Jakeissa 1-47 Allah puhuu yleisesti siitä kuinka uskottomat aina ylenkatsovat hänen luomisvoimaansa ja profeettojen sanomaa. Kuulemme heidän hylkäävän Muhammedin profeetalliset väitteet ja jakeissa 4, 24, 42 ja 45 Allah ohjeistaa Muhammedia miten hänen tulee vastata heille. Uskottomat väittävät Muhammedin harjoittavan noituutta ja että profeetan tulisi olla enemmän kuin "vain ihmisolento kuten tekin" (jae 3). Mutta aikaisemmatkin profeetat olivat vain tavallisia ihmisiä, minkä uskottomat saisivat tietää kysymällä juutalaisilta ja kristityiltä ("Ennen sinuakin lähetimme vain ihmisiä, joille annoimme ilmestyksemme", jakeet 7-8).
Uskottomat sanovat, että Muhammed on runoilija, joka on sepittänyt Koraanin ja että todellinen profeetta pystyisi tekemään ihmetekoja (jae 5). Mutta Allah on menneisyydessäkin hävittänyt kokonaisia kaupunkeja (jae 6) ja tehnyt sen minkä on luvannut ja pelastanut "kenet tahdoimme, mutta hillittömät Me tuhosimme" (jae 9). Nyt Allah on ilmoittanut kirjan koko ihmiskunnalle - siis Koraanin (jae 10). Ja tämä ei ole mitään leikkiä: Allah ei luonut kaikkea vain pilan vuoksi (jae 16). Jos hän olisi halunnut huvitusta hän "olisi voinut sen itsekin tehdä" (jae 17). Se tarkoittaa Tafsir al-Jalalayn mukaan: "Jos olisimme halunnut itsellemme harrastuksen, jotain minkä avulla harrastaa, kuten kumppanin tai lapsen, Me olisimme löytänyt sen Itsestämme, kaunissilmäisten huurien tai enkelten joukosta." "Kaunissilmäiset huurit" ovat tarunhohtoisia Paratiisin neitsyitä.
Sitten annetaan rajun väkivaltainen kuvaus: "Ei, Me heitämme totuuden valhetta vastaan, niin että se musertaa sen pään, ja katso, se häviää!" (jae 18). Edes Allahin seurassa olevat eivät ole liian ylpeitä palvelemaan häntä (jakeet 19-20). Uskottomat eivät voi olla oikeassa väittäessään, että heidän palvontansa kohteet olisivat jumalia Jumalan rinnalla, koska silloin sekä maa että taivas olisivat joutuneet sekasortoon (jae 22) - jae, joka saattaa paljastaa, miksi islamilaiset yhteisöt ovat aina tunteneet vetoa autoritarismiin eivätkä ole lämmenneet demokratialle.
Allahin, absoluuttisen hallitsijan, "ei tarvitse vastata siitä, mitä on tehnyt" (jae 23). Ibn Kathir sanoo: "Hän on Hallitsija Jonka hallintoa ei voi kumota eikä kukaan voi vastustaa sitä, sillä Hänen on valta, kuninkuus, ylpeys, tieto, viisaus, oikeus ja hienovaraisuus." Ne jotka sanovat "Laupeimman hankkineen itselleen pojan" (jae 26) eivät ole vain kristittyjä vaan myös arabipakanoita, jotka palvoivat Allahin tyttäriä - joista kuulemme myöhemmin lisää, erityisesti suurassa 53. Allahin profeetat voivat puolustaa ainoastaan niitä, jotka Allah hyväksyy (jae 28) ja jos joku heistä väittäisi olevansa jumala, hän joutuisi helvettiin (jae 29).
Eivätkö epäuskoiset ole huomanneet Allahin luomisen merkkejä tämän maailman asioissa (jakeet 30-33). Silti he rohkenevat pilkata Muhammedia (jae 36) välittämättä siitä, että Tuomiopäivä on vääjäämättä tulossa (jakeet 37-44). Sinä päivänä kaikki tuomitaan oikeudenmukaisesti eikä pienimpiäkään tekoja, ei edes sinapinsiemenen kokoisia, jätetä huomiotta (jae 47).
Jakeissa 48-93 Allah kertoo joidenkin profeettojen tärkeistä elämän tapahtumista, sisältäen jälleen rinnastuksia Muhammedin omaan tilanteeseen quraishien suhteen. Allah antoi Moosekselle ja Aaronille arvostelukyvyn (al-furqan, الْفُرْقَانَ) (jae 48) - se tarkoittaa oikeaa opastusta. Al-furqan on islamilainen traditio, joka yhdistetään Koraaniin itseensä, mutta tässä sitä käytetään aikaisempien profeettojen sanomasta - Toorasta, joka annettiin Moosekselle. Islamin tradition mukaan sekä Toora että Evankeliumi olivat sisällöltään samanlaisia Koraanin kanssa ennen kuin ne väärennettiin uppiniskaisten ja epäuskoisten Mooseksen ja Jeesuksen seuraajien toimesta.
Sitten Allah palaa kertomukseen Aabrahamista kertoen jälleen tarinan kuinka hän kieltäytyi palvomasta isänsä jumalankuvia (jakeet 51-73). Hän vastustaa oman kansansa epäjumalanpalvojia, jotka pilkkaavat häntä aivan samoin kuin quraishit pilkkasivat Muhammedia. He jopa yrittävät polttaa hänet elävältä, mutta Allah viilentää tulen ja pelastaa profeettansa (jakeet 68-69). Seuraavaksi viitataan peräjälkeen Lootiin (74-75), Nooaan (76-77), Daavidiin ja Salomoon (78-82), Jobiin (83-84), Ismaeliin, Idrisiin (Enoch), Dhul-Kifl'iin (Hesekiel) (85), Sakariaaseen (89-90) sekä Mariaan ja Jeesukseen (91), jotka kaikki, kuten meitä tässä muistutetaan, ovat pysyneet uskollisina Allahille huolimatta monista vaikeuksista ja ahdingosta (ja uskottomien pilkasta). Heillä kaikilla oli yksi uskonto, islam (jae 92), vaikka heidän seuraajansa "ovat hajaantuneet uskonyhteydestään" (jae 93). Profeettojen alkuperäinen uskonto oli islam ja jos väittää seuraavansa jotain heistä - Aabrahamia, Moosesta, Jeesusta - mutta hylkää islamin, hylkää samalla noiden profeettojen oikean sanoman ja seuraa sen sijaan myöhempiä väärennettyjä kirjoituksia.
Sitten Allah varoittaa Tuomiopäivästä (jakeet 94-112). Kun Gog ja Magog päästetään irti (katso 18:94), uskottomat tulevat huomaamaan, että kaikki tämä oli totta (jae 97). Kun he saapuvat helvettiin, he huomaavat etteivät heidän väärät jumalansa voi pelastaa heitä (jakeet 98-100). Mutta uskovat eivät joudu kärsimään mitään tästä eivätkä he joudu edes kuulemaan tuomittujen huutoa helvetissä; sen sijaan enkelit tervehtivät heitä (jakeet 101-103). Allah tekee luomistyönsä uudestaan (jae 104). Hurskaat - siis muslimit - perivät maan (jae 105). Koraani on sanoma niille, jotka haluavat palvella Allahia (jae 106) ja Muhammed on lähetetty "armoksi maailman kansoille" (jae 107). Muhammedin tulee kertoa ihmisille, että hän on välittänyt varoituksen, jonka hänet oli määrätty välittämään, mutta hän ei tiedä milloin Tuomiopäivä tulee (jae 109).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti