Sen jälkeen kun uskottomat ovat monissa kohdissa vaatineet Muhammedilta tunnusmerkkiä hänen profetiansa todisteeksi ja heiltä on se aina evätty (6:37,10:20,13:7,13:27), ilmoittaa hän vihdoin suurassa 30 varsinaisen profetian - vaikka tämä mekkalainen suura onkin luultavasti aikaisempi kuin useimmat, vaikkakaan eivät kaikki suurat, joissa tunnusmerkkiä vaaditaan. Profetia koskee Bysantin valtakunnan kohtaloa: suuran otsikko Ar-Rum (الرُّومُ), joka tarkoittaa kirjaimellisesti "roomalaiset", viittaa Itä-Rooman, Bysantin, asukkaisiin.
Allah sanoo, että bysanttilaiset on voitettu (jae 2), mutta he ovat taas voitokkaita muutaman vuoden kuluttua (jae 4). Persialaiset voittivat heidät 615 jKr valloittaen Jerusalemin. Tafsir al-Jalalaynin mukaan pakana-arabit käyttivät näitä uutisia pilkatakseen muslimeja: "Mekan uskottomat iloitsivat [Bysantin tappiosta] ja sanoivat muslimeille:'me voitamme teidät kuten persialaiset voittivat bysanttilaiset'". Mutta Muhammed oli oikeassa: vuonna 622 bysanttilaiset voittivat persialaiset ja ajoivat heidät pois Vähä-Aasiasta. Vuonna 630 he valloittivat takaisin Jerusalemin.
Abdullah Yusuf Ali selittää, että sanonta "muutaman vuoden kuluttua" (بِضْعِ) tarkoittaa "ajanjaksoa pituudeltaan kolmesta yhdeksään vuoteen", vaikka ei ole selvää, miksi Allah ei ole tarkempi vaikka hän on kaikkitietävä (6:59). Se asiantila, täyttyykö profetia Bysantin voiton ansiosta, riippuu siitä, halutaanko tässä nähdä todiste Muhammedin profeetallisuudesta vaiko ei. Maududi julistaa: "Suuran alussa tehty ennustus on yksi parhaimmista todistuksista, että Koraani on Allahin Sana ja että Muhammed on totisesti Allahin lähettiläs." Toisaalta ei ole riippumatonta todistetta siitä, että "profetia" olisi kirjoitettu ennen kuin nämä asiat olivat jo tapahtuneet.
Joka tapauksessa Koraani jatkaa sanomalla, että se oli Allahin tahto (jae 5). Hänen lupauksiinsa voi luottaa, vaikka useimmat eivät sitä ymmärräkään (jae 6); he eivät ymmärrä, että nuo jotka torjuivat Allahin aikaisemmat lähettiläät, tuhottiin (jae 9). Nuo pahat ihmiset hylkäsivät ja pilkkasivat Allahin merkkejä (ayat, jotka voidaan tulkita joko Koraanin säkeiksi tai yhtä hyvin luonnonihmeiksi) ja he saivat surkean lopun (jae 10).
Sitten Allah toistaa varoituksen Tuomiopäivästä: ne jotka ovat asettaneet muita Allahin rinnalle, eivät saa niiltä mitään apua (jae 13); oikeamieliset saavat nauttia puutarhassa, mutta Allahin merkkien hylkääjät saavat rangaistuksen (jae 16). Jakeissa 17-29 Allah laulaa itselleen ylistystä osoittaen monia luonnon ihmeitä merkkeinä itsestään ja voimastaan, mukaan lukien naisen luomisen miehen kumppaniksi ja heidän välillään vallitsevan keskinäisen rakkauden (jae 21). Ibn Kathir selittää: "Jos Allah olisi tehnyt Adamin jälkikasvun ihmisiksi ja luonut naiset toisenlaisista, kuten jinneistä tai eläimistä, heidän välillään ei olisi ollut keskinäistä rakkautta. Erilaatuiset puolisot olisivat inhonneet toisiaan. Allah loi täydellisessä armossaan heidän vaimonsa heistä itsestään, ja toi rakkauden ja laupeuden heidän välilleen."
Muita merkkejä ovat taivaan ja maan luominen, erilaiset kielet ja ihonvärit (jae 22); unet (jae 23); ja salamointi sekä sade (jae 24); Mutta epäuskoiset vain seuraavat omia halujaan sen sijaan, että heillä olisi tietoa - eikä kukaan voi sitä opastaa, jonka Allah eksyttää (jae 29). (Tässä on jälleen osoitus siitä, että usko ja epäusko ovat yksin Allahin kädessä, hänen, joka on myös luonut joitakin ihmisiä vain kiduttaakseen heitä helvetissä - katso 7:179).
Jakeissa 30-45 Allah jatkaa uskottomien tuomitsemista heidän epäuskonsa vuoksi. Uskovaisten ei tule jakaa uskontoaan lahkoihin (jae 32). Ibn Kathir sanoo tämä viittaavan "juutalaisiin, kristittyihin, zarathustralaisiin, kuvainpalvojiin ja kaikkiin väärien uskontojen seuraajiin, kaikkien muiden paitsi islamin." Muhammed itse sanoi: "juutalaiset ovat jakaantuneet 71:een tai 72:een lahkoon; ja kristityt ovat jakaantuneet 71:een tai 72:een lahkoon; ja minun yhteisöni tulee jakaantumaan 73:een lahkoon." Mutta vain yhdellä lahkolla on totuus. Ibn Kathir jatkaa:"Entisten uskontojen seuraajilla oli eri mielipiteitä ja he jakaantuivat vääriin lahkoihin jokaisen lahkon väittäessä seuraavansa totuutta. Tämäkin Umma on jakaantunut lahkoihin, joista kaikki ovat menneet harhaan paitsi yksi, joka on Ahlus-Sunnah Wal-Jama'ah [Profeetan tien ihmiset ja yhteisö], ne jotka pitävät kiinni Allahin kirjasta ja Allahin lähettilään sunnasta, ja jota seurasivat ensimmäiset sukupolvet, profeetan kumppanit, heidän seuraajansa ja muslimien imaamit menneinä ja myöhempinä aikoina."
Ihmiset rukoilevat Allahia kun he ovat vaikeuksissa (jae 33), mutta ovat muulloin kiittämättömiä (jae 34). Allah on antanut ihmisille kaiken - mikä "suojelusjumala" voisi tämän kaiken tehdä (jae 40)? Ihmisten pitää kääntyä oikeaan uskoon ennen kuin on liian myöhäistä (jae 43).
Sitten Allah palaa olemukseensa ja luonnonihmeittensä merkkeihin - erityisesti tuuliin (jakeet 46, 48), mutta uskottomat ovat edelleen kiittämättömiä (jae 51). Koraanissa on monia vertauksia, mutta uskottomat hylkäävät ne valheina (jae 58). Allah on paaduttanut heidän sydämensä (jae 59).
Toinen mekkalainen suura, numero 31, on saanut nimensä Lukmaan Viisaasta. Adbur-Rahman bin Harmalah kertoi tämän tarinan: "Musta mies tuli Sa'id bin Al-Musayyibin luokse kysymään jotain ja Sa'id bin Al-Musayyib sanoi hänelle:'Älä ole harmissasi, että olet musta, sillä parhaiden ihmisten joukossa oli kolme mustaa', eräs heistä Lukmaan Viisas, joka oli paksuhuulinen Nuubialainen neekeri."
Jakeissa 1-5 Allah ylistää Koraania, joka on "johdatukseksi ja armoksi, niille jotka hyvää tekevät" (jae 3). Jakeissa 6-11 palataan kuitenkin uskottomiin, jotka pilkkavat islamia (jae 6) ja kääntyvät ylimielisesti selin, kun Koraania luetaan (jae 7).
Lukmaan sen sijaan kehottaa poikaansa olemaan asettamatta ketään Allahin rinnalle sillä "sellainen on perin väärää" (jae 13). Perin väärää: kuten "Invitation to Islam" [kutsu islamiin] -uutislehti selitti vuonna 1997: "Murha, raiskaus, lapsen pahoinpitely ja kansanmurha. Nämä ovat joitakin kauhistuttavia rikoksia, joita maailmassamme nykyään tapahtuu. Moni voisi ajatella, että nämä olisivat kaikkein pahimpia rikoksia. Mutta on vielä jotain, joka on pahempaa kuin ne kaikki yhdessä: Se on rikos nimeltä shirk" - se tarkoittaa muiden asettamista Allahin rinnalle. Lapsen on oltava hyvä vanhemmilleen (jae 14) paitsi jos he yrittävät houkutella hänet palvomaan muita jumalia (jae 15) - kuten näköjään jotkut Mekan pakanat yrittivät muslimeiksi kääntyneiden lastensa suhteen.
Jakeissa 20-34 Allah palaa uskottomien uppiniskaisuuteen olla huomaamatta kaikkia hänen merkkejään. Hän kehottaa Muhammedia olemaan huolehtimatta uskottomista (jae 23), koska he pian saavat ankaran rangaistuksen (jae 24), sillä he tietävät Allahin luoneen kaiken, mutta eivät ymmärrä, että heidän tulee totella häntä (jae 25). Jumalan sanat ovat loputtomat (jae 27) eikä ihmisten tule antaa maailman eksyttää heitä (jae 33).
Blogging the Qur’an: Sura 30, “The Byzantines,” and Sura 31, “Luqman”
Roomalaisten suura
Lukmaanin suura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti