimilla - joiden merkityksen, näin meille kerrotaan, tuntee yksin Allah. Sen jälkeen Allah käskee Muhammedia olemaan epäilemättä Koraania, koska "tämä Kirjoitus on sinulle ylhäältä lähetetty, - siitä älköön olko huolta povessasi" (jae 2). Lohdutettuaan näin profeettaansa Allah antaa jälleen uuden varoituksen kauheasta tuomiosta (jakeet 3-10), jolloin ne joiden hyvät teot ylittävät heidän pahat tekonsa pääsevät Paratiisiin, mutta muut joutuvat helvettiin koska he "ovat sielunsa kadottaneita ihmisiä, koska suhtautuivat väärin Meidän tunnusmerkkeihimme" (jae 9) - tunnusmerkit ovat ayat eli Koraanin jakeet.
Allah kerskailee: "Kuinka monta kaupunkia olemmekaan hävittänyt! Ja rangaistuksemme kohtasi heidät yöllä tai heidän päivällislepohetkenään" (jae 4). Nämä jakeet jumalallisesta rangaistuksesta eivät välttämättä viittaa salamaniskuun taivaista: Koraani sanoo myös: "Taistelkaa heitä vastaan, Jumala rankaisee heitä teidän kädellänne" (9:14). Niinpä jihad-terroristit katsovat olevansa Allahin tuomion välikappaleita, tuhoten kaupunkeja ja rangaisten uskottomia Koraanin ohjeiden mukaan.
Seuraavaksi tulee kertomus Saatanasta (jakeet 11-25). Se alkaa Adamin luomisesta ja Allahin käskystä enkeleille kumartaa tätä uutta luomustaan. Hadithin mukaan Muhammed kertoo meille, että kun Allah loi Adamin, hän teki hänestä 60 kyynärän pituisen - se on noin 30 metriä. "Ihmiset", hän sanoi, "ovat pienentyneet Adamin luomisesta lähtien" (Sahih Bukhari 4.55.543). Muhammed kuitenkin kertoo meille, että ne, jotka saapuvat ensimmäisinä Paratiisiin, ovat Adamin kokoisia: "Ensimmäinen paratiisiin saapuvat ihmiset loistavat kuin täysikuu ja ne jotka tulevat heidän jälkeensä loistavat kuin taivaan kirkkaimmat tähdet. He eivät virtsaa, tyhjennä suoltaan, sylje tai eritä limaa nenästään. Heidän kampansa ovat kultaa ja heidän hikensä tuoksuu myskiltä. He käyttävät hienoja hajusteita. Heidän vaimonsa ovat huureja. He kaikki näyttävät ja ovat olemukseltaan kuin heidän isänsä Adam, kuudenkymmenen kyynärän pituisia." (Sahih Bukhari 4.55.544). Hän ei selitä miksi he hikoilevat vaikka eivät syljeskele eivätkä virtsaa. Huurit ovat tietysti Paratiisin tarunomaisia neitsyitä.
Saatana kieltäytyi kumartamasta Adamia (jae 11; tämä kerrotaan myös jakeessa 2:34). Kun Allah kysyy syytä, hän vastaa ylpeästi: "Minä olen parempi kuin hän; Sinä olet luonut minut tulesta, mutta hänet Sinä olet luonut savesta" (jae 12). Ibn Kathir selittää, että Saatana erehtyi. Hän sanoo, että Saatana "menetti toivonsa saavuttaa Allahin armoa", koska "hän teki tämän virheen, kirotkoon Allah hänet, väärän rinnastuksensa vuoksi. Hänen väitteensä, että tuli olisi korkea-arvoisempaa kuin savi on väärin, koska savessa on viisautta, pidättyvyyttä, kärsivällisyyttä ja varmuutta, savessa kasvit kasvavat, kukkivat, lisääntyvät ja tuottavat hyvää. Sitä vastoin tuli on polttavaa, holtitonta ja kiireistä. Siksi Shaytanin [Saatana] alkuperä johti hänet epäonnistumaan kun taas Adamin alkuperä johti hänet palaamaan Allahin tykö katuvana, nöyränä, tottelevaisena ja alamaisena Hänen käskyilleen, myöntäen virheensä ja etsien Allahin anteeksiantoa." Allah karkottaa Saatanan - useimpien kommentaattoreiden mukaan Paratiisista - mutta myöntää lisäaikaa, jonka Saatana sanoo käyttävänsä houkutellakseen muslimeja pois oikealta tieltä (jakeet 16-17).
Mikä Saatana sitten on? Se on epäselvää. Allah asettaa hänet tässä enkeleiden joukkoon (jae 11) kuten myös muualla Koraanissa (2:34, 15:28-31, 20:116, 38:71-74). Allah sanoo myös, että "Hän oli dzinni" (18:50). Enkelit "eivät ole tottelemattomia Jumalan käskyille, vaan tekevät mitä heille on määrätty" (66:6). Jinneistä sen sijaan sanotaan: "heillä on sydämet, joilla he eivät ymmärrä, heillä on silmät, joilla he eivät näe, ja heillä on korvat, joilla he eivät kuule; he ovat karjan kaltaisia, ei, he kulkevat vielä pahemmin harhaan; he ovat välinpitämättömiä" (7:179).
Tässä on ongelma. Jos Saatana on enkeli, kuinka hän voi olla tottelematta Allahia? Mutta jos hän on jinni, niin miksi Allah moittii häntä suurassa 7 ja samankaltaisissa kohdissa sellaisten käskyjen noudattamatta jättämisestä, jotka annettiin enkeleille eikä jinneille? Tämä on johtanut nerokkaisiin selityksiin kautta islamin historian. Tafsir Al-Jalalayn sanoo, että Saatana oli "jinnin isä, joka oli enkeleiden keskuudessa". Muhammad Asad samastaa jinnit enkeleihin, mutta se on ristiriidassa Koraanin niiden jakeiden kanssa, jotka sanovat, että enkelit eivät ole tottelemattomia. Nykyinen islamin apologisti Zakir Naik väittää, että vaikka Saatana oli enkeleiden joukossa, häntä ei koskaan varsinaisesti kutsuttu enkeliksi, joten tässä ei ole ristiriitaa. Hänen mukaansa Saatana oli joka tapauksessa vastuussa käskyn noudattamatta jättämisestä, koska Allah tarkoitti käskyn koskemaan kaikkia - sekä enkeleitä että Saatanaa. Tässä tulkinnassa on monia ongelmia.
Sitten Allah kertoo Adamin ja Evan kiusauksista, heidän lankeemuksestaan ja karkottamisestaan puutarhasta (jakeet 19-25). Hän kehottaa Adamin lapsia noudattamaan Allahin käskyjä ja tunnusmerkkejä (ayat) ja välttämään syntiä (jakeet 26-41). Hän kertoo "paratiisin asukkaiden" ja "tulen asukkaiden" keskustelusta (jakeet 42-50). Paratiisin asukkaat osoittavat, että Allahin lupaukset ovat toteutuneet (jae 44); tulen asukkaat pyytävät paratiisin asukkaita: "Vuodattakaa ylitsemme vähän vettä tai jotakin muuta, mitä Jumala on suonut teille!", mutta paratiisin asukkaat vastaavat: "Jumala on totisesti kieltänyt sen uskottomilta" (jae 50). Allah muistuttaa uskovia, että heidän on kiitettävä ja toteltava häntä (jakeet 51-58).
Seuraavaksi Allah kertoo tarinoita joistakin profeetoista (jakeet 59-95); Nooa (59-64); Raamatun ulkopuoliset Huud (65-72) ja Saalih (73-79); Loot (80-84); ja vielä toinen Raamatun ulkopuolinen profeetta Soeib (85-95). Kaikissa näissä kertomuksissa on sama kaava: profeetta varoittaa kansaa, jonka luokse heidät on lähetetty, samanlaisella kielenkäytöllä kuin Muhammed ja heidät torjutaan samalla tavalla kuin Muhammedkin on torjuttu niiden toimesta, joita Koraanissa kutsutaan teeskentelijöiksi ja uskottomiksi. Esimerkiksi Soeib sanoo Midianin ylimieliselle kansalle: "Sepittäisimmehän siten valheen Jumalasta, jos palaisimme teidän uskontoonne Jumalan pelastettua meidät siitä. Me emme palaa luoksenne vaan teemme niin kuin Jumala tahtoo" (jae 89) - samalla tavalla kuin Allah sanoo aikaisemmin Adamin lapsille: "Kuka tekee enemmän väärin kuin se, joka sepittää valhetta Jumalasta tai vääristelee Hänen tunnusmerkkinsä?" (jae 37).
Lootin tarinassa on jälkiä Raamatun Sodoman ja Gomorran tapauksesta Lootin sanoessa kansalleen: "Totisesti ryhdytte himossanne miehiin mieluummin kuin naisiin. Te olette irstasta väkeä" (jae 81). Allah varoittaa taas tuhosta, joka kohtaa kaupunkeja, jotka torjuvat hänet (jakeet 96-102) - vaikka heidän epäuskonsa on Allahin tekoja: "Nämä ovat kaupungit, joiden tarinan Me olemme kertonut sinulle, Muhammed. Heidän lähettiläänsä tulivat heidän luokseen tuoden selvät todistukset, mutta he eivät kyenneet uskomaan siihen, minkä he ennen olivat vääräksi väittäneet. Niin sulkee Jumala epäuskoisten sydämet" (jae 101). Jos hän oli sulkenut heidän sydämensä, miten he olisivat voineet uskoa vaikka olisivat halunneetkin?
Suomennettu Robert Spencerin blogista Blogging the Qur’an: Sura 7, “The Heights,” verses 1-102
Rajamuurin suura: http://www.islamopas.com/koraani/007.htm
"Rajamuuri" on jälleen Mekan kauden suura ajoittuen suunnilleen samoihin aikoihin kuin kuudes suura: Muhammedin viimeiseen vuoteen Mekassa ennen Hijraa Medinaan. Se alkaa kuten monet muutkin luvut mystisillä arabialaisilla kirjaimilla - joiden merkityksen, näin meille kerrotaan, tuntee yksin Allah. Sen jälkeen Allah käskee Muhammedia olemaan epäilemättä Koraania, koska "tämä Kirjoitus on sinulle ylhäältä lähetetty, - siitä älköön olko huolta povessasi" (jae 2). Lohdutettuaan näin profeettaansa Allah antaa jälleen uuden varoituksen kauheasta tuomiosta (jakeet 3-10), jolloin ne joiden hyvät teot ylittävät heidän pahat tekonsa pääsevät Paratiisiin, mutta muut joutuvat helvettiin koska he "ovat sielunsa kadottaneita ihmisiä, koska suhtautuivat väärin Meidän tunnusmerkkeihimme" (jae 9) - tunnusmerkit ovat ayat eli Koraanin jakeet.
Allah kerskailee: "Kuinka monta kaupunkia olemmekaan hävittänyt! Ja rangaistuksemme kohtasi heidät yöllä tai heidän päivällislepohetkenään" (jae 4). Nämä jakeet jumalallisesta rangaistuksesta eivät välttämättä viittaa salamaniskuun taivaista: Koraani sanoo myös: "Taistelkaa heitä vastaan, Jumala rankaisee heitä teidän kädellänne" (9:14). Niinpä jihad-terroristit katsovat olevansa Allahin tuomion välikappaleita, tuhoten kaupunkeja ja rangaisten uskottomia Koraanin ohjeiden mukaan.
Seuraavaksi tulee kertomus Saatanasta (jakeet 11-25). Se alkaa Adamin luomisesta ja Allahin käskystä enkeleille kumartaa tätä uutta luomustaan. Hadithin mukaan Muhammed kertoo meille, että kun Allah loi Adamin, hän teki hänestä 60 kyynärän pituisen - se on noin 30 metriä. "Ihmiset", hän sanoi, "ovat pienentyneet Adamin luomisesta lähtien" (Sahih Bukhari 4.55.543). Muhammed kuitenkin kertoo meille, että ne, jotka saapuvat ensimmäisinä Paratiisiin, ovat Adamin kokoisia: "Ensimmäinen paratiisiin saapuvat ihmiset loistavat kuin täysikuu ja ne jotka tulevat heidän jälkeensä loistavat kuin taivaan kirkkaimmat tähdet. He eivät virtsaa, tyhjennä suoltaan, sylje tai eritä limaa nenästään. Heidän kampansa ovat kultaa ja heidän hikensä tuoksuu myskiltä. He käyttävät hienoja hajusteita. Heidän vaimonsa ovat huureja. He kaikki näyttävät ja ovat olemukseltaan kuin heidän isänsä Adam, kuudenkymmenen kyynärän pituisia." (Sahih Bukhari 4.55.544). Hän ei selitä miksi he hikoilevat vaikka eivät syljeskele eivätkä virtsaa. Huurit ovat tietysti Paratiisin tarunomaisia neitsyitä.
Saatana kieltäytyi kumartamasta Adamia (jae 11; tämä kerrotaan myös jakeessa 2:34). Kun Allah kysyy syytä, hän vastaa ylpeästi: "Minä olen parempi kuin hän; Sinä olet luonut minut tulesta, mutta hänet Sinä olet luonut savesta" (jae 12). Ibn Kathir selittää, että Saatana erehtyi. Hän sanoo, että Saatana "menetti toivonsa saavuttaa Allahin armoa", koska "hän teki tämän virheen, kirotkoon Allah hänet, väärän rinnastuksensa vuoksi. Hänen väitteensä, että tuli olisi korkea-arvoisempaa kuin savi on väärin, koska savessa on viisautta, pidättyvyyttä, kärsivällisyyttä ja varmuutta, savessa kasvit kasvavat, kukkivat, lisääntyvät ja tuottavat hyvää. Sitä vastoin tuli on polttavaa, holtitonta ja kiireistä. Siksi Shaytanin [Saatana] alkuperä johti hänet epäonnistumaan kun taas Adamin alkuperä johti hänet palaamaan Allahin tykö katuvana, nöyränä, tottelevaisena ja alamaisena Hänen käskyilleen, myöntäen virheensä ja etsien Allahin anteeksiantoa." Allah karkottaa Saatanan - useimpien kommentaattoreiden mukaan Paratiisista - mutta myöntää lisäaikaa, jonka Saatana sanoo käyttävänsä houkutellakseen muslimeja pois oikealta tieltä (jakeet 16-17).
Mikä Saatana sitten on? Se on epäselvää. Allah asettaa hänet tässä enkeleiden joukkoon (jae 11) kuten myös muualla Koraanissa (2:34, 15:28-31, 20:116, 38:71-74). Allah sanoo myös, että "Hän oli dzinni" (18:50). Enkelit "eivät ole tottelemattomia Jumalan käskyille, vaan tekevät mitä heille on määrätty" (66:6). Jinneistä sen sijaan sanotaan: "heillä on sydämet, joilla he eivät ymmärrä, heillä on silmät, joilla he eivät näe, ja heillä on korvat, joilla he eivät kuule; he ovat karjan kaltaisia, ei, he kulkevat vielä pahemmin harhaan; he ovat välinpitämättömiä" (7:179).
Tässä on ongelma. Jos Saatana on enkeli, kuinka hän voi olla tottelematta Allahia? Mutta jos hän on jinni, niin miksi Allah moittii häntä suurassa 7 ja samankaltaisissa kohdissa sellaisten käskyjen noudattamatta jättämisestä, jotka annettiin enkeleille eikä jinneille? Tämä on johtanut nerokkaisiin selityksiin kautta islamin historian. Tafsir Al-Jalalayn sanoo, että Saatana oli "jinnin isä, joka oli enkeleiden keskuudessa". Muhammad Asad samastaa jinnit enkeleihin, mutta se on ristiriidassa Koraanin niiden jakeiden kanssa, jotka sanovat, että enkelit eivät ole tottelemattomia. Nykyinen islamin apologisti Zakir Naik väittää, että vaikka Saatana oli enkeleiden joukossa, häntä ei koskaan varsinaisesti kutsuttu enkeliksi, joten tässä ei ole ristiriitaa. Hänen mukaansa Saatana oli joka tapauksessa vastuussa käskyn noudattamatta jättämisestä, koska Allah tarkoitti käskyn koskemaan kaikkia - sekä enkeleitä että Saatanaa. Tässä tulkinnassa on monia ongelmia.
Sitten Allah kertoo Adamin ja Evan kiusauksista, heidän lankeemuksestaan ja karkottamisestaan puutarhasta (jakeet 19-25). Hän kehottaa Adamin lapsia noudattamaan Allahin käskyjä ja tunnusmerkkejä (ayat) ja välttämään syntiä (jakeet 26-41). Hän kertoo "paratiisin asukkaiden" ja "tulen asukkaiden" keskustelusta (jakeet 42-50). Paratiisin asukkaat osoittavat, että Allahin lupaukset ovat toteutuneet (jae 44); tulen asukkaat pyytävät paratiisin asukkaita: "Vuodattakaa ylitsemme vähän vettä tai jotakin muuta, mitä Jumala on suonut teille!", mutta paratiisin asukkaat vastaavat: "Jumala on totisesti kieltänyt sen uskottomilta" (jae 50). Allah muistuttaa uskovia, että heidän on kiitettävä ja toteltava häntä (jakeet 51-58).
Seuraavaksi Allah kertoo tarinoita joistakin profeetoista (jakeet 59-95); Nooa (59-64); Raamatun ulkopuoliset Huud (65-72) ja Saalih (73-79); Loot (80-84); ja vielä toinen Raamatun ulkopuolinen profeetta Soeib (85-95). Kaikissa näissä kertomuksissa on sama kaava: profeetta varoittaa kansaa, jonka luokse heidät on lähetetty, samanlaisella kielenkäytöllä kuin Muhammed ja heidät torjutaan samalla tavalla kuin Muhammedkin on torjuttu niiden toimesta, joita Koraanissa kutsutaan teeskentelijöiksi ja uskottomiksi. Esimerkiksi Soeib sanoo Midianin ylimieliselle kansalle: "Sepittäisimmehän siten valheen Jumalasta, jos palaisimme teidän uskontoonne Jumalan pelastettua meidät siitä. Me emme palaa luoksenne vaan teemme niin kuin Jumala tahtoo" (jae 89) - samalla tavalla kuin Allah sanoo aikaisemmin Adamin lapsille: "Kuka tekee enemmän väärin kuin se, joka sepittää valhetta Jumalasta tai vääristelee Hänen tunnusmerkkinsä?" (jae 37).
Lootin tarinassa on jälkiä Raamatun Sodoman ja Gomorran tapauksesta Lootin sanoessa kansalleen: "Totisesti ryhdytte himossanne miehiin mieluummin kuin naisiin. Te olette irstasta väkeä" (jae 81). Allah varoittaa taas tuhosta, joka kohtaa kaupunkeja, jotka torjuvat hänet (jakeet 96-102) - vaikka heidän epäuskonsa on Allahin tekoja: "Nämä ovat kaupungit, joiden tarinan Me olemme kertonut sinulle, Muhammed. Heidän lähettiläänsä tulivat heidän luokseen tuoden selvät todistukset, mutta he eivät kyenneet uskomaan siihen, minkä he ennen olivat vääräksi väittäneet. Niin sulkee Jumala epäuskoisten sydämet" (jae 101). Jos hän oli sulkenut heidän sydämensä, miten he olisivat voineet uskoa vaikka olisivat halunneetkin?
Suomennettu Robert Spencerin blogista Blogging the Qur’an: Sura 7, “The Heights,” verses 1-102
Rajamuurin suura: http://www.islamopas.com/koraani/007.htm
maanantai 10. elokuuta 2015
6. Karja (84-165)
Allah jatkaa edeltävää kertomusta Abrahamin kuvainpalvonnan torjumisesta luettelemalla muut islamin profeetat (muistetaan että Abraham oli muslimi Koraanin jakeen 3:67 mukaan): ennen Abrahamia Nooa, sitten Abrahamin lapset Iisak ja Jaakob, sitten Daavid, Salomo, Job, Joosef, Mooses, Aaron, Sakarias, Johannes Kastaja, Jeesus, Elias, Ismael, Elisa, Joona ja Loot (jakeet 84-90). Nämä ovat tietysti kaikki raamatullisia hahmoja, mutta näemme myöhemmin, että Koraani puhuu myös profeetoista, joita ei löydy Raamatusta. Joka tapauksessa Koraani asettaa Muhammedin raamatullisten profeettojen kruunuksi ja täydellistymäksi ja selittää eroavaisuudet Abrahamin, Mooseksen, Jeesuksen ja muiden tarinoissa sillä, että kristityt ovat väärentäneet omat kirjoituksensa.
Sitten Allah palaa taas painottamaan ykseyttään ja muun luomakunnan riippuvuutta hänestä (jakeet 91-103). Hän aloittaa syyttämällä jälleen juutalaisia siitä, että he eivät noudata Mooseksen heille antamaa ilmoitusta: he panivat "sen muistiin hajanaisina kirjoituksina" mutta eivät totelleet sitä (joista he "paljon salasivat")(jae 91). Allah nuhtelee niitä, jotka sanovat, ettei hän ole ilmoittanut mitään yhdellekään ihmiselle. As-Suyutin Ad-Durrul Manthurin mukaan tämä jae ilmoitettiin sen jälkeen, kun Muhammed oli härnännyt "tanakkaa" juutalaista oppinutta nimeltään Malik bin Sayf. Muhammed kysyi häneltä "Etkö ole lukenut Toorasta, että Allah inhoaa tanakoita oppineita?" Malik bin Sayf raivostui ja huusi: "Allahin nimeen! Jumala ei ole lähettänyt ylhäältä mitään kenellekään ihmisolennolle." Hänen purkaustaan lainataan ja moititaan jakeessa 91.
Koraani on "siunattu kirjoitus", joka vahvistaa aikaisemmat ilmoitukset. Se myös opastaa Muhammedia varoittamaan "kaupunkien äitiä" - Mekkaa - rangaistuksesta joka kohtaa niitä, jotka eivät käänny islamiin (jae 92) ja "sepittävät valhetta Jumalaa vastaan" (jae 93). Jokainen joutuu Allahin eteen alastomana ilman ketään auttajaa (jae 94). Allah kynäilee liikuttavan tarinan kuinka hän saa kaiken kasvamaan, lähettää sateen ja valvoo kaikkia asioita: "Katseet eivät Häntä saavuta, mutta Hän tavoittaa kaikki katseet; Hän on kaikista tarkkanäköisin, kaikkitietävä" (jae 103). Kaunis jae kaikilla kielillä. Hän myös yrittää reductio ad absurdumia kristittyjen inkarnaatio-oppiin: "Kuinka voisikaan taivaitten ja maan Luojalla olla lapsi, kun Hänellä ei ole puolisoa?" (jae 101). Ibn Kathir kysyy: "Kuinka hänellä voisi olla luotujensa joukosta vaimo, joka olisi hänen Majesteettinsa arvoinen, kun ei ole ketään Hänen vertaistaan. Kuinka hänellä voisi olla lapsi? Totisesti Allah on liian Ylhäinen että hänellä olisi poika." Idea isyydestä ja poikuudesta ilman fyysistä siittämistä jää huomiotta.
Jakeissa 104-117 Allah käskee Muhammedia "kääntymään pois monijumalaisista" (jae 106), koska "jos Jumala olisi tahtonut, eivät he olisi kyenneet asettamaan muita Hänen rinnalleen" ja se ei ole Muhammedin ongelma: "Me emme ole asettanut sinua heidän vartijakseen, etkä sinä ole heidän kaitsijansa" (jae 107). Muslimeja kielletään häpäisemästä uskottomien jumalia, jotteivät he häpäisisi Allahia (jae 108); As-Suyutin Lubabun Nuqulin mukaan Allah ilmoitti tämän jakeen vastauksena sattumukseen, kun pakanat vastasivat Muhammedin pilkkaan heidän jumaliaan kohtaan pilkkaamalla puolestaan Allahia. Jokaisella profeetalla on vastustajia - paholaisia, jotka ovat sekä ihmisiä että jinnejä (jae 112). Jinnit (sanasta jinn tulee englannin sana "genie") ovat henkiä, jotka voivat nähdä ihmiset, mutta ihmiset eivät voi nähdä heitä. Myös heille on Allah lähettänyt sanantuojia (jae 130).
Sitten Allah kieltää syömästä lihaa ellei sen ylle ole lausuttu Allahin nimeä (jakeet 118-121); tämä on perusta lihan halal-käsittelylle, joka määrää, että kaulavaltimo, henkitorvi ja ruokatorvi katkaistaan sen jälkeen, kun teurastaja on lausunut "Allahin nimeen." Sitten veri valutetaan pois. Muslimit ovat "monijumalaisia" elleivät he noudata tätä (jae 121). Ibn Kathirin mukaan tämä tarkoittaa "jos käännytte pois Allahin käskyistä ja Laeista ja noudatatte jonkun muun käskyjä, pitäen parempana muuta kuin mitä Allah on määrännyt, se on shirk." (Shirk on tietysti kaikista suurin synti, kumppanaiden asettaminen Allahin rinnalle.) Tämä on yksi syy miksi demokratialla on ollut vaikeuksia juurtua islamilaisiin valtioihin.
Sen jälkeen Allah palaa uppiniskaisiin uskottomiin, jotka vaativat tunnusmerkkejä Allahilta, mutta eivät uskoisi vaikka heille ne näytettäisiin (jakeet 122-134). Se että tuleeko jostakin muslimi riippuu yksinomaan siitä haluaako Allah johtaa hänet islamiin vai harhaan (jae 125). "Oikeaa tietä" seuraamalla (jae 126) muslimit saavat Allahin suojelijakseen (jae 127). Jakeissa 128-131 Allah kohdistaa puheensa sekä jinneille että ihmisille varoittaen heitä samasta tuomiosta. Ibn Jarir ja Dhahak sanovat, että jinneille lähetettiin jinniprofeettoja; toisaalta Mujahid ja Ibn Jurayj ovat sitä mieltä, että jinnit kuuntelivat ihmisprofeettoja. Se on yleisempi käsitys.
Seuraavaksi Allah kritisoi monia pakanallisia käytäntöjä, erityisesti lasten surmaamista (jakeet 137, 140). "Älkää tuhlatko" (jae 141) viittaa Ibn Jurayjin mukaan liialliseen hyväntekeväisyyteen: "Tämä Aya ilmoitettiin koskien Thabit vin Qays bin Shammasia, joka poimi taatelipalmunsa hedelmät. Sitten hän sanoi itsekseen: 'Tänään syötän jokaisen, joka tulee luokseni'. Niinpä hän ruokki heitä kunnes ilta tuli ja kaikki taatelit oli syöty." Toiset ovat kuitenkin sitä mieltä, että siinä yksinkertaisesti kielletään muslimeja olemasta tuhlaavaisia. Jakeissa 142-144 Allah kieltää joitakin pakanallisia eläinten käyttöön liittyviä tapoja.
Jakeissa 146 ja 147 Allah luettelee juutalaisten ruokasäännökset. Allah sanoo Muhammedille, että jos juutalaiset väittäisivät hänen valehdelleen näistä, hänen tulisi vastata: "Herranne on armossaan runsas, kuitenkaan ei Hänen ankaruutensa jätä rauhaan väärintekijöitä." Ibn Kathir huomauttaa, että "Allah liittää Koraanissa usein uhkaukseen rohkaisun."
Suura päättyy viimeiseen vetoomukseen uskottomille jakeissa 148-165. Ibn Mas'udin mukaan jakeet 151-153, yhteenveto siitä mikä on kiellettyä islamissa, muodostaa "Allahin Lähettilään sinetöimän viimeisen tahdon ja testamentin." Tappaminen on kiellettyä, koska Allah teki elämän pyhäksi, "paitsi lain nojalla" (jae 151). Mitä se tarkoittaa? Muhammed selitti, että "muslimin verta...ei saa vuodattaa muuten kuin kolmessa tapauksessa: Qisa [verikosto] murhasta; kun naimisissa oleva henkilö on laittomassa yhdynnässä; ja kun joku kääntyy pois islamista ja jättää muslimit [apostaasi]." Niinpä aviorikos, apostaasi ja verikosto ovat ainoat perustelut ihmisen tappamiselle. Jakeet 153 ja 161 toistavat, että islam on oikea tie.
Allah koettelee "teitä sen suhteen, mitä on teille antanut" (jae 165). Muhammed selitti tätäkin jaetta: "Totisesti tämä elämä on kaunis ja viheriöivä ja Allah antoi teidän elää sukupolvesta sukupolveen nähdäkseen mitä te tekisitte. Se vuoksi varokaa tätä elämää ja varokaa naisia, sillä ensimmäinen Israelin Lasten tuomio johtui naisista."
Suomennettu Robert Spencerin blogista Blogging the Qur’an Sura 6, “Cattle,” verses 84-165
Karjan suura: http://www.islamopas.com/koraani/006.htm
Sitten Allah palaa taas painottamaan ykseyttään ja muun luomakunnan riippuvuutta hänestä (jakeet 91-103). Hän aloittaa syyttämällä jälleen juutalaisia siitä, että he eivät noudata Mooseksen heille antamaa ilmoitusta: he panivat "sen muistiin hajanaisina kirjoituksina" mutta eivät totelleet sitä (joista he "paljon salasivat")(jae 91). Allah nuhtelee niitä, jotka sanovat, ettei hän ole ilmoittanut mitään yhdellekään ihmiselle. As-Suyutin Ad-Durrul Manthurin mukaan tämä jae ilmoitettiin sen jälkeen, kun Muhammed oli härnännyt "tanakkaa" juutalaista oppinutta nimeltään Malik bin Sayf. Muhammed kysyi häneltä "Etkö ole lukenut Toorasta, että Allah inhoaa tanakoita oppineita?" Malik bin Sayf raivostui ja huusi: "Allahin nimeen! Jumala ei ole lähettänyt ylhäältä mitään kenellekään ihmisolennolle." Hänen purkaustaan lainataan ja moititaan jakeessa 91.
Koraani on "siunattu kirjoitus", joka vahvistaa aikaisemmat ilmoitukset. Se myös opastaa Muhammedia varoittamaan "kaupunkien äitiä" - Mekkaa - rangaistuksesta joka kohtaa niitä, jotka eivät käänny islamiin (jae 92) ja "sepittävät valhetta Jumalaa vastaan" (jae 93). Jokainen joutuu Allahin eteen alastomana ilman ketään auttajaa (jae 94). Allah kynäilee liikuttavan tarinan kuinka hän saa kaiken kasvamaan, lähettää sateen ja valvoo kaikkia asioita: "Katseet eivät Häntä saavuta, mutta Hän tavoittaa kaikki katseet; Hän on kaikista tarkkanäköisin, kaikkitietävä" (jae 103). Kaunis jae kaikilla kielillä. Hän myös yrittää reductio ad absurdumia kristittyjen inkarnaatio-oppiin: "Kuinka voisikaan taivaitten ja maan Luojalla olla lapsi, kun Hänellä ei ole puolisoa?" (jae 101). Ibn Kathir kysyy: "Kuinka hänellä voisi olla luotujensa joukosta vaimo, joka olisi hänen Majesteettinsa arvoinen, kun ei ole ketään Hänen vertaistaan. Kuinka hänellä voisi olla lapsi? Totisesti Allah on liian Ylhäinen että hänellä olisi poika." Idea isyydestä ja poikuudesta ilman fyysistä siittämistä jää huomiotta.
Jakeissa 104-117 Allah käskee Muhammedia "kääntymään pois monijumalaisista" (jae 106), koska "jos Jumala olisi tahtonut, eivät he olisi kyenneet asettamaan muita Hänen rinnalleen" ja se ei ole Muhammedin ongelma: "Me emme ole asettanut sinua heidän vartijakseen, etkä sinä ole heidän kaitsijansa" (jae 107). Muslimeja kielletään häpäisemästä uskottomien jumalia, jotteivät he häpäisisi Allahia (jae 108); As-Suyutin Lubabun Nuqulin mukaan Allah ilmoitti tämän jakeen vastauksena sattumukseen, kun pakanat vastasivat Muhammedin pilkkaan heidän jumaliaan kohtaan pilkkaamalla puolestaan Allahia. Jokaisella profeetalla on vastustajia - paholaisia, jotka ovat sekä ihmisiä että jinnejä (jae 112). Jinnit (sanasta jinn tulee englannin sana "genie") ovat henkiä, jotka voivat nähdä ihmiset, mutta ihmiset eivät voi nähdä heitä. Myös heille on Allah lähettänyt sanantuojia (jae 130).
Sitten Allah kieltää syömästä lihaa ellei sen ylle ole lausuttu Allahin nimeä (jakeet 118-121); tämä on perusta lihan halal-käsittelylle, joka määrää, että kaulavaltimo, henkitorvi ja ruokatorvi katkaistaan sen jälkeen, kun teurastaja on lausunut "Allahin nimeen." Sitten veri valutetaan pois. Muslimit ovat "monijumalaisia" elleivät he noudata tätä (jae 121). Ibn Kathirin mukaan tämä tarkoittaa "jos käännytte pois Allahin käskyistä ja Laeista ja noudatatte jonkun muun käskyjä, pitäen parempana muuta kuin mitä Allah on määrännyt, se on shirk." (Shirk on tietysti kaikista suurin synti, kumppanaiden asettaminen Allahin rinnalle.) Tämä on yksi syy miksi demokratialla on ollut vaikeuksia juurtua islamilaisiin valtioihin.
Sen jälkeen Allah palaa uppiniskaisiin uskottomiin, jotka vaativat tunnusmerkkejä Allahilta, mutta eivät uskoisi vaikka heille ne näytettäisiin (jakeet 122-134). Se että tuleeko jostakin muslimi riippuu yksinomaan siitä haluaako Allah johtaa hänet islamiin vai harhaan (jae 125). "Oikeaa tietä" seuraamalla (jae 126) muslimit saavat Allahin suojelijakseen (jae 127). Jakeissa 128-131 Allah kohdistaa puheensa sekä jinneille että ihmisille varoittaen heitä samasta tuomiosta. Ibn Jarir ja Dhahak sanovat, että jinneille lähetettiin jinniprofeettoja; toisaalta Mujahid ja Ibn Jurayj ovat sitä mieltä, että jinnit kuuntelivat ihmisprofeettoja. Se on yleisempi käsitys.
Seuraavaksi Allah kritisoi monia pakanallisia käytäntöjä, erityisesti lasten surmaamista (jakeet 137, 140). "Älkää tuhlatko" (jae 141) viittaa Ibn Jurayjin mukaan liialliseen hyväntekeväisyyteen: "Tämä Aya ilmoitettiin koskien Thabit vin Qays bin Shammasia, joka poimi taatelipalmunsa hedelmät. Sitten hän sanoi itsekseen: 'Tänään syötän jokaisen, joka tulee luokseni'. Niinpä hän ruokki heitä kunnes ilta tuli ja kaikki taatelit oli syöty." Toiset ovat kuitenkin sitä mieltä, että siinä yksinkertaisesti kielletään muslimeja olemasta tuhlaavaisia. Jakeissa 142-144 Allah kieltää joitakin pakanallisia eläinten käyttöön liittyviä tapoja.
Jakeissa 146 ja 147 Allah luettelee juutalaisten ruokasäännökset. Allah sanoo Muhammedille, että jos juutalaiset väittäisivät hänen valehdelleen näistä, hänen tulisi vastata: "Herranne on armossaan runsas, kuitenkaan ei Hänen ankaruutensa jätä rauhaan väärintekijöitä." Ibn Kathir huomauttaa, että "Allah liittää Koraanissa usein uhkaukseen rohkaisun."
Suura päättyy viimeiseen vetoomukseen uskottomille jakeissa 148-165. Ibn Mas'udin mukaan jakeet 151-153, yhteenveto siitä mikä on kiellettyä islamissa, muodostaa "Allahin Lähettilään sinetöimän viimeisen tahdon ja testamentin." Tappaminen on kiellettyä, koska Allah teki elämän pyhäksi, "paitsi lain nojalla" (jae 151). Mitä se tarkoittaa? Muhammed selitti, että "muslimin verta...ei saa vuodattaa muuten kuin kolmessa tapauksessa: Qisa [verikosto] murhasta; kun naimisissa oleva henkilö on laittomassa yhdynnässä; ja kun joku kääntyy pois islamista ja jättää muslimit [apostaasi]." Niinpä aviorikos, apostaasi ja verikosto ovat ainoat perustelut ihmisen tappamiselle. Jakeet 153 ja 161 toistavat, että islam on oikea tie.
Allah koettelee "teitä sen suhteen, mitä on teille antanut" (jae 165). Muhammed selitti tätäkin jaetta: "Totisesti tämä elämä on kaunis ja viheriöivä ja Allah antoi teidän elää sukupolvesta sukupolveen nähdäkseen mitä te tekisitte. Se vuoksi varokaa tätä elämää ja varokaa naisia, sillä ensimmäinen Israelin Lasten tuomio johtui naisista."
Suomennettu Robert Spencerin blogista Blogging the Qur’an Sura 6, “Cattle,” verses 84-165
Karjan suura: http://www.islamopas.com/koraani/006.htm
perjantai 7. elokuuta 2015
6. Karja (1-83)
Kun viisi Koraanin lukua on tuominnut uskottomia, Koraanin kuudes suura "Karja" on suurimmalta osaltaan...uskottomien tuomitsemista. Alkaako kuvio selvitä?
"Karja" ajoittuu islamilaisen tradition perusteella Muhammedin viimeiseen vuoteen Mekassa ennen Hijraa eli pakoa Medinaan, joka oli Muhammedin 12. vuosi hänen profeetan urallaan. Medinassa hänestä tuli ensimmäistä kertaa poliittinen ja sotilaallinen johtaja uskonnollisen johtajuuden lisäksi; Mekassa hän oli ollut ainoastaan uuden ja tinkimättömän monoteismin saarnaaja kasvavan vastakkainasettelun ilmapiirissä oman Quraish-heimonsa keskuudessa, jotka olivat pakanoita ja monijumalaisia.
Suurassa 6 pohditaan tätä vastakkainasettelua ja siinä Allah paitsi kiroaa uskottomat myös lohduttaa Muhammedia Quraishin torjuttua hänen sanomansa.
Allah aloittaa vahvistamalla, että uskottomat ovat torjuneet Luojansa totuuden (jakeet 1-12). Hän varoittaa: "Eivätkö he sitten näe, kuinka monet sukupolvet, joiden Me olimme sallinut juurtua maan päällä lujemmin kuin teidän, Me olemme hävittänyt ennen heitä?" (jae 6). Allah pilkkaa heidän epäuskoaan sanomalla, että vaikka hän olisi lähettänyt Muhammedille "Kirjoituksen paperilla", uskottomat olisivat hylänneet sen "ilmeisenä noituutena" (jae 7), ja jos hän olisi lähettänyt enkelin ihmisen muodossa olisivat he silti epäilleet (jae 9). Mikään ei tyydyttäisi heitä: he ovat luonnostaan uppiniskaisia. Jos olet koskaan päässyt keskusteluun ja väittelyyn hurskaan ja oppineen muslimin kanssa, olet huomannut tämän uskottomien halveksunnan - se tulee Koraanista.
Sitten Allah painottaa omaa ykseyttään (jakeet 13-32) ja julistaa että "Ne, joille Me olemme antanut Pyhän Kirjoituksen" - juutalaiset ja kristityt - "tuntevat hänet" - Muhammedin ja hänen sanomansa totuuden - "yhtä hyvin kuin omat poikansa" (jae 20). Ibn Kathirin mukaan "he ovat saaneet hyvän sanoman aikaisemmilta Lähettiläiltään ja Profeetoiltaan Muhammedin tulemisesta, hänen piirteistään, kotimaastaan, vaelluksestaan ja kuvauksen hänen Ummastaan." Toisin sanoen heidän epäuskonsa islamia kohtaan ei ole vilpitön näkemys vaan pelkkää uppiniskaisuutta: he "sotkeutuvat valheisiinsa" (jae 24).
Ja mitään sen pahempaa ei ole. Ei mitään. Allah kysyy: "Kuka tekee suurempaa vääryyttä kuin se, joka sepittää valhetta Jumalasta tai vääristelee Hänen tunnusmerkkinsä valheeksi?" (jae 21). "Tunnusmerkit" on tässä jälleen ayat, joka on sana jota käytetään Koraanin jakeista: ne ovat Allahin totuuden tunnusmerkkejä. Allah painottaa, ettei ole suurempaa syntiä kuin shirk, kumppaneiden asettaminen Allahin rinnalle. Tafsir al-Jalalayn kysyy: "Ja kuka - ja vastaus on ei kukaan - tekee suuremman pahuuden kuin se joka keksii valheita Jumalaa vastaan asettamalla hänelle kumppaneita tai kieltämällä Hänen tunnusmerkkinsä?"
Islamissa ei ole suurempaa pahuutta. Vuonna 1997 "Invitation to Islam" tiedotuslehti vakuuttaa:
Kuitenkin ne jotka tekevät tämän kaikkein suurimman synnin, eivät tee niin omasta vapaasta tahdostaan, vaan siksi, että Allah on "verholla peittänyt heidän sydämensä", niin että he eivät ymmärrä Muhammedin sanomaa (jae 25). Heitä odottaa rangaistus (jakeet 26, 30).
Muslimien täytyy varoa tämän maailman asioita, sillä "maallinen elämä on vain leikkiä ja pilaa" (jae 32). Tanwir al-Miqbas min Tafsir Ibn Abbas sanoo: "Ettekö ymmärrä, että tämä maailma on katoavainen ja Tuonpuoleinen on ikuinen?"
Monet eivät sitä ymmärrä. Jakeissa 33-73 Allah lohduttaa Muhammedia siitä, että uskottomat ovat torjuneet hänen sanomansa: "Me tiedämme (Muhammed), että heidän puheensa sinua totisesti surettavat" (jae 33), mutta he ovat "kuuroja, mykkiä ja pimeyden vallassa" eivätkä siksi uskoisi vaikka heille näytettäisiin suuria tunnusmerkkejä (jakeet 35, 37). Se että Allah täydellisessä kirjassaan, joka on ollut olemassa ikuisesti, on niin huolehtivainen profeetastaan ja tämän murheesta tultuaan torjutuksi, on hurskaille muslimeille jälleen osoitus Muhammedin tärkeydestä ja erityisasemasta. Allahin huolenpidosta Muhammedia kohtaan tuli ponnahduslauta Muhammedin ylistykselle islamin mystillisessä perinteessä. Persialainen sufimystikko Mansur Al-Hallaj (858-922) sanoi, että Allah "ei ole luonut mitään, mikä on hänelle rakkaampaa kuin Muhammed ja hänen perheensä." Persialainen runoilija Rumi (Jalal al-Din Muhammad Rumi, 1207-1273) sanoi, että islamin Profeetan hiki oli kuin ruusujen tuoksu.
Samoin eräs nykyinen arabikirjoittaja esitti, että Allah "loi Muhammedin ruumiin niin ylittämättömän kauniiksi, ettei sellaista oltu nähty ennen tai jälkeen. Jos Profeetan koko kauneus paljastettaisiin silmiemme edessä, sen loistoa ei kukaan voisi kestää."
Jakeissa 40-49 Allah kertoo kuinka hän lähetti lähettiläitä kaikkialle maailmaan varoittamaan rangaistuksesta niille, jotka eivät usko. Sitten hän antaa Muhammedille ohjeet antaa monia varoituksia uskottomille (jakeet 55-58). Sen jälkeen hän painottaa absoluuttista ykseyttään (jae 59) ja julistaa kaikkivaltiuttaan: "Hänen hallussaan ovat kaiken näkymättömän avaimet; ei kukaan muu sitä tunne kuin Hän yksin. Hän tietää kaiken maan päällä ja meressä; Hänen tietämättään ei ainoakaan lehti putoa, ei piile yksikään jyvä maan uumenissa eikä ole kosteata eikä kuivaa, joka ei olisi selvästi (Jumalan) kirjoissa" (jae 59). (Samaten kohta "emme mitään ole jättänyt pois (luomislakiemme) kirjasta" (jae 38) tulkitaan joidenkin islaminoppineiden taholta viittavaan Lawhul Mahfuz:iin, Suojeltuun Tauluun, mihin Allah on kirjoittanut kaiken mitä maailmankaikkeudessa tapahtuu, jopa pienimmät eläinten ja lintujen teot.) Allah käskee Muhammedia jättämään rauhaan ne, joiden "uskonto on leikintekoa ja ajanvietettä ja jotka maallinen elämä saa pauloihinsa" (jae 70).
Sitten hän kertoo siitä kuinka Abraham hylkäsi monijumalaisuuden puhumalla pakanallisten palvonnan kohteiden - tähdet, kuu ja aurinko - puutteellisuuksista (jakeet 74-83). Ne jotka yhdistävät Allahin kuu-jumalaan - esi-islamilaiseen sodan jumalaan - voivat panna merkille jakeen 77: "Ja kun hän näki kuun nousevan, sanoi hän: »Tämä kai on Herrani», mutta kun se laski, sanoi hän: »Jollei Herrani johda minua, joudun minä totisesti harhaan.»
Suomennettu Robert Spencerin blogista Blogging the Qur’an Sura 6, “Cattle,” verses 1-83
Karjan suura: http://www.islamopas.com/koraani/006.htm
"Karja" ajoittuu islamilaisen tradition perusteella Muhammedin viimeiseen vuoteen Mekassa ennen Hijraa eli pakoa Medinaan, joka oli Muhammedin 12. vuosi hänen profeetan urallaan. Medinassa hänestä tuli ensimmäistä kertaa poliittinen ja sotilaallinen johtaja uskonnollisen johtajuuden lisäksi; Mekassa hän oli ollut ainoastaan uuden ja tinkimättömän monoteismin saarnaaja kasvavan vastakkainasettelun ilmapiirissä oman Quraish-heimonsa keskuudessa, jotka olivat pakanoita ja monijumalaisia.
Suurassa 6 pohditaan tätä vastakkainasettelua ja siinä Allah paitsi kiroaa uskottomat myös lohduttaa Muhammedia Quraishin torjuttua hänen sanomansa.
Allah aloittaa vahvistamalla, että uskottomat ovat torjuneet Luojansa totuuden (jakeet 1-12). Hän varoittaa: "Eivätkö he sitten näe, kuinka monet sukupolvet, joiden Me olimme sallinut juurtua maan päällä lujemmin kuin teidän, Me olemme hävittänyt ennen heitä?" (jae 6). Allah pilkkaa heidän epäuskoaan sanomalla, että vaikka hän olisi lähettänyt Muhammedille "Kirjoituksen paperilla", uskottomat olisivat hylänneet sen "ilmeisenä noituutena" (jae 7), ja jos hän olisi lähettänyt enkelin ihmisen muodossa olisivat he silti epäilleet (jae 9). Mikään ei tyydyttäisi heitä: he ovat luonnostaan uppiniskaisia. Jos olet koskaan päässyt keskusteluun ja väittelyyn hurskaan ja oppineen muslimin kanssa, olet huomannut tämän uskottomien halveksunnan - se tulee Koraanista.
Sitten Allah painottaa omaa ykseyttään (jakeet 13-32) ja julistaa että "Ne, joille Me olemme antanut Pyhän Kirjoituksen" - juutalaiset ja kristityt - "tuntevat hänet" - Muhammedin ja hänen sanomansa totuuden - "yhtä hyvin kuin omat poikansa" (jae 20). Ibn Kathirin mukaan "he ovat saaneet hyvän sanoman aikaisemmilta Lähettiläiltään ja Profeetoiltaan Muhammedin tulemisesta, hänen piirteistään, kotimaastaan, vaelluksestaan ja kuvauksen hänen Ummastaan." Toisin sanoen heidän epäuskonsa islamia kohtaan ei ole vilpitön näkemys vaan pelkkää uppiniskaisuutta: he "sotkeutuvat valheisiinsa" (jae 24).
Ja mitään sen pahempaa ei ole. Ei mitään. Allah kysyy: "Kuka tekee suurempaa vääryyttä kuin se, joka sepittää valhetta Jumalasta tai vääristelee Hänen tunnusmerkkinsä valheeksi?" (jae 21). "Tunnusmerkit" on tässä jälleen ayat, joka on sana jota käytetään Koraanin jakeista: ne ovat Allahin totuuden tunnusmerkkejä. Allah painottaa, ettei ole suurempaa syntiä kuin shirk, kumppaneiden asettaminen Allahin rinnalle. Tafsir al-Jalalayn kysyy: "Ja kuka - ja vastaus on ei kukaan - tekee suuremman pahuuden kuin se joka keksii valheita Jumalaa vastaan asettamalla hänelle kumppaneita tai kieltämällä Hänen tunnusmerkkinsä?"
Islamissa ei ole suurempaa pahuutta. Vuonna 1997 "Invitation to Islam" tiedotuslehti vakuuttaa:
"Murha, raiskaus, lapsen pahoinpitely ja kansanmurha. Nämä ovat joitakin kauhistuttavia rikoksia, joita tapahtuu nykymaailmassa. Monet voivat ajatella näiden olevan pahimpia mahdollisia rikoksia. On kuitenkin jotain, joka on pahempaa kuin kaikki nämä rikokset yhteensä. Se rikos on shirk.
Jotkut saattavat kyseenalaistaa tämän lausuman. Mutta kun tarkastelemme sitä oikeassa asiayhteydessä, jokainen vilpitön ihminen vakuuttuu siitä tosiasiasta, että pahempaa rikosta kuin shirk ei ole.
Ei ole epäilystäkään etteivätkö edellä mainitut rikokset olisi kauheita, mutta kun niitä verrataan shirkiin, nähdään etteivät ne ole mitään tähän irvikuvaan verrattuna. Kun mies murhaa, raiskaa tai varastaa, vääryys tapahtuu ensi sijassa ihmisiä vastaan. Mutta kun mies harjoittaa shirkiä, vääryys kohdistuu taivaan ja maan Luojaan, Allahiin. Kun ihminen murhataan, voidaan antaa kaikenlaisia syitä ja selityksiä. Mutta mitä murhaaja ei voi väittää on, että murhattu oli joku joka antoi hänelle ruuan, suojan, vaatetuksen ja kaiken sen, mitä ihmiset tarvitsevat tässä elämässä."
Kuitenkin ne jotka tekevät tämän kaikkein suurimman synnin, eivät tee niin omasta vapaasta tahdostaan, vaan siksi, että Allah on "verholla peittänyt heidän sydämensä", niin että he eivät ymmärrä Muhammedin sanomaa (jae 25). Heitä odottaa rangaistus (jakeet 26, 30).
Muslimien täytyy varoa tämän maailman asioita, sillä "maallinen elämä on vain leikkiä ja pilaa" (jae 32). Tanwir al-Miqbas min Tafsir Ibn Abbas sanoo: "Ettekö ymmärrä, että tämä maailma on katoavainen ja Tuonpuoleinen on ikuinen?"
Monet eivät sitä ymmärrä. Jakeissa 33-73 Allah lohduttaa Muhammedia siitä, että uskottomat ovat torjuneet hänen sanomansa: "Me tiedämme (Muhammed), että heidän puheensa sinua totisesti surettavat" (jae 33), mutta he ovat "kuuroja, mykkiä ja pimeyden vallassa" eivätkä siksi uskoisi vaikka heille näytettäisiin suuria tunnusmerkkejä (jakeet 35, 37). Se että Allah täydellisessä kirjassaan, joka on ollut olemassa ikuisesti, on niin huolehtivainen profeetastaan ja tämän murheesta tultuaan torjutuksi, on hurskaille muslimeille jälleen osoitus Muhammedin tärkeydestä ja erityisasemasta. Allahin huolenpidosta Muhammedia kohtaan tuli ponnahduslauta Muhammedin ylistykselle islamin mystillisessä perinteessä. Persialainen sufimystikko Mansur Al-Hallaj (858-922) sanoi, että Allah "ei ole luonut mitään, mikä on hänelle rakkaampaa kuin Muhammed ja hänen perheensä." Persialainen runoilija Rumi (Jalal al-Din Muhammad Rumi, 1207-1273) sanoi, että islamin Profeetan hiki oli kuin ruusujen tuoksu.
"Ruusujen juuri ja oksa on
Mustafan [s.o. Muhammed] ihana hiki
Ja hänen voimastaan ruusu kasvaa
kasvaa täydeksi kuuksi"
Samoin eräs nykyinen arabikirjoittaja esitti, että Allah "loi Muhammedin ruumiin niin ylittämättömän kauniiksi, ettei sellaista oltu nähty ennen tai jälkeen. Jos Profeetan koko kauneus paljastettaisiin silmiemme edessä, sen loistoa ei kukaan voisi kestää."
Jakeissa 40-49 Allah kertoo kuinka hän lähetti lähettiläitä kaikkialle maailmaan varoittamaan rangaistuksesta niille, jotka eivät usko. Sitten hän antaa Muhammedille ohjeet antaa monia varoituksia uskottomille (jakeet 55-58). Sen jälkeen hän painottaa absoluuttista ykseyttään (jae 59) ja julistaa kaikkivaltiuttaan: "Hänen hallussaan ovat kaiken näkymättömän avaimet; ei kukaan muu sitä tunne kuin Hän yksin. Hän tietää kaiken maan päällä ja meressä; Hänen tietämättään ei ainoakaan lehti putoa, ei piile yksikään jyvä maan uumenissa eikä ole kosteata eikä kuivaa, joka ei olisi selvästi (Jumalan) kirjoissa" (jae 59). (Samaten kohta "emme mitään ole jättänyt pois (luomislakiemme) kirjasta" (jae 38) tulkitaan joidenkin islaminoppineiden taholta viittavaan Lawhul Mahfuz:iin, Suojeltuun Tauluun, mihin Allah on kirjoittanut kaiken mitä maailmankaikkeudessa tapahtuu, jopa pienimmät eläinten ja lintujen teot.) Allah käskee Muhammedia jättämään rauhaan ne, joiden "uskonto on leikintekoa ja ajanvietettä ja jotka maallinen elämä saa pauloihinsa" (jae 70).
Sitten hän kertoo siitä kuinka Abraham hylkäsi monijumalaisuuden puhumalla pakanallisten palvonnan kohteiden - tähdet, kuu ja aurinko - puutteellisuuksista (jakeet 74-83). Ne jotka yhdistävät Allahin kuu-jumalaan - esi-islamilaiseen sodan jumalaan - voivat panna merkille jakeen 77: "Ja kun hän näki kuun nousevan, sanoi hän: »Tämä kai on Herrani», mutta kun se laski, sanoi hän: »Jollei Herrani johda minua, joudun minä totisesti harhaan.»
Suomennettu Robert Spencerin blogista Blogging the Qur’an Sura 6, “Cattle,” verses 1-83
Karjan suura: http://www.islamopas.com/koraani/006.htm
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)