tiistai 27. syyskuuta 2016

36. Jaa Siin

Suura 36, "Jaa Siin", on mekkalainen suura, joka saa nimensä sen alussa olevista arabialaisista kirjaimista (jae 1) - ja kuten kaikissa luvuissa, jotka alkavat samanlaisilla kirjaimilla, Tafsir al-Jalalaynin sanoin: "Jumala tietää parhaiten mitä Hän näillä tarkoittaa". Muhammed sanoi: "Se joka lukee Jaa Siiniä yöllä etsien Allahin Kasvoja, saa anteeksi" ja "Jaa Siinin suura on Koraanin sydän." Maududi selittää tämän tarkoittavan, että se "esittää Koraanin sanoman mitä voimallisimmin, lopettaa ihmisen toimettomuuden ja saa hänet toimimaan."

Muhammad sanoi myös, että "Jaa Siinin lukeminen päivän alkaessa, tekee loppupäivän helpoksi aina yöhön asti. Samaten sen lukeminen yön alkaessa tekee yön helpoksi aina seuraavaan päivään asti." Hän ohjeisti seuraajiaan "lukemaan Jaa Siinin suuraa kuolevillenne." Tämän tarkoitus Maududin mukaan "ei ole ainoastaan kuolevan henkilön islamin uskon virkistäminen, vaan myös tuoda hänen eteensä täydellinen kuva Tuonpuoleisesta, niin että hän tietää mitä vaiheita hän käy läpi jätettyään tämän maallisen elämän." Suura todella onkin "koko islamin uskon virkistämistä", sillä siinä käsitellään useita niitä teemoja mistä olemme lukeneet jo monta kertaa aikaisemmin.

Allah vannoo Koraanin kautta (jae 2) - se tarkoittaa Tafsir Al-Jalalaynin mukaan "arvovaltaista Koraania, jonka tekee sellaiseksi sen ihmeellinen järjestys ja ainutlaatuinen merkitys." Jumala puhuttelee Muhammedia jakeissa 2-12 vakuuttaen hänen todella olevan yksi profeetoista (jae 3), joka on lähetetty varoittamaan kansaa, jota ei ole ennen varoitettu (jae 6) - tämä kansa on Ibn Kathirin mukaan "arabeja, sillä ennen häntä ei heille ole tullut varoittajaa." Hän lisää kuitenkin: "se, että ainoastaan heidät mainitaan, ei tarkoita, että muut suljettaisiin pois", ja "Profeetan tehtävä on yleismaailmallinen."

Ja jälleen kerran kielletään ihmisillä olevan vapaa tahto jopa silloin kun on kyse uskosta tai epäuskosta ja helvetin tulen välttämisestä; Allah sanoo asettaneensa esteet uskottomien ympärille niin että "heidän näkönsä on peitetty" (jae 9); Tafsir al-Jalalayn sanoo, että tämä kuvaa "tapaa, jolla uskon polut on heiltä suljettu". Tanwir al-Miqbas min Tafsir Ibn Abbas on samaa mieltä sanoen, että tämä jae tarkoittaa Allahin "peittäneen heidän sydämensä ymmärryksen (niin että heidän näkönsä on peitetty) Totuudesta ja opastuksesta." Abdur-Rahman bin Zayd bin Aslam yhtyy tähän näkemykseen: "Allah asetti tämän esteen heidän ja Islamin ja Imanin [uskon] väliin niin etteivät he voi saavuttaa niitä." Ibn Kathir selittää tämän tekstinkohdan näin: "Me [so. Allah] olemme sokaissut heidän silmänsä totuudelta." Tahtoipa Muhammed tai ei, niin he pysyvät epäuskossaan (jae 10) - kuten Ibn Kathir sanoo: "Allah on säätänyt, että he joutuvat harhaan, niinpä heidän varoittamisensa ei heitä auta eikä sillä ole heihin mitään vaikutusta." Niinpä ainoastaan uskovaiset hyötyvät Muhammedin varoituksesta (jae 11).

Jakeissa 13-29 Allah kertaa vertauksen keinoin tarinan, joka on kerrottu jo niin monta kertaa Koraanissa liittyen eräisiin profeettoihin: lähettiläät tulevat kaupunkiin (joka on monien muslimikommentaattorien mukaan Antiokia), mutta ihmiset torjuvat heidät sanoen heidän olevan vain "kuolevaisia, kuten me itsekin" (jae 15) - kuten Nooan torjuneet sanoivat hänelle (11:27, 23:24). Ja tietenkin Muhammedkin on vain tavallinen mies (18:110). He vastaavat sanoen "eikä meillä ole muuta mielessämme kuin toimittaa perille selvä viestimme" (jae 17) - aivan samoin kuin Muhammed (5:92, 5:99). Eräs mies tulee silloin varoittamaan kansaansa ja hänet palkitaan Paratiisilla, ja siellä tämä viestintuoja toivoo, että ihmiset tietäisivät mitä hän tietää (jae 26).

Tämän jälkeen Allah toistaa varoituksensa uskottomille (jakeet 30-46). Ihmiskunta torjuu ja pilkkaa Allahin lähettiläitä (jae 30); eivätkö he tiedä miten monia kansoja Allah on hävittänyt (jae 31)? Kaikki joutuvat tuomiolle (jae 32); he eivät näe luonnossa Allahin vallan merkkejä (jakeet 33-42). Yksi näistä merkeistä on se, että aurinko kiertää määrätyllä radallaan päivisin, mutta vain "noudattaen kaikkivaltiaan, kaikkitietävän käskyä" (jae 38). Muhammed selitti tätä siten, että aurinko kulkee määrättyä rataansa päivisin, mutta aurinko "kulkee kunnes kumartuu Valtaistuimen alla ja pyytää lupaa nousta uudelleen, ja lupa myönnetään, mutta tulee aika, jolloin se taas kumartaa, mutta sen kumartumista ei hyväksytä, ja se pyytää lupaa jatkaa radallaan, mutta sille ei anneta lupaa vaan sen käsketään palata takaisin samaa tietä ja niin se nousee lännestä. Ja tämä on Allahin sanan tulkinta: "Aurinkokin kulkee vain määrätyn ratansa, noudattaen kaikkivaltiaan, kaikkitietävän käskyä" (jae 38).

Allah voisi hukuttaa epäuskoiset eikä kukaan heitä voisi auttaa (jae 43). Jakeissa 47-54 hän pilkkaa epäuskoisia: heidän ei tarvitse ruokkia köyhiä, sillä Allah olisi kyllä ruokkinut heidät, jos olisi tahtonut (jae 47) ja he kysyvät Muhammedilta milloin Tuomiopäivä tulee (jae 48). Mutta kun se tulee, he vaikeroivat (jae 52). Mutta uskovaiset nauttivat jakeiden 55-58 mukaan Paratiisista ja lepäilevät istuimillaan vaimojensa seurassa (jae 56) - kuuluisat neitsyet tulevat kuvaan seuraavassa suurassa.

Jakeissa 59-64 Allah puhuttelee uskottomia Tuomiopäivänä ja käskee heitä poistumaan edestään (jae 59) sekä muistuttaa heitä, että hän varoitti heitä seuraamasta Saatanaa (jae 60) ja nyt Saatana on johtanut heidät harhaan (jae 62) ja he joutuvat helvettiin (jakeet 63-64). Jakeissa 65-68 Allah puhuu uskottomista: kauheana päivänä he eivät kykene puhumaan (jae 65) ja hän voisi puhkaista heidän silmänsä (jae 66). Ibn Abbas muotoilee tämän näin: "Jos olisimme tahtonut, olisimme voinut johdattaa heidät kaikki harhaan ja kuka heitä voisi silloin opastaa" - ja harhaan Allah onkin heidät johdattanut monissa Koraanin kohdissa (muun muassa 7:179, 10:99-100, 16:37; 32:13).

Jakeissa 69-83 Allah korostaa Koraanin ihmeellisyyttä (jakeet 69-70); luonnon merkkejä (jakeet 71-73; 77-81); ja epäjumalien voimattomuutta (jakeet 74-75). Hän sanoo Muhammedille, ettei tämä antaisi uskottomien masentaa häntä (jae 76), kuten hän sanoo myös jakeissa 3:176, 15:88, 26:3 ja 31:23. Sillä Allah on kaikkivaltias (82-83).



lauantai 24. syyskuuta 2016

34. Saba ja 35. Luoja

Suura 34 ajoittuu mekkalaiselle kaudelle, jolloin Maududin sanoin "islamin yhteisöä sorrettiin ... pilkattiin ja ivattiin, levitettiin huhuja, vääriä syytöksiä ja ilkeämielisiä mielikuvia ihmisten mieliin." On huomion arvoista miten laajasti näitä tapahtumia käsitellään islamin pyhässä historiankirjoituksessa; se auttaa käsittämään nykyajan muslimien raivoisia reaktioita joihinkin varsin laimeisiin pilapiirroksiin. Suurassa joka tapauksessa toistetaan näitä vastaväitteitä Muhammedin sanomaan, ja jokainen niistä aloitetaan fraasilla "epäuskoiset sanovat" jakeissa 3, 7, 29, 31 ja 43, jonka jälkeen Allah vastaa syytöksiin.

Allah aloittaa varoittamalla epäuskoisia kaikkitietäväisyydestään ja tulevasta tuomiosta (jakeet 1-9). Kun ottaa huomioon islamin käsityksen, että Allah on Koraanin ainut kertoja, ensimmäinen jae voi särähtää korvaan Allahin sanoessa "ylistys ja kunnia Jumalalle". Lause sopisi paljon paremmin Muhammedin suuhun, mutta jos Muhammed olisi tässä puhujana, se olisi ristiriidassa sen ajatuksen kanssa, että Koraani on Allahin täydellistä puhetta, joka on ollut olemassa aikojen alusta hänen kanssaan. Koraanin selitysteoksissa tätä ei kuitenkaan ole koskaan pidetty minkäänlaisena ongelmana. Ibn Kathir selittää jakeen tyypilliseen tapaan kuinka "Allah käskee meitä ylistämään yksin Häntä tässä maailmassa ja tuonpuoleisessa."

Vaikka Allah tietää kaiken (jae 2), epäuskoiset sanovat ettei tuomion hetkeä ole tulossa (jae 3). Allah käskee Muhammedia vannomaan kauttaan, että tuomiopäivä varmasti tulee - kuten myös kahdessa muussa jakeessa: 10:53 ja 64:7. Niille, jotka halventavat Allahin ilmoituksia (ayat - sana, jota käytetään myös Koraanin jakeista), on luvassa tuskallinen rangaistus.

Epäuskoiset kieltävät ruumiin ylösnousemuksen (jae 7) ja väittävät Muhammedin keksivän valheita Allahista (jae 8). Allah vastaa heille, että ne jotka eivät usko tulevaan elämään ovat väärässä (jae 8), ja se seikka, että hän kykenee hävittämään maan on Allahin merkki uskovaisille (jae 9).

Sitten Allah kertoo Daadivista (10-11), Salomosta (12-14) ja Saban kansasta (15-21). Allah määrää vuoret ja linnut laulamaan Daavidin kanssa Allahin ylistystä (jae 10): Ibn Kathir sanoo, että Allah oli siunannut Daavidia "mahtavalla äänellä. Kun hän ylisti Allahia, jopa vakaat ja jyhkeät vuoret liittyivät hänen kanssaan Allahin ylistykseen ja vapaana lentävät linnut, jotka lähtevät aamulla ja illalla palaavat, tulivat tervehtimään häntä, ja hän osasi puhua kaikkia kieliä." Seuraavaksi luetellaan siunaukset, jotka Allah antoi Salomolle (jakeet 12-14). Myös sabalaisia siunattiin kahdella ihanalla puutarhalla (jae 15), mutta he hylkäsivät Allahin ja puutarhojen hedelmät muuttuivat karvaiksi (jae 16). Allah ei tee sellaista muuten kuin kiittämättömyyden tähden (jae 17) - jae tukee vahvasti islamissa yleistä käsitystä, että hurskaudesta seuraa maallista menestystä ja Allahin hylkääminen tietää onnettomuutta paitsi tulevassa myös tässä maallisessa elämässä. Mujahid sanoo: "Hän ei rankaise muita kuin epäuskoisia."

Jakeissa 22-31 Allah luettelee asioita, joita Muhammedin tulee sanoa uskottomille: heidän epäjumalansa ovat voimattomia (jae 22); kukaan ei auta heitä Tuomiopäivänä (jae 23). Jakeessa 25 Muhammedia käsketään Ibn Kathirin mukaan katkaisemaan välit uskottomiin sanoen "te ette kuulu meidän joukkoomme emmekä me kuulu teidän joukkoonne, sillä me kutsumme ihmisiä Allahin luo, jotta he uskoisivat, että Hän on Ainoa Jumala ja palvoisivat ainoastaan Häntä. Jos uskotte niin silloin kuulutte meihin ja me teihin, mutta jos te hylkäätte kutsumme, meillä ei ole mitään tekemistä teidän kanssanne eikä teillä ole tekemistä meidän kanssamme." Allah tuomitsee lopulta sekä uskovaiset että uskottomat (jae 26). Muhammed on lähetetty kaikelle kansalle (jae 28); intialainen Koraanin kommentaattori Maulana Bulandshahri kertoo hadithista, jossa Muhammed sanoo: "Kautta Allahin! Ihminen, olkoon sitten juutalainen tai kristitty, joka ei usko minuun sen jälkeen kun on kuullut minua, joutuu helvetin asukkaiden joukkoon."

Allah jatkaa samaa rataa jakeissa 32-54: ylimieliset hylkäävät Muhammedin ilmoituksen, mutta he kyllä uskovat kunhan saavat maistaa Allahin rangaistusta (jae 33); maallinen mammona estää ihmisiä seuraamasta Allahia (jakeet 34-37); mutta Allah päättää kuka on rikas ja kuka köyhä (jae 39); enkelit kieltävät ne, jotka heitä palvoivat (jakeet 40-41); Muhammed ei halua palkkiota ihmisiltä vaan ainoastaan Allahilta (jae 47).

Suura 35 on myös mekkalainen ja se toistaa monia tuttuja teemoja. Maududi sanoo: "Tarkoituksena on varoittaa ja nuhdella mekkalaisia ja heidän johtajiaan heidän vihamielisyydestään Pyhän Profeetan Tauhudin [Allahin ykseyden] ilmoitusta kohtaan". Tämäkin suura alkaa erikoisella ilmoituksella "ylistys olkoon Jumalalle" (jae 1). Allah vakuuttaa kaikkivaltiuttaan (jakeet 1-3) ja kertoo Muhammedille, että aikaisemmatkin profeetat torjuttiin (jae 4). Ihmisten ei tule antaa tämän maailman (jae 5) tai Saatanan (jae 6) viekoitella heitä; uskottomat saavat ankaran rangaistuksen (jae 7); uskovaiset ja uskottomat eivät ole saman arvoisia, sillä "Jumala jättää harhaan kenet tahtoo ja johdattaa oikeaan kenet suvaitsee" eikä Muhammedin pidä tuhlata aikaa uskottomien suremiseen (jae 8).

Seuraavaksi Allah luettelee mahtinsa merkkejä (jakeet 9-17, 27-28). Jakeissa 18-22 hän teroittaa jyrkkää eroa uskovien ja uskottomien välillä. Kukaan ei voi ottaa kannettavakseen toisten taakkaa; jokainen vastaa Allahin edessä itsestään (jae 18). Sitten Allah puhuttelee Muhammedia muistuttaen, että hän on vain Allahin rangaistuksesta varoittaja (jae 23); jos he torjuvatkin hänet, niin torjuttiin myös aikaisemmat profeetat (jae 25). Sitten Allah palaa jälleen Helvetin kauhuihin, missä tuomitut huutavat Allahia apuun, johon Allah vastaa jo lähettäneensä heille varoittajan (jae 37).

