Muhammad sanoi myös, että "Jaa Siinin lukeminen päivän alkaessa, tekee loppupäivän helpoksi aina yöhön asti. Samaten sen lukeminen yön alkaessa tekee yön helpoksi aina seuraavaan päivään asti." Hän ohjeisti seuraajiaan "lukemaan Jaa Siinin suuraa kuolevillenne." Tämän tarkoitus Maududin mukaan "ei ole ainoastaan kuolevan henkilön islamin uskon virkistäminen, vaan myös tuoda hänen eteensä täydellinen kuva Tuonpuoleisesta, niin että hän tietää mitä vaiheita hän käy läpi jätettyään tämän maallisen elämän." Suura todella onkin "koko islamin uskon virkistämistä", sillä siinä käsitellään useita niitä teemoja mistä olemme lukeneet jo monta kertaa aikaisemmin.
Allah vannoo Koraanin kautta (jae 2) - se tarkoittaa Tafsir Al-Jalalaynin mukaan "arvovaltaista Koraania, jonka tekee sellaiseksi sen ihmeellinen järjestys ja ainutlaatuinen merkitys." Jumala puhuttelee Muhammedia jakeissa 2-12 vakuuttaen hänen todella olevan yksi profeetoista (jae 3), joka on lähetetty varoittamaan kansaa, jota ei ole ennen varoitettu (jae 6) - tämä kansa on Ibn Kathirin mukaan "arabeja, sillä ennen häntä ei heille ole tullut varoittajaa." Hän lisää kuitenkin: "se, että ainoastaan heidät mainitaan, ei tarkoita, että muut suljettaisiin pois", ja "Profeetan tehtävä on yleismaailmallinen."
Ja jälleen kerran kielletään ihmisillä olevan vapaa tahto jopa silloin kun on kyse uskosta tai epäuskosta ja helvetin tulen välttämisestä; Allah sanoo asettaneensa esteet uskottomien ympärille niin että "heidän näkönsä on peitetty" (jae 9); Tafsir al-Jalalayn sanoo, että tämä kuvaa "tapaa, jolla uskon polut on heiltä suljettu". Tanwir al-Miqbas min Tafsir Ibn Abbas on samaa mieltä sanoen, että tämä jae tarkoittaa Allahin "peittäneen heidän sydämensä ymmärryksen (niin että heidän näkönsä on peitetty) Totuudesta ja opastuksesta." Abdur-Rahman bin Zayd bin Aslam yhtyy tähän näkemykseen: "Allah asetti tämän esteen heidän ja Islamin ja Imanin [uskon] väliin niin etteivät he voi saavuttaa niitä." Ibn Kathir selittää tämän tekstinkohdan näin: "Me [so. Allah] olemme sokaissut heidän silmänsä totuudelta." Tahtoipa Muhammed tai ei, niin he pysyvät epäuskossaan (jae 10) - kuten Ibn Kathir sanoo: "Allah on säätänyt, että he joutuvat harhaan, niinpä heidän varoittamisensa ei heitä auta eikä sillä ole heihin mitään vaikutusta." Niinpä ainoastaan uskovaiset hyötyvät Muhammedin varoituksesta (jae 11).
Jakeissa 13-29 Allah kertaa vertauksen keinoin tarinan, joka on kerrottu jo niin monta kertaa Koraanissa liittyen eräisiin profeettoihin: lähettiläät tulevat kaupunkiin (joka on monien muslimikommentaattorien mukaan Antiokia), mutta ihmiset torjuvat heidät sanoen heidän olevan vain "kuolevaisia, kuten me itsekin" (jae 15) - kuten Nooan torjuneet sanoivat hänelle (11:27, 23:24). Ja tietenkin Muhammedkin on vain tavallinen mies (18:110). He vastaavat sanoen "eikä meillä ole muuta mielessämme kuin toimittaa perille selvä viestimme" (jae 17) - aivan samoin kuin Muhammed (5:92, 5:99). Eräs mies tulee silloin varoittamaan kansaansa ja hänet palkitaan Paratiisilla, ja siellä tämä viestintuoja toivoo, että ihmiset tietäisivät mitä hän tietää (jae 26).
Tämän jälkeen Allah toistaa varoituksensa uskottomille (jakeet 30-46). Ihmiskunta torjuu ja pilkkaa Allahin lähettiläitä (jae 30); eivätkö he tiedä miten monia kansoja Allah on hävittänyt (jae 31)? Kaikki joutuvat tuomiolle (jae 32); he eivät näe luonnossa Allahin vallan merkkejä (jakeet 33-42). Yksi näistä merkeistä on se, että aurinko kiertää määrätyllä radallaan päivisin, mutta vain "noudattaen kaikkivaltiaan, kaikkitietävän käskyä" (jae 38). Muhammed selitti tätä siten, että aurinko kulkee määrättyä rataansa päivisin, mutta aurinko "kulkee kunnes kumartuu Valtaistuimen alla ja pyytää lupaa nousta uudelleen, ja lupa myönnetään, mutta tulee aika, jolloin se taas kumartaa, mutta sen kumartumista ei hyväksytä, ja se pyytää lupaa jatkaa radallaan, mutta sille ei anneta lupaa vaan sen käsketään palata takaisin samaa tietä ja niin se nousee lännestä. Ja tämä on Allahin sanan tulkinta: "Aurinkokin kulkee vain määrätyn ratansa, noudattaen kaikkivaltiaan, kaikkitietävän käskyä" (jae 38).
Allah voisi hukuttaa epäuskoiset eikä kukaan heitä voisi auttaa (jae 43). Jakeissa 47-54 hän pilkkaa epäuskoisia: heidän ei tarvitse ruokkia köyhiä, sillä Allah olisi kyllä ruokkinut heidät, jos olisi tahtonut (jae 47) ja he kysyvät Muhammedilta milloin Tuomiopäivä tulee (jae 48). Mutta kun se tulee, he vaikeroivat (jae 52). Mutta uskovaiset nauttivat jakeiden 55-58 mukaan Paratiisista ja lepäilevät istuimillaan vaimojensa seurassa (jae 56) - kuuluisat neitsyet tulevat kuvaan seuraavassa suurassa.
Jakeissa 59-64 Allah puhuttelee uskottomia Tuomiopäivänä ja käskee heitä poistumaan edestään (jae 59) sekä muistuttaa heitä, että hän varoitti heitä seuraamasta Saatanaa (jae 60) ja nyt Saatana on johtanut heidät harhaan (jae 62) ja he joutuvat helvettiin (jakeet 63-64). Jakeissa 65-68 Allah puhuu uskottomista: kauheana päivänä he eivät kykene puhumaan (jae 65) ja hän voisi puhkaista heidän silmänsä (jae 66). Ibn Abbas muotoilee tämän näin: "Jos olisimme tahtonut, olisimme voinut johdattaa heidät kaikki harhaan ja kuka heitä voisi silloin opastaa" - ja harhaan Allah onkin heidät johdattanut monissa Koraanin kohdissa (muun muassa 7:179, 10:99-100, 16:37; 32:13).
Jakeissa 69-83 Allah korostaa Koraanin ihmeellisyyttä (jakeet 69-70); luonnon merkkejä (jakeet 71-73; 77-81); ja epäjumalien voimattomuutta (jakeet 74-75). Hän sanoo Muhammedille, ettei tämä antaisi uskottomien masentaa häntä (jae 76), kuten hän sanoo myös jakeissa 3:176, 15:88, 26:3 ja 31:23. Sillä Allah on kaikkivaltias (82-83).