"Karja" ajoittuu islamilaisen tradition perusteella Muhammedin viimeiseen vuoteen Mekassa ennen Hijraa eli pakoa Medinaan, joka oli Muhammedin 12. vuosi hänen profeetan urallaan. Medinassa hänestä tuli ensimmäistä kertaa poliittinen ja sotilaallinen johtaja uskonnollisen johtajuuden lisäksi; Mekassa hän oli ollut ainoastaan uuden ja tinkimättömän monoteismin saarnaaja kasvavan vastakkainasettelun ilmapiirissä oman Quraish-heimonsa keskuudessa, jotka olivat pakanoita ja monijumalaisia.
Suurassa 6 pohditaan tätä vastakkainasettelua ja siinä Allah paitsi kiroaa uskottomat myös lohduttaa Muhammedia Quraishin torjuttua hänen sanomansa.
Allah aloittaa vahvistamalla, että uskottomat ovat torjuneet Luojansa totuuden (jakeet 1-12). Hän varoittaa: "Eivätkö he sitten näe, kuinka monet sukupolvet, joiden Me olimme sallinut juurtua maan päällä lujemmin kuin teidän, Me olemme hävittänyt ennen heitä?" (jae 6). Allah pilkkaa heidän epäuskoaan sanomalla, että vaikka hän olisi lähettänyt Muhammedille "Kirjoituksen paperilla", uskottomat olisivat hylänneet sen "ilmeisenä noituutena" (jae 7), ja jos hän olisi lähettänyt enkelin ihmisen muodossa olisivat he silti epäilleet (jae 9). Mikään ei tyydyttäisi heitä: he ovat luonnostaan uppiniskaisia. Jos olet koskaan päässyt keskusteluun ja väittelyyn hurskaan ja oppineen muslimin kanssa, olet huomannut tämän uskottomien halveksunnan - se tulee Koraanista.
Sitten Allah painottaa omaa ykseyttään (jakeet 13-32) ja julistaa että "Ne, joille Me olemme antanut Pyhän Kirjoituksen" - juutalaiset ja kristityt - "tuntevat hänet" - Muhammedin ja hänen sanomansa totuuden - "yhtä hyvin kuin omat poikansa" (jae 20). Ibn Kathirin mukaan "he ovat saaneet hyvän sanoman aikaisemmilta Lähettiläiltään ja Profeetoiltaan Muhammedin tulemisesta, hänen piirteistään, kotimaastaan, vaelluksestaan ja kuvauksen hänen Ummastaan." Toisin sanoen heidän epäuskonsa islamia kohtaan ei ole vilpitön näkemys vaan pelkkää uppiniskaisuutta: he "sotkeutuvat valheisiinsa" (jae 24).
Ja mitään sen pahempaa ei ole. Ei mitään. Allah kysyy: "Kuka tekee suurempaa vääryyttä kuin se, joka sepittää valhetta Jumalasta tai vääristelee Hänen tunnusmerkkinsä valheeksi?" (jae 21). "Tunnusmerkit" on tässä jälleen ayat, joka on sana jota käytetään Koraanin jakeista: ne ovat Allahin totuuden tunnusmerkkejä. Allah painottaa, ettei ole suurempaa syntiä kuin shirk, kumppaneiden asettaminen Allahin rinnalle. Tafsir al-Jalalayn kysyy: "Ja kuka - ja vastaus on ei kukaan - tekee suuremman pahuuden kuin se joka keksii valheita Jumalaa vastaan asettamalla hänelle kumppaneita tai kieltämällä Hänen tunnusmerkkinsä?"
Islamissa ei ole suurempaa pahuutta. Vuonna 1997 "Invitation to Islam" tiedotuslehti vakuuttaa:
"Murha, raiskaus, lapsen pahoinpitely ja kansanmurha. Nämä ovat joitakin kauhistuttavia rikoksia, joita tapahtuu nykymaailmassa. Monet voivat ajatella näiden olevan pahimpia mahdollisia rikoksia. On kuitenkin jotain, joka on pahempaa kuin kaikki nämä rikokset yhteensä. Se rikos on shirk.
Jotkut saattavat kyseenalaistaa tämän lausuman. Mutta kun tarkastelemme sitä oikeassa asiayhteydessä, jokainen vilpitön ihminen vakuuttuu siitä tosiasiasta, että pahempaa rikosta kuin shirk ei ole.
Ei ole epäilystäkään etteivätkö edellä mainitut rikokset olisi kauheita, mutta kun niitä verrataan shirkiin, nähdään etteivät ne ole mitään tähän irvikuvaan verrattuna. Kun mies murhaa, raiskaa tai varastaa, vääryys tapahtuu ensi sijassa ihmisiä vastaan. Mutta kun mies harjoittaa shirkiä, vääryys kohdistuu taivaan ja maan Luojaan, Allahiin. Kun ihminen murhataan, voidaan antaa kaikenlaisia syitä ja selityksiä. Mutta mitä murhaaja ei voi väittää on, että murhattu oli joku joka antoi hänelle ruuan, suojan, vaatetuksen ja kaiken sen, mitä ihmiset tarvitsevat tässä elämässä."