Allah päättää suuran vielä uusilla varoituksilla (jakeet 38-45). Muslimit nostettiin "valta-asemaan maassa", joten Allahin kieltäjät aiheuttavat vain itselleen vahinkoa (jae 39). Ne joita ihmiset palvovat Allahin rinnalla, ovat voimattomia eikä heillä ole edes kirjaa (kuten Muhammedilla) (jae 40). Ylimielisten tulisi matkustella, jotta he huomaisivat kuinka aikaisemmat sukupolvet hävitettiin, kun he hylkäsivät Allahin (jae 44). Kuitenkaan Allah ei rankaise ihmisiä niin ankarasti kuin he ansaitsisivat (jae 45).



Blogging the Qur’an: Sura 34, “Sheba,” and Sura 35, “The Angels”
34. Saban suura
35. Luojan suura


perjantai 16. syyskuuta 2016

33. Liittoutuneet (21-73)

Vuosia sitten San Diego State University yliopiston professori ja "maltillinen muslimi" Khaleel Mohammed sanoi minusta näin: "Hän siteeraa Koraanin jakeita väärin, jättää huomiotta asiayhteyden sekä valehtelee häpeämättömästi." Koska en siteeraa Koraania väärin enkä jätä asiayhteyttä huomiotta tai valehtele häpeämättömästi, otin häneen yhteyttä ja pyysin häntä esittämään todisteita tai vetämään sanansa takaisin. Hän vastasi: "Pysyn kannassani häpeämättömästä valehtelusta, erityisesti sen jälkeen kun sain käsiini materiaalia, jossa väitit Muhammedin naineen oman miniänsä, ja muuta sellaista."

Useita vuosia sitten väittelin FreedomFest:ssä kirjan Muhammad: Prophet of God -kirjan kirjoittajan professori Daniel C. Petersonin kanssa. Tohtori Peterson on kelpo mies ja huolellinen tutkija. Luin hänen kirjastaan sivuilta 167-168 kuvauksen Muhammedista ja hänen miniästään Zainabista ja tarina oli hyvin saman kaltainen kuin kerron tässä tai kirjassani Totuus Muhammedista: Muhammad "oli rakastunut" Zainabiin; hänen adoptoitu poikansa Zaid tarjoutui "luovuttamaan vaimonsa Profeetalla, jos tämä niin haluaisi", mutta Muhammed kieltäytyi; sitten Muhammed sai taivaallisen ilmestyksen ja ilmoitti: "Kuka lähtee kertomaan Zainabille hyvät uutiset, että Jumala on antanut hänet minulle vaimoksi?"; ja nyt "Zaid ei ollut enää Muhammedin oikea poika huolimatta aikaisemmasta muodollisesta adoptiosta".

Selvästikin professori Peterson on alentunut tasolleni "häpeämättömäksi valehtelijaksi".

Professori Petersonin kirjan esipuheen kirjoittaja sanoo, että hän "on lähestynyt aihettaan etevänä tutkijana". Hän sanoo, että kirja itsessään on "ihailtava" ja se on "tervetullut lisä uskonnolliseen ja islamia käsittelevään tutkimukseen", ja toteaa lopuksi: "suosittelen tätä kirjaa mitä lämpimämmin".

Kuka oli tämä kirjoittaja? Khaleel Mohammed.

Itse asiassa tämä pahamaineinen sattumus, missä Muhammed otti vaimokseen entisen miniänsä Zainabin, on kaukana "häpeämättömästä valheesta", sillä se on hyvin tunnettu ja paljon keskusteltu aihe islamilaisessa traditiossa.

Vallihaudan taistelun aikana Muhammedin luottamus Allahiin säilyi, vaikka tilanne näytti pahalta muslimien kannalta. Allah käskee muslimien seurata hänen esimerkkiään, sillä hän on "erinomainen esikuva" (jae 21). Tämä on perusta Muhammedin erityiselle asemalle islamissa korkeimpana esikuvana. Muqtedar Khan Center for the Study of Islam and Democracy -järjestöstä selittää:

Kenelläkään uskonnollisella johtajalla ei ole ollut niin suurta vaikutusta seuraajiinsa kuin Muhammedilla (Rauha hänelle), islamin viimeisellä profeetalla...Ja Muhammed on Jumalan viimeisenä lähettiläänä vertaansa vailla mitä tulee ilmestykseen - Koraaniin - ja perinteeseen. Jopa siinä määrin, että hänen sanansa, tekonsa ja hiljaisuutensa (kun hän näki, mutta ei kieltänyt) tulivat muslimeille riippumattomaksi islamin lain lähteeksi. Muslimit eivät hartauden harjoituksessaan ainoastaan tottele vaan pyrkivät myös seuraamaan ja jäljittelemään Profeettaansa kaikilla elämän aloilla. Niinpä Muhammed on sekä jumalallisen lain välittäjä että sen lähde.


Allah näyttää olevan joskus kovin innokas myöntymään profeetan toiveisiin. Jakeissa 28-35 Allah käsittelee Muhammedin vaimoja kehottaen näitä säädyllisyyteen ja hurskauteen. Jakeet 36-37 viittaavat sitten yhteen Muhammedin profeetan uran huonomaineisimmista tapahtumista. Zainab bint Jahsh oli naimisissa Muhammedin adoptoidun pojan Zaid bin Harithan kanssa. Tafsir al-Jalalaynin mukaan Muhammed pyysi Zainabin kättä Zaidin puolesta; Zainab ja hänen veljensä eivät halunneet suostua, "sillä he ajattelivat profeetan halunneen itse naida hänet". Mutta lopulta he suostuivat, kun heitä nuhdeltiin sanoen "ei ole oikeauskoisella miehellä eikä naisella valinnan varaa sellaisessa asiassa, jonka Jumala ja hänen sananjulistajansa ovat jo ratkaisseet; kuka ikinä on tottelematon Jumalalle ja Hänen sananjulistajalleen, hän ilmeisesti kulkee harhaan" (jae 36).

Tafsir al-Jalalayn sanoo, että Muhammed "iski silmänsä" Zainabiin "ja rakastui häneen" ja Zaid sen sijaan "menetti kiintymyksensä" ja sanoi Muhammedille: "Haluan erota hänestä." Mutta Muhammed sanoi hänelle: "Pidä vaimosi luonasi ja noudata tarkoin velvollisuuksiasi Jumalaa kohtaan!" (jae 37). Aisha huomautti myöhemmin: "Jos Allahin lähettiläs olisi salannut jotain (Koraanista), tämän jakeen hän olisi salannut" - sillä se osoittaa hänen haluttomuutensa hyväksyä Allahin tahto, että hänen tulisi naida Zainab. Sitten eräänä päivänä Tabarin, ehkä kaikkein arvostetuimman Koraanin selittäjän ja historioitsijan mukaan, Muhammed meni Zaidin talolle ja tapasi Zainabin pukeutuneena ainoastaan alusvaatteisiinsa. Muhammed kiirehti pois mumisten "Kunnia Kaikkivaltiaalle Jumalalle! Kunnia Jumalalle, joka kääntää sydämet!"

Tabari sanoo, että pian sen jälkeen Muhammed puheli Aishan kanssa, kun "pyörrytys valtasi hänet". Sitten hän hymyili ja kysyi: "Kuka vie Zainabille hyvät uutiset ja kertoo, että Jumala on naittanut hänet minulle?" Sitten hän lausui juuri tulleen Allahin ilmestyksen, jossa häntä moititaan siitä, että hän huolehtii ihmisten puheista ja siksi kieltäytyy naimasta Zainabia (jae 37). Tafsir al-Jalalayn selittää mitä Allah tässä sanoo Muhammedille: "Mutta sinä olit kätkenyt sydämeesi sen, minkä Jumala oli paljastanut, mitä hän oli ilmaissut sinulle rakkaudessasi häntä kohtaan ja sen asian, että naisit hänet mikäli Zaid eroaisi hänestä, ja pelkäsit ihmisiä, jotka sanoisivat 'Hän on nainut poikansa vaimon!', vaikka Jumalaa sinun tulisi pelätä kaikissa asioissa, niinpä ota hänet vaimoksesi äläkä välitä ihmisten puheista."

Tabarin mukaan Aisha sanoi: "Tulin hyvin levottomaksi, koska olin kuullut hänen kauneudestaan ja toisaalta siitä ylevästä asiasta, että Jumala oli järjestänyt hänen avioliittonsa. Sanoin, että hän kyllä leuhkisi sillä meille." Ja Zainab tosiaan leuhki sanoen Muhammadin muille vaimoille: "Teidät naitettiin perheittenne toimesta, mutta minut naitti (profeetalle) Allah Seitsemännestä Taivaasta."

Allah jatkaa Muhammedin puolustamista jakeissa 38-48. Muhammedia ei voi kritisoida siitä minkä Allah on hänet määrännyt tekemään (jae 38). Muhammed on profeettojen sinetti (jae 40); kuten hän itse selitti: "Lähettiläisyys ja Profetia on tullut päätökseensä eikä Lähettiläitä tai Profeettoja enää tule." Muhammed on todistaja, hyvän sanoman tuoja ja varoittaja (jae 45), ja hänen ei tule totella uskottomia (jae 48) - kuten heitä, jotka sanovat hänen tehneen väärin ottaessaan Zainabin vaimokseen.

Allah jatkaa jakeissa 49-52 antamalla avioliittoa koskevia säännöksiä. Mies voi erota vaimostaan, ennen kuin avioliitto on panty täytäntöön (jae 49). Muhammed voi naida naisia, jotka ovat tarjoutuneet hänelle; muilla uskovaisilla ei ole tällaista oikeutta (jae 50). Ikrimah selittää: "Tämä tarkoittaa, että kenelläkään muulla ei ole oikeutta naida naista, joka itse tarjoutuu hänelle; jos nainen tarjoaa itseään miehelle, ei miehen ole lupa naida häntä ellei nainen anna jotakin vastineeksi." Muhammed saa vierailla vaimojensa luona haluamassaan järjestyksessä (jae 51). Kun tämä jae ilmoitettiin, Aisha totesi happamasti Muhammedille: "Minusta tuntuu, että Herra kiirehtii täyttämään kaikki toiveesi ja halusi."

Sen jälkeen Allah vahvistaa Muhammedin ylhäisen aseman (jakeet 53-59). Allah käskee uskovia olemaan ryntäämättä Muhammedin taloon tai viipymästä siellä liian kauan aterian jälkeen, sillä sellainen käytös "vaivaa Profeettaa"; heidän tulee myös puhua hänen vaimoilleen ainoastaan verhon takaa (jae 53). Allah ja hänen enkelinsä siunaavat Muhammedia ja uskovaisten tulee tehdä samoin (jae 56), mutta jotka puhuvat hänestä pahaa, ovat kirottuja tässä ja myös tulevassa elämässä (jae 57). On vakava synti panetella uskovaisia (jae 58). Muhammedin vaimojen ja tyttärien tulee peittää itsensä julkisilla paikoilla (jae 59).

Sitten Allah palaa jakeissa 60-73 tuttuihin aiheisiin. Allah kiroaa teeskentelijät (jae 61) ja uskottomat (jae 64). Ihmiset kysyvät pilkaten milloin Tuomiopäivä tulee (jae 63); helvetissä he tulevat katumaan etteivät totelleet Muhammedia (jae 66) ja pyytävät johtajilleen kaksinkertaista rangaistusta (jae 68). Uskovaisten ei tule pitää niistä, jotka loukkasivat Moosesta (jae 69). Ibn Kathir selittää, että Mooses "oli ujo ja säädyllinen mies, joka ei koskaan näyttänyt paljasta ihoaan ujoutensa vuoksi", mikä sai jotkut juutalaiset väittämään, että "hän pitää itsensä peitettynä, koska hänellä on ihossaan jotain vikaa kuten lepra tai tyrä tai muu vamma." Allah haluaa vapauttaa Mooseksen näistä epäilyistä ja niinpä hän, kun Mooses "oli yksin ja riisui vaatteensa ja laittoi sen kiven päälle ja meni kylpyyn. Kun hän oli kylpenyt, hän kääntyi ottamaan vaatteensa kiveltä, mutta kivi siirtyi ja vei vaatteen mukanaan." Mooses juoksi kiven perässä "kunnes hän törmäsi joukkoon Israelin lapsia, jotka näkivät hänet alasti ja saattoivat nähdä hänen olevan parhaan kaikista Allahin luomista. Niin hän vapautui kaikista häntä vastaan esitetyistä epäilyistä."

Allah tarjosi al-amanahin, luottamuksen, taivaille, maalle ja vuorille, mutta ne kieltäytyivät siitä. Ihminen otti sen, mutta petti luottamuksen - niinpä Allahin on nyt rangaistava tekopyhiä ja uskottomia (jakeet 72-73). [*]


[*] Pimenoffin Koraanin käännös eroaa tässä kohdassa Hämeen-Anttilan käännöksestä, joka puolestaan on yhtenevä tämän Spencerin tekstin kanssa, suom.huom.


Blogging the Qur’an: Sura 33, “The Confederates,” verses 21-73
Liittoutuneiden suura


torstai 15. syyskuuta 2016

33. Liittoutuneet (1-27)

Medinalainen suura 33 asettaa perustuksen Muhammedin ja samalla hadithien (Muhammedin sanomiset ja teot) keskeiselle asemalle islamilaisessa lakijärjestelmässä. Se antaa myös dramaattisen esimerkin siitä, miten Allah huolehtii profeetastaan vahvistaen näin hänen keskeistä asemansa.

Jakeissa 1-8 Allah sanoo Muhammedille, ettei tämän pidä kuunnella uskottomia ja teeskentelijöitä (jae 1), vaan seurata taivaallisia ilmoituksia (jae 2). Siitä mitä nämä ovat saamme vihjeen jakeessa 4, kun Allah lausuu, ettei ihmisellä voi olla kahta sydäntä, mies ei voi ottaa vaimoaan äidikseen eikä adoptoituja poikiaan oikeksi pojikseen (jae 4). Noihin aikoihin mies saattoi erota vaimostaan sanomalla hänelle: "Olet minulle kuin äitini selkä" - Koraani sanoo tässä, ettei tämä tee vaimoista heidän äitejään. Pääasia ei tässä kuitenkaan ole avioero. Tämän tekstinkohdan tarkoituksena on pikemminkin lopettaa adoptiokäytäntö aloittaen Muhammedin omasta perheestä.

Ibn Kathir selittää: "Tämä ilmoitettiin koskien Zaid bin Harithaa - Profeetan vapautettua orjaa. Profeetta oli adoptoinut hänet ennen profeetan uraansa ja hänet tunnettiin nimellä Zaid bin Muhammad. Allah halusi lopettaa tämän nimeämiskäytännön." Adoptoitua poikaa tulisi kutsua hänen luonnollisen isänsä nimellä: hän ei voi koskaan todella liittyä adoptioperheeseensä (jae 5).

Miksi Allah on näin kiinnostunut lopettamaan adoption? Koska Muhammed tahtoi ottaa vaimokseen Zaidin entisen vaimon Zainab bint Jahshin - ja koska hänen flirttailunsa entisen miniänsä kanssa aiheutti Maududin mukaan, että "teeskentelijät ja juutalaiset ja mushirk [uskottomat], jotka olivat jo valmiiksi taipuneita pilkantekoon, saisivat tästä uuden tekosyyn aloittaa propagandakampanja islamia vastaan." Niinpä Allah tässä painottaa, että adoptoitu poika ei voi olla oikea poika, ja tästä seuraa ettei Zainab ole koskaan ollutkaan Muhammedin miniä, eikä näin ollen tässä ole mitään syytä skandaaliin.

Suura palaa tähän aiheeseen myöhemmin, mutta nyt Allah siirtyy jakeissa 9-27 keskustelemaan Vallihaudan taistelusta. Aavistaen pakana-arabien hyökkäyksen Muhammed kaivauttaa vallihaudan Medinan ympärille. Muhammedin aikaisimman elämäkerturin Ibn Ishaqin mukaan, kun Muhammed oli kerran auttamassa kaivamisessa, hän iski suurta kiveä hakulla, ja joka kerta, kun hän iski, lennähti salama hakusta. Eräs muslimi kysyi Muhammedilta: "Oi sinä, joka olet kalliimpi kuin isäni tai äitini [kts. jae 6], mitä tarkoittaa tämä salamointi hakkusi alla joka kerta kun isket?"

Muhammed vastasi: "Ensimmäinen tarkoittaa, että Jumala on avannut minulle tien Jemeniin; toinen Syyriaan ja länteen; ja kolmas itään."

Quraishit yhdessä Ghatafan-heimon kanssa (näihin viitataan islamin perimätiedossa "liittoutuneina") alkoivat piirittää Medinaa, mutta vallihauta esti hyökkääjiä pääsemästä kaupunkiin. Muslimit eivät kuitenkaan pystyneet lopettamaan saartoa. Sitten tilanne meni paheni entisestään, kun Medinan juutalaisheimo Banu Quraiza islamin perimätiedon mukaan rikkoi sopimuksensa Muhammedin kanssa (mahdollisesti sen vuoksi, että olivat nähneet miten Muhammed oli karkottanut kaksi muuta juutalaisheimoa, Banu Qainuqan ja Banu Nadirin) ja alkoivat yhteistyöhön Quraishin kanssa.

Ibn Ishaq kertoo, että piirityksen kestäessä eräs muslimi teki katkeran huomautuksen Muhammedin suunnitelmista Persian Khosraun ja Bysantin Caesarin suhteen: "Muhammed lupasi meille Khosraun ja Caesarin aarteet ja nyt kukaan meistä ei voi käydä rauhassa edes tarpeillaan!" Allah vastasi tähän sanomalla, että ne jotka sanovat, että "Jumala ja Hänen sananjulistajansa lupailivat meille (voittoa) vain pettääkseen meitä" ovat heikkosydämisiä (jae 12). Allah syyttää näitä teeskentelijöitä muslimien moraalin heikentämisestä ja islamin vihollisten kanssa vehkeilystä (jakeet 13-14). Allah käskee Muhammedin myös sanoa ihmisille, että pakeneminen on hyödytöntä (jae 16).

Quraiza sopi hyökkäävänsä muslimeja vastaan yhdeltä sivustalta ja Quraish piirittäisi heitä toiselta. Mutta silloin juuri islamiin kääntynyt Nu'aim bin Mas'ud tuli Muhammedin luo ja ehdotti juonta liittoutuneita heimoja vastaan, sillä hänen oma heimonsa Ghatafan ei tiennyt hänen kääntymisestään islamiin. Muhammed vastasi Ibn Ishaqin mukaan: "Sinä olet vain yksi mies, joten mene ja kylvä epäsopua heidän välilleen, jos voit, jotta he lakkaisivat ahdistamasta meitä, sillä sota on petosta." Nu'aimin juonittelu käänsi liittoutuneet toisiaan ja juutalaisia auttajiaan vastaan; pian sen jälkeen he lopettivat piirityksen. Nu'aimin petos oli pelastanut islamin.

Aisha kertoo, että "kun Allahin lähettiläs palasi sinä päivänä Al-Khanadaqin [l. vallihaudan] taistelusta, hän riisui sotavarusteensa ja meni kylpyyn. Silloin Gabriel, pää pölyn peittämänä, tuli sanomaan hänelle: 'Olet riisunut aseesi! Allahin nimeen, minä en ole vielä laskenut aseitani.' Allahin lähettiläs kysyi: 'Minne (nyt pitäisi mennä)?' Gabriel vastasi:'Tätä tietä', osoittaen Bani Quraizan suuntaan. Niinpä Allahin lähettiläs lähti heitä vastaan."

Ibn Ishaq kertoo kuinka Muhammed puhui Quraizalle halveksivasti: "Te apinoiden veljet, eikö Jumala häpäissyt teitä ja asettanut kostonsa teidän päällenne?" (Koraani sanoo kolme kertaa - 2:62-65;5:59-60;7:166 - että Allah muutti tottelemattomat juutalaiset sioiksi ja apinoiksi). Ibn Ishaq kertoo, että muslimit piirittivät Quraizan linnoitusta kunnes juutalaisten "asema kävi tukalaksi" ja "Jumala heitti pelon heidän sydämeensä" Muhammad antoi heimon kohtalon muslimisoturi Sa'd bin Mu'adhin käsiin, joka antoi määräyksen: "Minä tuomitsen heidät näin: Miehet surmattakoon, heidän omaisuutensa jaettakoon, ja heidän naisensa ja lapsensa otettakoon sotasaaliiksi." [*]

Muhammad huudahti: "Oi Sa'd! Sinä tuomitsit heidät seitsemännessä taivaassa olevan Jumalan mukaan!" Ibn Ishaqin mukaan "Lähettiläs meni Medinan torille (joka on edelleen kaupungin markkinapaikka) ja teki sinne kaivannot. Sitten hän haetutti Quraizan miehet pienissä ryhmissä ja katkaisi heidän päänsä noihin kaivantoihin." Ibn Ishaq sanoo surmattujen miesten lukumääräksi "yhteensä 600 tai 700, vaikka jotkut sanovat heitä olleen jopa 800 tai 900". Ibn Sa'd sanoo heitä olleen "jotain kuudensadan ja seitsemänsadan välistä".

Eräs hadith tiivistää Muhammedin toimet Medinan juutalaisheimoja vastaan seuraavasti: "Bani An-Nadir ja Bani Quraiza taistelivat (Profeettaa vastaan rikkoen rauhansopimuksen) ja niin Profeetta karkotti Bani An-Nadirin ja salli Bani Quraizan jäädä paikoilleen (Medinassa), eikä ottanut heiltä mitään kunnes ennen kuin he jälleen kävivät Profeettaa vastaan. Silloin hän tappoi heidän miehensä ja jakoi heidän naisensa, lapsensa ja omaisuutensa muslimien kesken, mutta jotkut heistä kääntyivät Profeetan puoleen ja hän antoi heille suojeluksensa ja he kääntyivät islamiin. Hän hävitti kaikki juutalaiset Medinasta."

Koraani viittaa joukkomurhaan sanoen, että Allah "kylvi kauhua" pakanoita auttaneiden Kirjan kansojen sydämiin, ja "osan heistä te tapoitte ja loput otitte vangiksi" (jae 26). Voitto on ainoastaan Jumalan ansiota (jakeet 9-11).


[*] Ibn Hisham, Profeetta Muhammadin elämäkerta, Basam Books, ss. 314, 320, suom.huom.


Blogging the Qur’an: Sura 33, “The Confederates,” verses 1-27
Liittoutuneiden suura


tiistai 13. syyskuuta 2016

32. Palvominen

Suura 32, "Palvominen", ajoittuu Mekan keskimmäiselle kaudelle ja toistaa monia tuttuja päähänpinttymiä, joista olemme lukeneet muista Koraanin luvuista. Maududi sanoo, että "suuran pääteema on poistaa kaikki epäilykset Tauhidista [Allahin absoluuttisesta ykseydestä], Toispuoleisesta ja Profetiasta, ja kutsua kaikki kansa kuulemaan nämä kolme totuutta."

Tätä kirjoitussarjaa, varsinkin viimeisimpiä kirjoituksia, tarkkaavaisesti seurannut lukija lienee huomannut, että nämä teemat - epäilysten poistaminen Allahin ykseyttä kohtaan, Tuomiopäivä ja Muhammedin asema profeettana - ovat hyvin monien Koraanin lukujen aiheena ja niinpä suura 32 on ikään kuin yhteenveto ja kertaus tähän asti luetuista asioista. Kertaus on tottakai pedagoginen työkalu, ja erityisesti suullisessa perimätiedossa. Jos kaikki toisto poistettaisiin Koraanista, se olisi paljon lyhyempi.

Niinpä saamme jälleen kuulla kuinka Koraani on kaiken epäilyksen yläpuolella eikä Muhammed ole itse sepittänyt sitä (jakeet 1-2); ja kuinka Allah loi kaiken kuudessa päivässä eikä Tuomiopäivänä ole muuta auttajaa tai suojelijaa kuin hän (jae 4); ja että Allah tietää kaiken (jae 6); ja ihmiset on luotu savesta (jae 7); ja että uskottomat kieltävät kuolleiden ylösnousemisen (jae 10); ja kuinka Allah pilkkaa uskottomia Tuomiopäivänä ja viskaa heidät helvettiin käskien heitä "maistamaan seurauksia" pahoista teoistaan (jakeet 14,20); ja miten uskovaiset rukoilevat ja antavat almuja (jae 15-16) ja saavat siitä palkinnon (jae 17). (Sivumennen sanoen, kun muslimit kuulevat jakeen 15 viittauksen kumartamiseen ["lankeavat maahan kunnioittaen"], samoin kuin muiden kumartamiseen viittaavien Koraanin jakeiden yhteydessä, heidän tulee silloin kumartaa; jotkut Koraanin painokset merkitsevät kumartumisen jakeet marginaaliin, jotta lukijat voivat ajoissa valmistautua.)

Varhainen muslimi Mu'adh bin Jabal kysyi kerran tästä kaikesta Muhammedilta: "Oi Allahin profeetta, mitä minun tulee tehdä päästäkseni Paratiisiin ja välttääkseni Helvetin?"

Muhammed vastasi: "Olet kysynyt suurenmoista asiaa ja vastaus on helppo sille, jolle Allah on antanut ymmärryksen. Palvele Allahia äläkä aseta ketään Hänen rinnalleen, suorita säännölliset rukokset, maksa Zakah, paastoa Ramadanin aikana ja tee pyhiinvaellusmatka Taloon." Sitten hän kysyi Mu'adhilta: "Kerronko vielä kaikkein suurimmasta asiasta ja sen pilareista ja huipusta?" Mu'adh vastasi myöntävästi ja Muhammed sanoi:"Suurin kaikista asioista on islam, sen pilarit ovat rukoukset ja sen huippu on jihad Allahin puolesta." Hän sanoi vielä Mu'adhille, että tässä kaikessa on tärkeää pitää kielensä kurissa.

Uskottomat eivät ole uskovaisten veroisia (jae 18) - sillä uskovaiset ovat "paras seurakunta" (3:110), kun taas vääräuskoiset ovat "ihmisistä kurjimpia" (98:6).

Jakeessa 7 sanotaan, että Allah on luonut kaiken parhaimmalla tavalla. Tämän voisi ajatella olevan ristiriidassa sen kanssa, että Allah loi monia jinnejä ja ihmisiä helvettiä varten (7:179 ja tämän suuran jae 13). Imam Malik sanoo kuitenkin sen vain tarkoittavan, että "hän loi kaiken hyvin ja taitavasti", ei suinkaan, että kaikki luodut olisivat itsessään hyviä. Jakeessa 13 vahvistetaan, että Allah olisi johdattanut kaikki ihmiset totuuteen, jos vain olisi tahtonut - osoittaen jälleen, että Allah on eri mieltä Raamatun Jumalan kanssa, joka "tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden" (1. kirje Timoteukselle, 2:4).

Uskottomia rangaistaan sekä tässä että tulevassa elämässä (jae 21). Tällä on seuraamuksia islamin poliittiseen ajatteluun - koska dhimmien, tarkoittaen Kirjan kansoja (lähinnä juutalaisia ja kristittyjä), tulee islamilaisessa valtiossa "tunnustaa alistuvansa" (9:29), on islamilaisen valtion velvollisuus varmistaa näin tapahtuvan, jotta he saisivat maistaa rangaistusta epäuskostaan ei vain tulevassa vaan myös tässä elämässä. Ibn Abbas ja monet muut selittävät jakeen 21 merkityksen näin: "Ennen tulevaa oleva rangaistus tarkoittaa tämän maailman tauteja ja vaivoja ja nämä ovat Allahin koetuksia  palvelijoilleen, jotta he palaisivat Hänen luokseen." Islamilaisen valtion velvollisuutena on panna nämä koetukset täytäntöön tekemällä dhimmeistä toisen luokan kansalaisia ja syrjimällä heitä, jotta he katuisivat ja kääntyisivät islamiin. Sillä ei ole pahempaa synnintekijää kuin se, joka jättää Allahin merkit huomiotta (jae 22) - kuten olemme aiemmin nähneet, Koraanin jakeet ovat Allahin merkkejä.

Seuraavaksi lisää tuttuja teemoja: Allah muistuttaa, että hän antoi kirjan Moosekselle (jae 23) - meidät kuitenkin säästetään tällä kertaa Mooseksen koko tarinan tai sen jonkin tärkeän osan toistamiselta. Joka tapauksessa, kuten aikaisemmissa Mooseksen uran tapahtumien kuvauksissa (joita riittää) on kerrottu, Maududi sanoo pääasian tässä jälleen olevan Muhammed:"Sitten on sanottu:'Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun Jumala on lähettänyt Kirjan alas. Tätä ennen Kirja on lähetetty myös Moosekselle, kuten tiedätte. Tässä ei ole mitään outoa tai ihmettelemisen aihetta. Voitte olla varmat siitä, että tämä Kirja on tullut Jumalalta, ja huomatkaa, että se mikä tapahtui Mooseksen aikana, tapahtuu jälleen. Johtajuus annetaan vain niille, jotka ottavat tämän Pyhän Kirjan vastaan. He jotka sen hylkäävät ovat tuomitut epäonnistumaan."

Tafsir al-Jalalayn ja muut tulkitsevat jakeen 23 viittaavan Muhammedin Yömatkaan Paratiisiin, jolloin hän tapasi Mooseksen ja kaikki profeetat. Allah määräsi Israelin lapsille johtajia (jae 24) ja heidän välillään olleet kiistansa ratkaistaan Tuomiopäivänä (jae 25). Eivätkö he ole ottaneet opikseen kaikista niistä kansoista, jotka Allah on hävittänyt (jae 26)? Eivätkö he ole panneet merkille luonnon ihmeitä (jae 27)? Kuitenkin he pilkkaavat kysyen milloin Tuomiopäivä tulee (jae 28). Allah käskee Muhammedin kertoa heille, että Tuomiopäivänä on myöhäistä kääntyä islamiin (jae 29).


Blogging the Qur’an: Sura 32, “The Prostration”
Palvomisen suura


sunnuntai 4. syyskuuta 2016

30. Roomalaiset ja 31. Lukmaan

Sen jälkeen kun uskottomat ovat monissa kohdissa vaatineet Muhammedilta tunnusmerkkiä hänen profetiansa todisteeksi ja heiltä on se aina evätty (6:37,10:20,13:7,13:27), ilmoittaa hän vihdoin suurassa 30 varsinaisen profetian - vaikka tämä mekkalainen suura onkin luultavasti aikaisempi kuin useimmat, vaikkakaan eivät kaikki suurat, joissa tunnusmerkkiä vaaditaan. Profetia koskee Bysantin valtakunnan kohtaloa: suuran otsikko Ar-Rum (الرُّومُ), joka tarkoittaa kirjaimellisesti "roomalaiset", viittaa Itä-Rooman, Bysantin, asukkaisiin.

Allah sanoo, että bysanttilaiset on voitettu (jae 2), mutta he ovat taas voitokkaita muutaman vuoden kuluttua (jae 4). Persialaiset voittivat heidät 615 jKr valloittaen Jerusalemin. Tafsir al-Jalalaynin mukaan pakana-arabit käyttivät näitä uutisia pilkatakseen muslimeja: "Mekan uskottomat iloitsivat [Bysantin tappiosta] ja sanoivat muslimeille:'me voitamme teidät kuten persialaiset voittivat bysanttilaiset'". Mutta Muhammed oli oikeassa: vuonna 622 bysanttilaiset voittivat persialaiset ja ajoivat heidät pois Vähä-Aasiasta. Vuonna 630 he valloittivat takaisin Jerusalemin.

Abdullah Yusuf Ali selittää, että sanonta "muutaman vuoden kuluttua" (بِضْعِ) tarkoittaa "ajanjaksoa pituudeltaan kolmesta yhdeksään vuoteen", vaikka ei ole selvää, miksi Allah ei ole tarkempi vaikka hän on kaikkitietävä (6:59). Se asiantila, täyttyykö profetia Bysantin voiton ansiosta, riippuu siitä, halutaanko tässä nähdä todiste Muhammedin profeetallisuudesta vaiko ei. Maududi julistaa: "Suuran alussa tehty ennustus on yksi parhaimmista todistuksista, että Koraani on Allahin Sana ja että Muhammed on totisesti Allahin lähettiläs." Toisaalta ei ole riippumatonta todistetta siitä, että "profetia" olisi kirjoitettu ennen kuin nämä asiat olivat jo tapahtuneet.

Joka tapauksessa Koraani jatkaa sanomalla, että se oli Allahin tahto (jae 5). Hänen lupauksiinsa voi luottaa, vaikka useimmat eivät sitä ymmärräkään (jae 6); he eivät ymmärrä, että nuo jotka torjuivat Allahin aikaisemmat lähettiläät, tuhottiin (jae 9). Nuo pahat ihmiset hylkäsivät ja pilkkasivat Allahin merkkejä (ayat, jotka voidaan tulkita joko Koraanin säkeiksi tai yhtä hyvin luonnonihmeiksi) ja he saivat surkean lopun (jae 10).

Sitten Allah toistaa varoituksen Tuomiopäivästä: ne jotka ovat asettaneet muita Allahin rinnalle, eivät saa niiltä mitään apua (jae 13); oikeamieliset saavat nauttia puutarhassa, mutta Allahin merkkien hylkääjät saavat rangaistuksen (jae 16). Jakeissa 17-29 Allah laulaa itselleen ylistystä osoittaen monia luonnon ihmeitä merkkeinä itsestään ja voimastaan, mukaan lukien naisen luomisen miehen kumppaniksi ja heidän välillään vallitsevan keskinäisen rakkauden (jae 21). Ibn Kathir selittää: "Jos Allah olisi tehnyt Adamin jälkikasvun ihmisiksi ja luonut naiset toisenlaisista, kuten jinneistä tai eläimistä, heidän välillään ei olisi ollut keskinäistä rakkautta. Erilaatuiset puolisot olisivat inhonneet toisiaan. Allah loi täydellisessä armossaan heidän vaimonsa heistä itsestään, ja toi rakkauden ja laupeuden heidän välilleen."

Muita merkkejä ovat taivaan ja maan luominen, erilaiset kielet ja ihonvärit (jae 22); unet (jae 23); ja salamointi sekä sade (jae 24); Mutta epäuskoiset vain seuraavat omia halujaan sen sijaan, että heillä olisi tietoa - eikä kukaan voi sitä opastaa, jonka Allah eksyttää (jae 29). (Tässä on jälleen osoitus siitä, että usko ja epäusko ovat yksin Allahin kädessä, hänen, joka on myös luonut joitakin ihmisiä vain kiduttaakseen heitä helvetissä - katso 7:179).

Jakeissa 30-45 Allah jatkaa uskottomien tuomitsemista heidän epäuskonsa vuoksi. Uskovaisten ei tule jakaa uskontoaan lahkoihin (jae 32). Ibn Kathir sanoo tämä viittaavan "juutalaisiin, kristittyihin, zarathustralaisiin, kuvainpalvojiin ja kaikkiin väärien uskontojen seuraajiin, kaikkien muiden paitsi islamin." Muhammed itse sanoi: "juutalaiset ovat jakaantuneet 71:een tai 72:een lahkoon; ja kristityt ovat jakaantuneet 71:een tai 72:een lahkoon; ja minun yhteisöni tulee jakaantumaan 73:een lahkoon." Mutta vain yhdellä lahkolla on totuus. Ibn Kathir jatkaa:"Entisten uskontojen seuraajilla oli eri mielipiteitä ja he jakaantuivat vääriin lahkoihin jokaisen lahkon väittäessä seuraavansa totuutta. Tämäkin Umma on jakaantunut lahkoihin, joista kaikki ovat menneet harhaan paitsi yksi, joka on Ahlus-Sunnah Wal-Jama'ah [Profeetan tien ihmiset ja yhteisö], ne jotka pitävät kiinni Allahin kirjasta ja Allahin lähettilään sunnasta, ja jota seurasivat ensimmäiset sukupolvet, profeetan kumppanit, heidän seuraajansa ja muslimien imaamit menneinä ja myöhempinä aikoina."

Ihmiset rukoilevat Allahia kun he ovat vaikeuksissa (jae 33), mutta ovat muulloin kiittämättömiä (jae 34). Allah on antanut ihmisille kaiken - mikä "suojelusjumala" voisi tämän kaiken tehdä (jae 40)? Ihmisten pitää kääntyä oikeaan uskoon ennen kuin on liian myöhäistä (jae 43).

Sitten Allah palaa olemukseensa ja luonnonihmeittensä merkkeihin - erityisesti tuuliin (jakeet 46, 48), mutta uskottomat ovat edelleen kiittämättömiä (jae 51). Koraanissa on monia vertauksia, mutta uskottomat hylkäävät ne valheina (jae 58). Allah on paaduttanut heidän sydämensä (jae 59).

Toinen mekkalainen suura, numero 31, on saanut nimensä Lukmaan Viisaasta. Adbur-Rahman bin Harmalah kertoi tämän tarinan: "Musta mies tuli Sa'id bin Al-Musayyibin luokse kysymään jotain ja Sa'id bin Al-Musayyib sanoi hänelle:'Älä ole harmissasi, että olet musta, sillä parhaiden ihmisten joukossa oli kolme mustaa', eräs heistä Lukmaan Viisas, joka oli paksuhuulinen Nuubialainen neekeri."

Jakeissa 1-5 Allah ylistää Koraania, joka on "johdatukseksi ja armoksi, niille jotka hyvää tekevät" (jae 3). Jakeissa 6-11 palataan kuitenkin uskottomiin, jotka pilkkavat islamia (jae 6) ja kääntyvät ylimielisesti selin, kun Koraania luetaan (jae 7).

Lukmaan sen sijaan kehottaa poikaansa olemaan asettamatta ketään Allahin rinnalle sillä "sellainen on perin väärää" (jae 13). Perin väärää: kuten "Invitation to Islam" [kutsu islamiin] -uutislehti selitti vuonna 1997: "Murha, raiskaus, lapsen pahoinpitely ja kansanmurha. Nämä ovat joitakin kauhistuttavia rikoksia, joita maailmassamme nykyään tapahtuu. Moni voisi ajatella, että nämä olisivat kaikkein pahimpia rikoksia. Mutta on vielä jotain, joka on pahempaa kuin ne kaikki yhdessä: Se on rikos nimeltä shirk" - se tarkoittaa muiden asettamista Allahin rinnalle. Lapsen on oltava hyvä vanhemmilleen (jae 14) paitsi jos he yrittävät houkutella hänet palvomaan muita jumalia (jae 15) - kuten näköjään jotkut Mekan pakanat yrittivät muslimeiksi kääntyneiden lastensa suhteen.

Jakeissa 20-34 Allah palaa uskottomien uppiniskaisuuteen olla huomaamatta kaikkia hänen merkkejään. Hän kehottaa Muhammedia olemaan huolehtimatta uskottomista (jae 23), koska he pian saavat ankaran rangaistuksen (jae 24), sillä he tietävät Allahin luoneen kaiken, mutta eivät ymmärrä, että heidän tulee totella häntä (jae 25). Jumalan sanat ovat loputtomat (jae 27) eikä ihmisten tule antaa maailman eksyttää heitä (jae 33).


Blogging the Qur’an: Sura 30, “The Byzantines,” and Sura 31, “Luqman”
Roomalaisten suura
Lukmaanin suura

perjantai 2. syyskuuta 2016

29. Hämähäkki

Suuran 29 nimi tulee jakeesta 41, joka vertaa niitä, jotka ovat ottaneet muita suojelijoita kuin Allahin, verkkoa kutovaan hämähäkkiin, jonka "talo on kaikista taloista hatarin". Maududi sanoo, että suura 29 ilmoitettiin "aikana jolloin muslimeja vakavasti vainottiin" Mekassa, vaikkakin hän pohtii mahdollisuutta - sen kuitenkin hyläten - että ensimmäinen osa olisi ilmoitettu Medinassa, koska se hyökkää niitä teeskentelijöitä vastaan, jotka niin vaivasivat Muhammedia siellä. Ilmeisesti teeskentelijöitä oli aina ympärillä.

Allah keskittyy näihin teeskentelijöihin jakeissa 1-13 sanoen ettei uskon tunnustaminen riitä, vaan uskovia tulee koetella (jakeet 2-3). Tässä Teeskentelijät ovat reppanoita, jotka pitävät ihmisten sortoa Allahin vihan veroisena (jae 10). Allah kysyy: "Luulevatko ne, jotka pahaa tekevät, voivansa välttää Meidät? Surkeita ovat heidän erehdyksensä" (jae 4). Mikäli uskovaisen omat vanhemmat yrittävät saada hänet uskomaan johonkin muuhun kuin Allahiin tai palvelemaan jotain Allahin rinnalla, ei heitä pidä totella (jae 8). Ibn Kathir selventää tätä: "Jos he ovat kuvainpalvojia ja yrittävät saada teidät noudattamaan heidän uskontoaan, varokaa heitä alkääkä totelko heitä siinä asiassa". Uskottomat sanovat uskovaisille, että mikäli he hylkäävät islamin ja seuraavat heitä, uskovaisten synti tulee heidän päällensä, mutta siinä he tietysti valehtelevat (jae 12).

Jakeissa 14-39 Allah jälleen kerran puhuu monista profeetoista: Nooa (14-15), Aabraham (16-27), Loot (28-35), Shuaib (36-38) ja Mooses (jae 39). Maududi sanoo: "Suuran kertomukset ilmaisevat kaikki samaa ajatusta sanoen:'Katsokaa menneiden aikojen profeettoja: he joutuivat kärsimään suurista vaivoista ja heitä kohdeltiin pitkään julmasti. Lopulta Allah sitten auttoi heitä. Siksi, kuulkaa opetus: Allahin apu tulee varmasti. Mutta koetuksen ja kärsimyksen aika on ensin kestettävä'. Tämän muslimeille suunnatun opetuksen lisäksi tässä on myös varoitettu epäuskoisia näin:'Ellette heti joudu Allahin käsiin, älkää luulko säästyvänne häneltä ikuisesti. Tuomittujen muinaisten kansakuntien kohtalot ovat teidän edessänne. Katsokaa miten heidät tuomittiin ja kuinka Allah antoi apunsa profeetoille.'" Tämä on ilmiselvä varoitus niille, jotka kuuntelivat Muhammedia ja kuitenkin torjuivat hänet.

Nämä ovat jo tutuiksi käyneitä teemoja: katsokaa Allahin luomistyötä (jae 20); Allah armahtaa ketä tahtoo ja rankaisee ketä tahtoo (jae 21): Ibn Kathir sanoo: "Hän on Hallitsija, jolla on valta, Joka tekee miten tahtoo ja tuomitsee miten haluaa, eikä kukaan voi Hänen tuomiotaan kumota. Kukaan ei voi kyseenalaistaa Hänen tekojaan; sen sijaan heidät kyseenalaistetaan, sillä Hänellä on valta luoda ja käskeä, ja mitä tahansa Hän tekee, on reilua ja oikeudenmukaista, sillä Hän on itsevaltias, jonka teoissa ei ole mitään vääryyttä." Ne jotka hylkäävät hänen merkkinsä (ayat, Koraanin jakeet) saavat tuskallisen rangaistuksen (jae 23).

Jakeissa 40-57 Allah käskee Muhammedia jatkamaan saarnaamista, mutta vain niille, jotka ymmärtävät hänen sanomansa (jae 43). Sen tähden eräs varhainen muslimi Amr bin Murrah huomautti: "Kun en ymmärtänyt jotain Allahin kirjan Ayaa [jaetta], se teki minut surulliseksi" - sillä hänen puuttuva ymmärryksensä osoitti, ettei hänellä ollut vaadittua viisautta. Tämä jae saattaa olla syy siihen miksi muslimit niin yleisesti syyttävät islamilaisesta jihadin teologiasta ja islamin ylivaltapyrkimyksistä puhuvia toisuskoisia siitä, etteivät he ymmärrä islamin kirjoituksia ja opetuksia; jos he ymmärtäisivät, heistä tulisi muslimeja. Koraanin merkitys on selvä niille, jotka uskovat (jae 49); Tafsir al-Jalalayn selittää, että se on selvä "niiden sydämissä, joille on annettu ymmärrys, siis uskoivaisille, jotka säilyttävät [sen sydämissään] eikä kukaan kiellä Meidän merkkejämme paitsi väärintekijät, juutalaiset nimittäin - he kielsivät ne kun olimme ne heille ilmoittaneet."

Allah käskee Muhammedia olemaan riitelemästä juutalaisten ja kristittyjen kanssa, mutta vastustamaan "niitä, jotka vääryyttä tekevät" - ja kertomaan heille, että muslimit, juutalaiset ja muslimit palvelevat kaikki samaa jumalaa (jae 46). Tafsir al-Jalalayn sanoo, että tämä tarkoittaa ettei muslimien tule väitellä juutalaisten ja kristittyjen kanssa paitsi "kutsukseen heitä Jumalan luo hänen Merkkiensä kautta ja osoittaen Hänen perustelunsa; paitsi väärintekijöitä, jotka käyvät sotaan ja kieltäytyvät maksamasta jizya-veroa." Muslimien tulee "vastustaa heitä miekalla, kunnes he alistuvat ja maksavat jizya-veroa", ja muistuttaa heitä, että he kaikki palvelevat samaa Jumalaa.

Toinen varhainen muslimi Ibn Abbas sanoi muslimeille, että on tarpeetonta kysyä juutalaisilta ja kristityiltä uskonnollisia kysymyksiä, koska heillä on Koraani: "Miksi te kysytte kirjojen kansoilta mitään, kun teidän Kirjanne (Koraani), joka on ilmoitettu Allahin lähettiläälle, on uusin ja viimeisin? Siitä voitte lukea puhdasta, vääristelemätöntä ja muuttumatonta [kirjoitusta], ja Allah on kertonut teille, että kirjan kansat (juutalaiset ja kristityt) muuttivat ja vääristelivät kirjoituksiaan, ja kirjoittivat sen omilla käsillään ja sanoivat 'Se on Allahilta' saadakseen sille suosiota. Eikö tieto, joka on teille annettu jo estä teitä heiltä mitään kysymästä?"

Allah muistuttaa Muhammedia, ettei hän ole koskaan lukenut tai lausunut mitään Kirjoitusta ennen Koraania (jae 48) - mikä tarkoittaa Ibn Kathirin mukaan, että "elit pitkän ajan oman kansasi keskuudessa, ennen kuin toit Koraanin julki. Sinä aikana et lukenut yhtäkään kirjaa etkä kirjoittanut mitään. Sinun kansasi, kuten kaikki jotka sinut tunsivat, tiesivät sinut oppimattomaksi mieheksi, joka ei osaa lukea eikä kirjoittaa." Tämä on tietysti Koraanin väittämän ihmeen ydin - sen hämmästyttävä runous tuli lukutaidottoman miehen kautta. Uskottomat pyytävät ihmettä, mutta Muhammedin tehtävä on ainoastaan varoittaa Allahin tuomiosta (jae 50) ja siihen Koraani on riittävä (jae 51). Uskottomat saavat rangaistuksensa ja Allah pilkkaa heitä: "Maistakaa nyt, mitä olette tehneet!" (jae 55).

Sitten Allah lupaa Paratiisin (jae 58) niille, jotka pysyvät lujina uskossaan (jae 59). Tämä maailma on vain "leikkiä ja ajanviettoa" (jae 64) - todellinen elämä on tuonpuoleisessa. Mutta useimmat eivät ymmärrä vaikka he tietävät Allahin luoneen kaiken ja pitävän kaikesta huolen (jakeet 63,65). Allah johdattaa totuuteen ne, jotka taistelevat (jahadoo sanasta "jihad") hänen asiansa puolesta (jae 69) - ajatuksena se, että niiden, joiden on vaikea uskoa, pitää taistella islamin puolesta, jolloin he saavuttavat paremman ymmärryksen. Kuten Ibn Abbas selittää: "sitä joka toimii tietonsa perusteella" Allah "auttaa tietämään mitä hän ei tiedä".



Blogging the Qur’an: Sura 29, “The Spider”
Hämähäkin suura