Kuitenkin ne jotka tekevät tämän kaikkein suurimman synnin, eivät tee niin omasta vapaasta tahdostaan, vaan siksi, että Allah on "verholla peittänyt heidän sydämensä", niin että he eivät ymmärrä Muhammedin sanomaa (jae 25). Heitä odottaa rangaistus (jakeet 26, 30).
Muslimien täytyy varoa tämän maailman asioita, sillä "maallinen elämä on vain leikkiä ja pilaa" (jae 32). Tanwir al-Miqbas min Tafsir Ibn Abbas sanoo: "Ettekö ymmärrä, että tämä maailma on katoavainen ja Tuonpuoleinen on ikuinen?"
Monet eivät sitä ymmärrä. Jakeissa 33-73 Allah lohduttaa Muhammedia siitä, että uskottomat ovat torjuneet hänen sanomansa: "Me tiedämme (Muhammed), että heidän puheensa sinua totisesti surettavat" (jae 33), mutta he ovat "kuuroja, mykkiä ja pimeyden vallassa" eivätkä siksi uskoisi vaikka heille näytettäisiin suuria tunnusmerkkejä (jakeet 35, 37). Se että Allah täydellisessä kirjassaan, joka on ollut olemassa ikuisesti, on niin huolehtivainen profeetastaan ja tämän murheesta tultuaan torjutuksi, on hurskaille muslimeille jälleen osoitus Muhammedin tärkeydestä ja erityisasemasta. Allahin huolenpidosta Muhammedia kohtaan tuli ponnahduslauta Muhammedin ylistykselle islamin mystillisessä perinteessä. Persialainen sufimystikko Mansur Al-Hallaj (858-922) sanoi, että Allah "ei ole luonut mitään, mikä on hänelle rakkaampaa kuin Muhammed ja hänen perheensä." Persialainen runoilija Rumi (Jalal al-Din Muhammad Rumi, 1207-1273) sanoi, että islamin Profeetan hiki oli kuin ruusujen tuoksu.
"Ruusujen juuri ja oksa on
Mustafan [s.o. Muhammed] ihana hiki
Ja hänen voimastaan ruusu kasvaa
kasvaa täydeksi kuuksi"
Samoin eräs nykyinen arabikirjoittaja esitti, että Allah "loi Muhammedin ruumiin niin ylittämättömän kauniiksi, ettei sellaista oltu nähty ennen tai jälkeen. Jos Profeetan koko kauneus paljastettaisiin silmiemme edessä, sen loistoa ei kukaan voisi kestää."
Jakeissa 40-49 Allah kertoo kuinka hän lähetti lähettiläitä kaikkialle maailmaan varoittamaan rangaistuksesta niille, jotka eivät usko. Sitten hän antaa Muhammedille ohjeet antaa monia varoituksia uskottomille (jakeet 55-58). Sen jälkeen hän painottaa absoluuttista ykseyttään (jae 59) ja julistaa kaikkivaltiuttaan: "Hänen hallussaan ovat kaiken näkymättömän avaimet; ei kukaan muu sitä tunne kuin Hän yksin. Hän tietää kaiken maan päällä ja meressä; Hänen tietämättään ei ainoakaan lehti putoa, ei piile yksikään jyvä maan uumenissa eikä ole kosteata eikä kuivaa, joka ei olisi selvästi (Jumalan) kirjoissa" (jae 59). (Samaten kohta "emme mitään ole jättänyt pois (luomislakiemme) kirjasta" (jae 38) tulkitaan joidenkin islaminoppineiden taholta viittavaan Lawhul Mahfuz:iin, Suojeltuun Tauluun, mihin Allah on kirjoittanut kaiken mitä maailmankaikkeudessa tapahtuu, jopa pienimmät eläinten ja lintujen teot.) Allah käskee Muhammedia jättämään rauhaan ne, joiden "uskonto on leikintekoa ja ajanvietettä ja jotka maallinen elämä saa pauloihinsa" (jae 70).
Sitten hän kertoo siitä kuinka Abraham hylkäsi monijumalaisuuden puhumalla pakanallisten palvonnan kohteiden - tähdet, kuu ja aurinko - puutteellisuuksista (jakeet 74-83). Ne jotka yhdistävät Allahin kuu-jumalaan - esi-islamilaiseen sodan jumalaan - voivat panna merkille jakeen 77: "Ja kun hän näki kuun nousevan, sanoi hän: »Tämä kai on Herrani», mutta kun se laski, sanoi hän: »Jollei Herrani johda minua, joudun minä totisesti harhaan.»
Suomennettu Robert Spencerin blogista Blogging the Qur’an Sura 6, “Cattle,” verses 1-83
Karjan suura: http://www.islamopas.com/koraani/006.htm
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti