Suura 18, "Luola", on mekkalainen suura ja sillä on ainutlaatuinen paikka muslimien uskossa. Muhammed sanoi, että joka opettelee ulkoa sen kymmenen ensimmäistä jaetta (tai toisten kertomusten mukaan kymmenen viimeistä) on "turvassa Dajjalilta" - islamilaiselta antikristukselta. Toinen hadith kertoo hänen sanoneen, että jos muslimi lukee suuraa 18 perjantaina "se valaisee hänet siitä perjantaista seuraavaan perjantaihin asti". Toisen version mukaan tämän tekevä on "immuuni kahdeksan päivää kaikkea fitnaa [agitaatiota ja kapinan lietsomista] vastaan". Suura sisältää myös joitakin islamilaisen kansanperinteen ja suufilaisen mystiikan perusteita.
Ibn Ishaqin mukaan tämä luku ilmoitettiin sen jälkeen, kun quraishien lähetystö vieraili Medinan rabbien luona ja he kysyivät näiden mielipidettä väitteestä, että Muhammed on profeetta. Rabbit vastasivat: "Kysykää häneltä kolmea asiaa, jotka me teille kerromme ja hänen vastauksensa paljastaa onko hän Allahin lähettämä; jos hän ei ole, on hänen vastauksensa väärä ja voitte tehdä hänelle mitä haluatte. Kysykää häneltä muinaisista kolmesta nuoresta miehestä luolassa ja heidän tarinastaan. Sillä se on outo ja ihmeellinen tarina." Tämä tarina kerrotaan jakeissa 9-26.
Rabbit jatkoivat: "Kysykää häneltä miehestä, joka teki suuria matkoja maan itäisimpiin ja läntisimpiin kolkkiin. Mikä oli tämä tarina? Jos hän kertoo näistä, on hän profeetta ja silloin seuratkaa häntä, mutta jos hän ei kerro niitä, on hän mies joka keksii tarinoita omasta päästään ja silloin voitte tehdä hänelle mitä haluatte." Niipä tämä suura on ilmoitettu ainakin tämän näkemyksen mukaan todisteena Muhammedin väitteestä, että hän on profeetta.
Jakeet 1-8 on johdanto, jossa ylistetään Koraania, jossa ei ole "minkäänlaista vilppiä" (jae 1). Maulana Bulandshahri kommentoi: "Tämä tarkoittaa, ettei Koraanissa ole mitään vääryyttä eikä sanojen sekoittamista. Siitä ei puutu myöskään kaunopuheisuutta eikä siinä ole epäjohdonmukaisuuksia." Allah on tehnyt sen suorasukaiseksi, jotta se varoittaisi uskottomia tulevasta hirvittävästä rangaistuksesta (jae 2) ja varoittaakseen niitä, jotka sanovat, että Allahilla on Poika (jae 3) - siis kristittyjä ja myös juutalaisia, jotka jakeen 9:30 mukaan väittävät, että Ezra on Jumalan poika.
Allah lohduttaa Muhammedia hänen ahdistuksessaan uskottomien itsepäisyydestä (jae 6) ja muistuttaa häntä, että tämän maailman houkutukset ovat vain koetuksia (jae 7).
Jakeet 9-26 kertovat tarinan "Luolassa asuneista sekä kirjoitustaulusta" (Al-Kahf ja Ar-Raqim, jae 9). Al-Kahf on luola, jossa nuoret miehet nukkuivat 300 tai 309 vuotta (jae 25, vuodet laskettu joko aurinko- tai kuukalenterin mukaan) Allahin suojellessa heitä ihmeellisesti. Al-Raqimin merkityksestä ollaan montaa mieltä; toiset sanovat sen viittaavan läheiseen laaksoon tai vuoreen, kun taas Anas ja Shabi'i väittävät se olevan erään miehen koira, joka oli heidän mukanaan ja joka mainitaan jakeissa 18 ja 22. Sa'id bin Jubayr sanoo sen olevan "kivitaulu, johon he kirjoittivat Luolan asukkaiden tarinan ja jonka he asettivat luolan sisäänkäynnille" - siitä "kirjoitustaulu".
Miehet olivat Ibn Kathirin mukaan "poikia tai nuoria miehiä", jotka "hyväksyivät totuuden ja olivat paremmin opastettuja kuin vanhemmat, jotka itsepäisesti pitivät kiinni tavoistaan ja pysyivät valheellisessa uskonnossa." He tunnustivat Allahin ykseyden ja hylkäsivät kansansa epäjumalat; Allah suojeli heitä epäjumalanpalvojilta luolassa (jakeet 14-16).
Vaikka nuorukaiset olivat olleet luolassa kolme vuosisataa, he vastasivat kysyttäessä: "Olemme viipyneet vain päivän tai osan siitä" (jae 19). Allah antoi "heidän kääntyä vuoroin oikealle, vuoroin vasemmalle kyljelleen" (jae 18) - oletettavasti estääkseen heitä heikkenemästä nukkuessaan - Ibn Abbas sanoo: "Jos he eivät olisi kääntyneet, olisi maa niellyt heidät." Heidän koiransa sen sijaan "makasi käpälät ojennettuina kynnyksellä" (jae 18) - se ei siis ollut aivan luolan sisäpuolella, jolloin se olisi estänyt enkeleitä tulemasta luolaan. "Se istui oviaukon ulkopuolella", selittää Ibn Kathir, "koska enkelit eivät astu taloon missä on koira, kuten As-Sahih kertoo, eivätkä he astu taloon missä on kuva, henkilö joka on epäpuhdas tai vääräuskoinen, kuten Hasanin hadithissa kerrotaan." Bukhari mainitsee perimätiedon, jonka mukaan Muhammed sanoi: "Enkelit eivät astu taloon, missä on koira tai kuva elävästä olennosta." Joka tapauksessa, jatkaa Ibn Kathir: "Heidän saamansa siunaus ulottui myös heidän koiraansa, joten uni otti valtaansa heidän lisäkseen heidän koiransa. Hyvien ihmisten seuralla on tällainen etu ja niin tämä koira sai osakseen maineen ja arvostuksen. Kerrotaan, että se oli erään miehen metsästyskoira, mikä on parempi näkemys, tai että se oli heidän uskonnolliset näkemyksensä jakavan kuninkaan kokin koira, jonka tämä oli tuonut mukanaan."
Tämä tarina on muunnelma kristillisestä tarinasta Efesoksen seitsemän unikekoa (vaikka Koraani ei ole niin varma heidän lukumäärästään - katso jae 22), joita kunnioitettiin pyhimyksinä Bysantissa. He olivat nuoria miehiä, jotka etsivät turvaa luolasta pakanoilta esikristillisessä Rooman valtakunnassa ja jotka tulivat ihmeellisesti suojelluksi ja heräsivät vasta, kun valtakunta oli kääntynyt kristinuskoon. (Ibn Kathir ajattelee kertomuksen olevan kuitenkin esikristillinen, koska juutalaiset rabbit tuntevat sen ja kysyvät siitä Muhammedilta koetellakseen hänen väitettään profeetallisuudesta).
Jakeissa 27-44, lyhyen paratiisin puutarhojen kuvauksen jälkeen (jakeet 27-31), kerrotaan vertaus miehestä, joka arvosti enemmän tämän maailman asioita kuin tottelevaisuutta Allahille. Sanoma on sama kuin Luukkaan evankeliumissa 12:15-21: "'Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut -- kenelle se joutuu?'"
Jakeet 45-59 toistavat varoituksen Tuomiopäivästä (jae 49). Saatanan kieltäytyminen kumartamasta Aadamia kerrotaan jälleen kerran ja Allah varoittaa ihmisiä seuraamasta Saatanaa tottelemattomuuteen (jae 50). Tässä Saatana luetaan jinnien joukkoon toisin kuin muualla, missä hän on enkeli - katso keskustelu 7:11-25. Ne uskottomat, jotka ovat asettaneet kumppaneita Allahin rinnalle, eivät saa apua sinä päivänä (jae 52). Allah lähetti lähettiläitään, mutta uskottomat pilkkasivat heitä (jae 56). Heidät tuhotaan (jae 59).
Seuraavaksi: Ihmeellinen tarina Mooseksesta ja Al-Khidristä, "vihreästä miehestä".
Blogging the Qur’an: Sura 18, “The Cave,” verses 1-59
Luolan suura
torstai 12. toukokuuta 2016
sunnuntai 24. huhtikuuta 2016
17. Israelin lapset (2-111)
Olemme saavuttamassa puolivälin matkassamme läpi Koraanin. Suuria on 114, mutta koska ne on järjestetty (osapuilleen) pituusjärjestykseen pisimmästä (suura 2) lyhimpään, ovat suurat 19 ja 20 kirjan puolivälissä.
Jos lukija on seurannut tätä blogia, hän on huomannut etten tarjoa omia käsityksiäni eri tekstikohtien merkityksestä, vaan esitän miten valtavirran ortodoksisen uskontulkinnan muslimikommentaattorit ovat niitä selittäneet ja ymmärtäneet. Tällä tavoin se lisää ymmärrystä jihadistien ajatusmaailmasta, noiden, jotka ovat vannoneet tuhoavansa Lännen. Länsimaiset poliitikot eivät juuri ole lukeneet Koraania ja vielä vähemmän ymmärtäneet sitä, mikä on epäviisasta tilanteessa, jossa jihadistit säännöllisesti tukeutuvat siihen selittäessään tekojensa vaikuttimia ja värvätessään uusia jäseniä muslimiyhteisöistä.
Joka tapauksessa tässä tulee suura 17, jakeet 2-111:
Muhammed oli erityisen ylpeä suurasta 17, joka tunnetaan nimillä "Yöllinen matka" tai "Israelin lapset". Hän sanoi suurista 17, 18 ja 19: "Ne ovat aikaisimpia ja kauneimpia suuria ja ne ovat minun aarteeni." Hänen lempivaimonsa Aisha mukaan hän "tapasi lausua Bani Isra'ilia [suura 17] ja Az-Zumaria [suura 39] joka ilta."
Salaperäiseen yölliseen matkaan viittavan ensimmäisen jakeen jälkeen suura jatkuu juutalaisten varoittamisella (jakeet 2-8). Allah on varoittanut heitä jo aiemmin sanoen "te teette maan päällä pahaa toistamiseen ja tulette peräti pöyhkeiksi" (jae 4). Ibn Kathir selittää: "Allah kertoo meille, että hän on Israelin lasten kirjoituksissa jo antanut lausunnon - kirjoitukset tarkoittavat Kirjaa, jonka hän ilmoitti heille - että he eivät tekisi toistamiseen pahaa maan päällä ja tulisi tyranneiksi ja äärimmäisen ylimielisiksi tarkoittaen etteivät he tulisi ihmisten häpeämättömiksi sortajiksi." "Pahan tekeminen maan päällä", fasaad fi al-ardh, on rikos josta rangaistaan jakeen 5:33 mukaan ristiinnaulitsemisella tai amputoimalla käsi ja jalka vastakkaisilta puolilta.
Keitä olivat urhoolliset palvelijat, jotka "samosivat voitollisesti halki asutustenne"? Ibn Kathir ei luota juutalaisiin lähteisiin, eikä nähtävästi myöskään juutalaisten kirjoituksiin: "jotkut niistä ovat tekaistuja heidän harhaopeistaan, ja toiset voivat olla tosia, mutta me emme tarvitse niitä, ylistys Allahille. Mitä Allah on kirjoittanut Kirjassaan (Koraani), on riittävää emmekä me tarvitse kirjoja, jotka ovat tulleet ennen sitä. Ei Allah eikä Hänen Lähettiläänsä vaatineet meitä viittaamaan niihin." Juutalaisten tottelemattomuudesta Allahia kohtaan oli "nöyryytys ja alistaminen sopiva rangaistus".
Jakeet 9-21 toistavat uhkauksen tuomiosta. Kukaan ei joudu kantamaan toisen kuormaa (jae 15) - vaikka 29:13 sanoo, että uskottomat "saavat varmasti kantaa oman kuormansa ja sen lisäksi vielä muita kuormia". Allah lähettää aina lähettiläitään tottelemattomille kansoille ennen kuin hän tuhoaa ne (jae 16), ja varoittaa muslimeja, että se joka havittelee tämän maailman katoavaisia asioita kyllä saa ne, mutta joutuu lopulta helvettiin (jae 18).
Jakeet 22-39 muotoilevat moraalikoodin, joka kuuluu "niihin viisaisiin sanoihin, joita Herrasi on sinulle ilmoittanut" (jae 39). Muslimien tulee:
1. palvella yksin Allahia (jae 22)
2. olla hyviä vanhemmilleen (jae 23)
3. olla oikeudenmukainen sukulaisille, tarvitseville ja vaeltajille, ja välttää tuhlailua (jae 26)
4. olla tappamatta lapsiaan köyhyyden pelossa (jae 31)
5. olla harjoittamatta haureutta (jae 32)
6. olla tappamatta ilman syytä "paitsi oikeuden nimessä" ja verikostoksi (jae 33, kts. myös 2:178)
7. olla varastamatta orpojen omaisuutta (jae 34)
8. "mitata täydellä mitalla, kun mittaatte, ja punnita oikeilla punnuksilla" (jae 35)
9. olla noudattamatta sellaista "mistä teillä ei ole tietoa" (jae 36)
10. olla kulkematta "maan päällä kerskaillen" (jae 37)
Jakeet 40-71 tuomitsevat jälleen kerran uskottamat heidän uppiniskaisuudestaan. Uskottomat puhuvat "törkeitä sanoja" väittäessään, että Allahilla on tyttäriä, vaikka heillä itsellään on poikia (jae 40). Koraani paljastaa totuuden, mutta se vain lisää heidän vastustustaan (jae 41). Koko luomakuntaa julistaa Allahin kunniaa (jae 44). Allah estää epäuskoisia ymmärtämästä Koraania (jae 46) ja he syyttävät Muhammedia noituudesta (jae 47). He kieltävät, että Allah voi herättää kuolleista (jakeet 49-52, kts. 98-99), vaikka heidän epäjumalillaan ei ole mitään voimia (jakeet 56, 67). Kaikki kansat tuhotaan lopulta tai ainakin heitä rangaistaan (jae 58), mutta Allah ei lähetä ihmettä Muhammedin sanoman todistukseksi, sillä muinaiset kansat jo hylkäsivät ne (jae 59). Jakeissa 61-65 kerrotaan uudelleen Saatanasta, joka kieltäytyi kumartamasta Aadamia - katso keskustelu jakeesta 7:11-25. Uskottomia kehotetaan varomaan, ettei Allah lähetä heille luonnonkatastrofia (jakeet 68-69).
Uskottomat yrittävät jopa houkutella Muhammedin pois totuudesta (jakeet 72-77). Näiden houkutusten luonteesta on erilaisia näkemyksiä. Ruhul Ma'ani sanoo, että pakanalliset quraishit pyysivät Muhammedia korvaamaan Allahin rangaistusta julistavat jakeet armollisilla jakeilla, ja päinvastoin - mikä olisi kasvattanut armollisten jakeiden määrän suuremmaksi. Mutta Allah varjeli Muhammedia heidän juoniltaan.
Jakeet 78-100 kertaa monia samoja teemoja palaten usein Koraanin ihmeisiin. Koraani on "on parannukseksi ja armoksi uskovaisille" ja "vain edistää väärämielisten häviötä" (jae 82). Kaikki "ihmiset ja dzinnit yhdessä" eivät pystyisi luomaan mitään sen kaltaista (jae 88). Silti ihmiset ovat epäuskoisia (jae 89) ja vaativat ihmettä, mitä ei heille anneta (jakeet 90-96). Se, jonka Allah johtaa harhaan, ei löydä toista opastajaa (jae 97).
Jakeet 101-111 alkavat kertomuksella Mooseksesta ja Faraosta sanoen, että Moosekselle annettiin "yhdeksän selvää merkkiä", mutta Farao on jääräpäinen ja evää Mooseksen vaatimukset sanoilla, jotka muistuttavat quraishien Muhammedin torjuntaa jakeessa 47 (jae 101). Allah antaa Israelin lapsille maata (jae 104) - se on Jordania ja Palestiina Tanwar al-Miqbas min Tafsir Ibn Abbasin mukaan. Monet merkittävät "maltilliset" muslimit on saaneet tästä paljon irti kertoen juutalaisille tahoille, että Koraani takaa Israelin juutalaisille, mutta he jättävät kertomatta, että Koraani myös sanoo juutalaisten olevan kirottuja, koska he ovat torjuneet Muhammedin (2:89) ja että muslimit ovat Abrahamin todellisia lapsia (3:67-68) ja siten tämän lupauksen oikeita perillisiä.
Suura päättyy vielä uusilla ylistyksillä Koraanille, joka on ilmoittanut totuuden ja jonka uskovaiset ottavat nöyrinä vastaan (jakeet 105-109). Sen jälkeen Allah antaa Muhammedille ohjeistuksen sanoa "Rukoilkaa Häntä Jumalana tai rukoilkaa Häntä armahtajana; millä nimellä Häntä rukoillettekin, niin totta on, että kaikki hyvät nimet kuuluvat Hänelle". Näköjään mekkalaiset ajattelivat Al-Rahmanin, keskimmäisen termin islamilaisessa lausahduksessa Bismillah Al-Rahman Al-Ramin, "Allahin, Armeliaan Armahtajan, nimeen", olevan Allahista erillisen jumaluuden ja Muhammedin tulee kertoa heille, että ne ovat vain eri sanoja samalle oliolle. Ibn Kathirin mukaan "eräs kuvainpalvoja kuuli Profeetan kumartuessaan sanovan:'Oi Armeliain, oi Armahtavin'. Kuvainpaljova sanoi, että hän väittää rukoilevansa Yhtä, mutta hänhän rukoilee kahta!" Silloin Allah ilmoitti tämän Ayan [jae tai tunnusmerkki]." Useat historioitsijat ovat huomauttaneet, että Al-Rahman oli arabialaisen esi-islamilaisen pakanajumalan nimi ja sitä käyttivät usein myös juutalaiset ja kristityt, ehdottaen, että Muhammed koetti tuoda yhteen useita jumaluuksia yhdistääkseen Arabian kansat islamin alle. Tästä on Koraanissakin vihje, kun uskottomat huudahtavat: "Eikö hän pyri vähentämään jumalia yhdeksi ainoaksi? Kummallista hän toimittelee todellakin" (38:5).
Seuraavaksi suura 18, "Luola" - yksi Koraanin oudoimmista ja vaikuttavimmista suurista.
Blogging the Qur’an: Sura 17, “The Night Journey,” verses 2-111
Israelin lasten suura
Jos lukija on seurannut tätä blogia, hän on huomannut etten tarjoa omia käsityksiäni eri tekstikohtien merkityksestä, vaan esitän miten valtavirran ortodoksisen uskontulkinnan muslimikommentaattorit ovat niitä selittäneet ja ymmärtäneet. Tällä tavoin se lisää ymmärrystä jihadistien ajatusmaailmasta, noiden, jotka ovat vannoneet tuhoavansa Lännen. Länsimaiset poliitikot eivät juuri ole lukeneet Koraania ja vielä vähemmän ymmärtäneet sitä, mikä on epäviisasta tilanteessa, jossa jihadistit säännöllisesti tukeutuvat siihen selittäessään tekojensa vaikuttimia ja värvätessään uusia jäseniä muslimiyhteisöistä.
Joka tapauksessa tässä tulee suura 17, jakeet 2-111:
Muhammed oli erityisen ylpeä suurasta 17, joka tunnetaan nimillä "Yöllinen matka" tai "Israelin lapset". Hän sanoi suurista 17, 18 ja 19: "Ne ovat aikaisimpia ja kauneimpia suuria ja ne ovat minun aarteeni." Hänen lempivaimonsa Aisha mukaan hän "tapasi lausua Bani Isra'ilia [suura 17] ja Az-Zumaria [suura 39] joka ilta."
Salaperäiseen yölliseen matkaan viittavan ensimmäisen jakeen jälkeen suura jatkuu juutalaisten varoittamisella (jakeet 2-8). Allah on varoittanut heitä jo aiemmin sanoen "te teette maan päällä pahaa toistamiseen ja tulette peräti pöyhkeiksi" (jae 4). Ibn Kathir selittää: "Allah kertoo meille, että hän on Israelin lasten kirjoituksissa jo antanut lausunnon - kirjoitukset tarkoittavat Kirjaa, jonka hän ilmoitti heille - että he eivät tekisi toistamiseen pahaa maan päällä ja tulisi tyranneiksi ja äärimmäisen ylimielisiksi tarkoittaen etteivät he tulisi ihmisten häpeämättömiksi sortajiksi." "Pahan tekeminen maan päällä", fasaad fi al-ardh, on rikos josta rangaistaan jakeen 5:33 mukaan ristiinnaulitsemisella tai amputoimalla käsi ja jalka vastakkaisilta puolilta.
Keitä olivat urhoolliset palvelijat, jotka "samosivat voitollisesti halki asutustenne"? Ibn Kathir ei luota juutalaisiin lähteisiin, eikä nähtävästi myöskään juutalaisten kirjoituksiin: "jotkut niistä ovat tekaistuja heidän harhaopeistaan, ja toiset voivat olla tosia, mutta me emme tarvitse niitä, ylistys Allahille. Mitä Allah on kirjoittanut Kirjassaan (Koraani), on riittävää emmekä me tarvitse kirjoja, jotka ovat tulleet ennen sitä. Ei Allah eikä Hänen Lähettiläänsä vaatineet meitä viittaamaan niihin." Juutalaisten tottelemattomuudesta Allahia kohtaan oli "nöyryytys ja alistaminen sopiva rangaistus".
Jakeet 9-21 toistavat uhkauksen tuomiosta. Kukaan ei joudu kantamaan toisen kuormaa (jae 15) - vaikka 29:13 sanoo, että uskottomat "saavat varmasti kantaa oman kuormansa ja sen lisäksi vielä muita kuormia". Allah lähettää aina lähettiläitään tottelemattomille kansoille ennen kuin hän tuhoaa ne (jae 16), ja varoittaa muslimeja, että se joka havittelee tämän maailman katoavaisia asioita kyllä saa ne, mutta joutuu lopulta helvettiin (jae 18).
Jakeet 22-39 muotoilevat moraalikoodin, joka kuuluu "niihin viisaisiin sanoihin, joita Herrasi on sinulle ilmoittanut" (jae 39). Muslimien tulee:
1. palvella yksin Allahia (jae 22)
2. olla hyviä vanhemmilleen (jae 23)
3. olla oikeudenmukainen sukulaisille, tarvitseville ja vaeltajille, ja välttää tuhlailua (jae 26)
4. olla tappamatta lapsiaan köyhyyden pelossa (jae 31)
5. olla harjoittamatta haureutta (jae 32)
6. olla tappamatta ilman syytä "paitsi oikeuden nimessä" ja verikostoksi (jae 33, kts. myös 2:178)
7. olla varastamatta orpojen omaisuutta (jae 34)
8. "mitata täydellä mitalla, kun mittaatte, ja punnita oikeilla punnuksilla" (jae 35)
9. olla noudattamatta sellaista "mistä teillä ei ole tietoa" (jae 36)
10. olla kulkematta "maan päällä kerskaillen" (jae 37)
Jakeet 40-71 tuomitsevat jälleen kerran uskottamat heidän uppiniskaisuudestaan. Uskottomat puhuvat "törkeitä sanoja" väittäessään, että Allahilla on tyttäriä, vaikka heillä itsellään on poikia (jae 40). Koraani paljastaa totuuden, mutta se vain lisää heidän vastustustaan (jae 41). Koko luomakuntaa julistaa Allahin kunniaa (jae 44). Allah estää epäuskoisia ymmärtämästä Koraania (jae 46) ja he syyttävät Muhammedia noituudesta (jae 47). He kieltävät, että Allah voi herättää kuolleista (jakeet 49-52, kts. 98-99), vaikka heidän epäjumalillaan ei ole mitään voimia (jakeet 56, 67). Kaikki kansat tuhotaan lopulta tai ainakin heitä rangaistaan (jae 58), mutta Allah ei lähetä ihmettä Muhammedin sanoman todistukseksi, sillä muinaiset kansat jo hylkäsivät ne (jae 59). Jakeissa 61-65 kerrotaan uudelleen Saatanasta, joka kieltäytyi kumartamasta Aadamia - katso keskustelu jakeesta 7:11-25. Uskottomia kehotetaan varomaan, ettei Allah lähetä heille luonnonkatastrofia (jakeet 68-69).
Uskottomat yrittävät jopa houkutella Muhammedin pois totuudesta (jakeet 72-77). Näiden houkutusten luonteesta on erilaisia näkemyksiä. Ruhul Ma'ani sanoo, että pakanalliset quraishit pyysivät Muhammedia korvaamaan Allahin rangaistusta julistavat jakeet armollisilla jakeilla, ja päinvastoin - mikä olisi kasvattanut armollisten jakeiden määrän suuremmaksi. Mutta Allah varjeli Muhammedia heidän juoniltaan.
Jakeet 78-100 kertaa monia samoja teemoja palaten usein Koraanin ihmeisiin. Koraani on "on parannukseksi ja armoksi uskovaisille" ja "vain edistää väärämielisten häviötä" (jae 82). Kaikki "ihmiset ja dzinnit yhdessä" eivät pystyisi luomaan mitään sen kaltaista (jae 88). Silti ihmiset ovat epäuskoisia (jae 89) ja vaativat ihmettä, mitä ei heille anneta (jakeet 90-96). Se, jonka Allah johtaa harhaan, ei löydä toista opastajaa (jae 97).
Jakeet 101-111 alkavat kertomuksella Mooseksesta ja Faraosta sanoen, että Moosekselle annettiin "yhdeksän selvää merkkiä", mutta Farao on jääräpäinen ja evää Mooseksen vaatimukset sanoilla, jotka muistuttavat quraishien Muhammedin torjuntaa jakeessa 47 (jae 101). Allah antaa Israelin lapsille maata (jae 104) - se on Jordania ja Palestiina Tanwar al-Miqbas min Tafsir Ibn Abbasin mukaan. Monet merkittävät "maltilliset" muslimit on saaneet tästä paljon irti kertoen juutalaisille tahoille, että Koraani takaa Israelin juutalaisille, mutta he jättävät kertomatta, että Koraani myös sanoo juutalaisten olevan kirottuja, koska he ovat torjuneet Muhammedin (2:89) ja että muslimit ovat Abrahamin todellisia lapsia (3:67-68) ja siten tämän lupauksen oikeita perillisiä.
Suura päättyy vielä uusilla ylistyksillä Koraanille, joka on ilmoittanut totuuden ja jonka uskovaiset ottavat nöyrinä vastaan (jakeet 105-109). Sen jälkeen Allah antaa Muhammedille ohjeistuksen sanoa "Rukoilkaa Häntä Jumalana tai rukoilkaa Häntä armahtajana; millä nimellä Häntä rukoillettekin, niin totta on, että kaikki hyvät nimet kuuluvat Hänelle". Näköjään mekkalaiset ajattelivat Al-Rahmanin, keskimmäisen termin islamilaisessa lausahduksessa Bismillah Al-Rahman Al-Ramin, "Allahin, Armeliaan Armahtajan, nimeen", olevan Allahista erillisen jumaluuden ja Muhammedin tulee kertoa heille, että ne ovat vain eri sanoja samalle oliolle. Ibn Kathirin mukaan "eräs kuvainpalvoja kuuli Profeetan kumartuessaan sanovan:'Oi Armeliain, oi Armahtavin'. Kuvainpaljova sanoi, että hän väittää rukoilevansa Yhtä, mutta hänhän rukoilee kahta!" Silloin Allah ilmoitti tämän Ayan [jae tai tunnusmerkki]." Useat historioitsijat ovat huomauttaneet, että Al-Rahman oli arabialaisen esi-islamilaisen pakanajumalan nimi ja sitä käyttivät usein myös juutalaiset ja kristityt, ehdottaen, että Muhammed koetti tuoda yhteen useita jumaluuksia yhdistääkseen Arabian kansat islamin alle. Tästä on Koraanissakin vihje, kun uskottomat huudahtavat: "Eikö hän pyri vähentämään jumalia yhdeksi ainoaksi? Kummallista hän toimittelee todellakin" (38:5).
Seuraavaksi suura 18, "Luola" - yksi Koraanin oudoimmista ja vaikuttavimmista suurista.
Blogging the Qur’an: Sura 17, “The Night Journey,” verses 2-111
Israelin lasten suura
lauantai 23. huhtikuuta 2016
17. Israelin lapset (1)
Muhammedin kuuluisa yöllinen matka (Isra ja Miraj) on perusta Jerusalemin asemalle islamin pyhänä kaupunkina. Koraani mainitsee tapahtuman ainoastaan 17. suuran ensimmäisessä jakeessa, jossa kerrotaan Allahin vieneen Muhammedin Mekan "pyhitetystä moskeijasta" "kaukaiseen (al-aqsa) [moskeijaan]". Siihen aikaan Jerusalemissa ei ollut moskeijaa, joten "kaukaisin" moskeija ei luultavasti ollut se, joka nykyään kantaa sen nimeä, mutta islamin perimätieto on varma siitä, että kyseinen moskeija sijaitsee Jerusalemissa.
Muhammedin näky tästä matkasta oli yhtä dramaattinen kuin hänen ensimmäinen tapaamisensa Gabrielin kanssa. Ibn Ishaqin mukaan Muhammed kertoi näystään eräälle muslimille aloittaen "kun makasin Al-Hatimissa tai Al-Hijrassa" - se on paikka Mekassa vastapäätä Kaabaa, jota pidetään islamin perimätiedossa Hagarin ja Ismaelin hautapaikkana - kun "Gabriel tuli ja kosketti minua jalallaan". Pian sen jälkeen "joku tuli ja leikkasi minut auki tästä tähän" - osoittaen kaulasta häpyyn. Muhammed jatkaa, että tämän tehnyt "otti sitten sydämeni ulos. Kultainen tarjotin täynnä Uskoa tuotiin minulle ja sydämeni pestiin siinä ja se täyttyi (uskolla) ja palautettiin paikalleen. Sitten minulle tuotiin valkoinen eläin, joka oli pienempi kuin muuli, mutta suurempi kuin aasi". Tämä oli Buraq, jonka Muhammed vielä kuvaili olevan "valkoinen ja pitkä eläin, suurempi kuin aasi, mutta pienempi kuin muuli, ja joka astuu kaviollaan yhtä pitkälle kuin silmä kantaa." Hän sanoi vielä sen olevan "puoliksi muuli, puoliksi aasi, jolla on siivet sivuillaan ja joilla se liikutti jalkojaan".
"Kun olin nousemassa sen selkään", kertoo Ibn Ishaq Muhammedin sanoneen, "se pillastui. Gabriel pani kätensä sen harjalle ja sanoi: 'eikö sinua, Buraq, hävetä käyttäytyä tuolla tavalla? Jumalan nimeen, kukaan näin kunnianarvoisa Jumalan edessä ei ole koskaan ratsastanut sinulla'. Eläin oli niin häpeissään, että se alkoi hikoilla ja seisoi aivan hiljaa niin, että saatoin nousta sen selkään."
He matkasivat Temppelivuorelle ja sieltä taivaisiin. Hadithin mukaan Muhammed selitti: "Se kantoi minua ja Gabriel oli kanssani kunnes saavuimme lähimpään taivaaseen. Kun hän pyysi avaamaan portin, kuului kysymys:'Kuka siellä?' Gabriel vastasi:'Gabriel'. Sitten kysyttiin: 'Kuka on seurassasi?' Gabriel vastasi: 'Muhammed'. Sitten kysyttiin: 'Onko Muhammed kutsuttu?' Gabriel vastasi myöntävästi. Silloin kuului: 'Hän on tervetullut. Miten mieluisa vieras hän onkaan!'"
Muhammed astui ensimmäiseen taivaaseen, missä hän tapasi Aadamin. Gabriel kannusti Muhammedia: "Tämä on sinun isäsi, Aadam; tervehdi häntä." Islamin profeetta tervehti häntä asianmukaisesti ja tämä vastasi: "Olet tervetullut, oi hurskas poikani ja hurskas profeetta." Sitten Gabriel vei Muhammedin toiseen taivaaseen, missä edellisen portin tapahtumat toistuivat ja sisään päästyään Johannes Kastaja ja Jeesus tervehtivät häntä: "Olet tervetullut, oi hurskas veli ja hurskas profeetta." Kolmannessa taivaassa Joosef tervehtii häntä samoilla sanoilla ja Muhammed jatkaa Gabrielin kanssa muihin taivaisiin ja toiset profeetat tervehtivät häntä.
Kuudennessa taivaassa hän tapaa Mooseksen antaen aiheen juutalaisten moittimiseen. "Kun lähdin hänen luotaan", Muhammed sanoi, "hän itki. Joku kysyi häneltä:'Miksi itket?' Mooses vastasi: 'Itken sitä, että jälkeeni on lähetetty nuori mies (profeetta Muhammed), jonka seuraajia pääsee Paratiisiin paljon enemmän kuin minun seuraajiani.'"
Seitsemännessä taivaassa Muhammed tapaa Aabrahamin, näkee vielä uusia näkyjä ja saa käskyn, että muslimien tulee rukoilla viisikymmentä kertaa päivässä. Palatessaan Muhammed kuitenkin tapaa Mooseksen, joka kysyy häneltä: "Mitä sinun käskettiin tehdä?"
Muhammed vastaa: "Minun käskettiin rukoilla viisikymmentä kertaa päivässä."
Mooses antaa hänelle neuvon: "Seuraajasi eivät jaksa rukoilla viittäkymmentä kertaa päivässä, ja Allahin nimeen, minä olen koetellut ihmisiä ennen sinua, ja olen tehnyt parhaani Israelin heimon kanssa (turhaan). Mene takaisin Herrasi luo ja pyydä helpottamaan seuraajiesi taakkaa."
Niinpä Muhammed palaa Allahin luo ja saa päivittäiset rukoukset tingittyä neljäänkymmeneen, mutta Mooses on edelleen sitä mieltä, että se on liikaa. Muhammed kulkee Allahin ja Mooseksen väliä, kunnes muslimien rukousten määrä on enää viisi. Mooses epäilee edelleen, että Muhammedin seuraajat eivät pysty tähän haasteeseen: "Seuraajasi eivät pysty viiteen päivittäiseen rukoukseen, ja minulla on kokemusta ennen sinua olevista ihmisistä, ja olen todella yrittänyt parhaanin Israelin heimon kanssa, mene siis takaisin Herrasi luo ja pyydä helpotusta seuraajiesi taakkaan."
Mutta tällä kertaa Muhammed ei mene takaisin. "Olen pyytänyt Herraltani jo niin paljon, että minua hävettää, mutta olen tyytyväinen tähän ja alistun Allahin käskyyn."
Islamin profeetta myös kuvaili muita profeettoja seuraajilleen: "Al-Isran yönä (yömatka taivaisiin) näin (profeetta) Musan (Mooses), joka oli laiha ja hänellä oli ohut tukka, näyttäen aivan Shanu'a-heimon miehiltä; ja näin Isan (Jeesus), joka oli keskipituinen ja rusottavat kasvot aivan kuin hän olisi tullut kylvystä. Profeetta Ibrahim (Aabraham) muistutti minua enemmän kuin kukaan hänen jälkeläisistään. Sitten minulle annettiin kaksi kuppia, joista toisessa oli maitoa ja toisessa viiniä. Gabriel sanoi: 'juo kummasta haluat'. Otin maidon ja join sen. Gabriel sanoi: 'Olet hyväksynyt sen mikä on luonnollista, (Oikean Uskonnon, Islamin) ja jos olisit valinnut viinin, olisivat seuraajasi menneet harhaan."
Kuultuaan tarinoita Yöllisestä Matkasta pakanalliset quraishit pilkkasivat: "Jumalan nimeen, tämä on sulaa hulluutta! Karavaanilta kestää kuukausi kulkea Syyriaan ja kuukausi paluuseen ja Muhammedko voi tehdä matkan yhdessä yössä?" Hänet haastoivat myös jotkut Jerusalemissa käyneet, jolloin Muhammed esitti vielä yhden ihmeen liittyen yölliseen matkaan: "Kun quraishit eivät uskoneet minua [kertomustani Al-Israsta (yömatkasta), menin Al-Hijraan (Kallio) ja Allah näytti minulle Jerusalemin ja aloin kuvailla sitä heille samalla kun katselin sitä."
Ilmeisesti hänen kuvauksensa ei ollut vakuuttava: jotkut muslimit hylkäsivät uskonsa ja haastoivat Muhammedin uskollisimman seuraajan, Abu Bakrin, tekemään samoin. Ibn Ishaqin mukaan Abu Bakr oli ylimielinen: "Jos hän sanoo niin, se on totta. Ja mitä ihmeellistä siinä muka on? Hän kertoo minulle, että Jumalan ilmoitukset tulevat hänelle päivän tai yön hetkinä, ja se on paljon ihmeellisempää kuin mitä te ihmettelette!"
Myöhemmin Muhammed tuntuu perääntyneen siinä, että tämä olisi ollut ruumillinen matka. Hänen vaimonsa Aisha selittää: "Lähettilään ruumis pysyi paikoillaan, mutta Jumala siirsi yöllä hänen henkensä."
Blogging the Qur’an: Sura 17, “The Night Journey,” verse 1
Suura 17, Israelin lapset
Muhammedin näky tästä matkasta oli yhtä dramaattinen kuin hänen ensimmäinen tapaamisensa Gabrielin kanssa. Ibn Ishaqin mukaan Muhammed kertoi näystään eräälle muslimille aloittaen "kun makasin Al-Hatimissa tai Al-Hijrassa" - se on paikka Mekassa vastapäätä Kaabaa, jota pidetään islamin perimätiedossa Hagarin ja Ismaelin hautapaikkana - kun "Gabriel tuli ja kosketti minua jalallaan". Pian sen jälkeen "joku tuli ja leikkasi minut auki tästä tähän" - osoittaen kaulasta häpyyn. Muhammed jatkaa, että tämän tehnyt "otti sitten sydämeni ulos. Kultainen tarjotin täynnä Uskoa tuotiin minulle ja sydämeni pestiin siinä ja se täyttyi (uskolla) ja palautettiin paikalleen. Sitten minulle tuotiin valkoinen eläin, joka oli pienempi kuin muuli, mutta suurempi kuin aasi". Tämä oli Buraq, jonka Muhammed vielä kuvaili olevan "valkoinen ja pitkä eläin, suurempi kuin aasi, mutta pienempi kuin muuli, ja joka astuu kaviollaan yhtä pitkälle kuin silmä kantaa." Hän sanoi vielä sen olevan "puoliksi muuli, puoliksi aasi, jolla on siivet sivuillaan ja joilla se liikutti jalkojaan".
"Kun olin nousemassa sen selkään", kertoo Ibn Ishaq Muhammedin sanoneen, "se pillastui. Gabriel pani kätensä sen harjalle ja sanoi: 'eikö sinua, Buraq, hävetä käyttäytyä tuolla tavalla? Jumalan nimeen, kukaan näin kunnianarvoisa Jumalan edessä ei ole koskaan ratsastanut sinulla'. Eläin oli niin häpeissään, että se alkoi hikoilla ja seisoi aivan hiljaa niin, että saatoin nousta sen selkään."
He matkasivat Temppelivuorelle ja sieltä taivaisiin. Hadithin mukaan Muhammed selitti: "Se kantoi minua ja Gabriel oli kanssani kunnes saavuimme lähimpään taivaaseen. Kun hän pyysi avaamaan portin, kuului kysymys:'Kuka siellä?' Gabriel vastasi:'Gabriel'. Sitten kysyttiin: 'Kuka on seurassasi?' Gabriel vastasi: 'Muhammed'. Sitten kysyttiin: 'Onko Muhammed kutsuttu?' Gabriel vastasi myöntävästi. Silloin kuului: 'Hän on tervetullut. Miten mieluisa vieras hän onkaan!'"
Muhammed astui ensimmäiseen taivaaseen, missä hän tapasi Aadamin. Gabriel kannusti Muhammedia: "Tämä on sinun isäsi, Aadam; tervehdi häntä." Islamin profeetta tervehti häntä asianmukaisesti ja tämä vastasi: "Olet tervetullut, oi hurskas poikani ja hurskas profeetta." Sitten Gabriel vei Muhammedin toiseen taivaaseen, missä edellisen portin tapahtumat toistuivat ja sisään päästyään Johannes Kastaja ja Jeesus tervehtivät häntä: "Olet tervetullut, oi hurskas veli ja hurskas profeetta." Kolmannessa taivaassa Joosef tervehtii häntä samoilla sanoilla ja Muhammed jatkaa Gabrielin kanssa muihin taivaisiin ja toiset profeetat tervehtivät häntä.
Kuudennessa taivaassa hän tapaa Mooseksen antaen aiheen juutalaisten moittimiseen. "Kun lähdin hänen luotaan", Muhammed sanoi, "hän itki. Joku kysyi häneltä:'Miksi itket?' Mooses vastasi: 'Itken sitä, että jälkeeni on lähetetty nuori mies (profeetta Muhammed), jonka seuraajia pääsee Paratiisiin paljon enemmän kuin minun seuraajiani.'"
Seitsemännessä taivaassa Muhammed tapaa Aabrahamin, näkee vielä uusia näkyjä ja saa käskyn, että muslimien tulee rukoilla viisikymmentä kertaa päivässä. Palatessaan Muhammed kuitenkin tapaa Mooseksen, joka kysyy häneltä: "Mitä sinun käskettiin tehdä?"
Muhammed vastaa: "Minun käskettiin rukoilla viisikymmentä kertaa päivässä."
Mooses antaa hänelle neuvon: "Seuraajasi eivät jaksa rukoilla viittäkymmentä kertaa päivässä, ja Allahin nimeen, minä olen koetellut ihmisiä ennen sinua, ja olen tehnyt parhaani Israelin heimon kanssa (turhaan). Mene takaisin Herrasi luo ja pyydä helpottamaan seuraajiesi taakkaa."
Niinpä Muhammed palaa Allahin luo ja saa päivittäiset rukoukset tingittyä neljäänkymmeneen, mutta Mooses on edelleen sitä mieltä, että se on liikaa. Muhammed kulkee Allahin ja Mooseksen väliä, kunnes muslimien rukousten määrä on enää viisi. Mooses epäilee edelleen, että Muhammedin seuraajat eivät pysty tähän haasteeseen: "Seuraajasi eivät pysty viiteen päivittäiseen rukoukseen, ja minulla on kokemusta ennen sinua olevista ihmisistä, ja olen todella yrittänyt parhaanin Israelin heimon kanssa, mene siis takaisin Herrasi luo ja pyydä helpotusta seuraajiesi taakkaan."
Mutta tällä kertaa Muhammed ei mene takaisin. "Olen pyytänyt Herraltani jo niin paljon, että minua hävettää, mutta olen tyytyväinen tähän ja alistun Allahin käskyyn."
Islamin profeetta myös kuvaili muita profeettoja seuraajilleen: "Al-Isran yönä (yömatka taivaisiin) näin (profeetta) Musan (Mooses), joka oli laiha ja hänellä oli ohut tukka, näyttäen aivan Shanu'a-heimon miehiltä; ja näin Isan (Jeesus), joka oli keskipituinen ja rusottavat kasvot aivan kuin hän olisi tullut kylvystä. Profeetta Ibrahim (Aabraham) muistutti minua enemmän kuin kukaan hänen jälkeläisistään. Sitten minulle annettiin kaksi kuppia, joista toisessa oli maitoa ja toisessa viiniä. Gabriel sanoi: 'juo kummasta haluat'. Otin maidon ja join sen. Gabriel sanoi: 'Olet hyväksynyt sen mikä on luonnollista, (Oikean Uskonnon, Islamin) ja jos olisit valinnut viinin, olisivat seuraajasi menneet harhaan."
Kuultuaan tarinoita Yöllisestä Matkasta pakanalliset quraishit pilkkasivat: "Jumalan nimeen, tämä on sulaa hulluutta! Karavaanilta kestää kuukausi kulkea Syyriaan ja kuukausi paluuseen ja Muhammedko voi tehdä matkan yhdessä yössä?" Hänet haastoivat myös jotkut Jerusalemissa käyneet, jolloin Muhammed esitti vielä yhden ihmeen liittyen yölliseen matkaan: "Kun quraishit eivät uskoneet minua [kertomustani Al-Israsta (yömatkasta), menin Al-Hijraan (Kallio) ja Allah näytti minulle Jerusalemin ja aloin kuvailla sitä heille samalla kun katselin sitä."
Ilmeisesti hänen kuvauksensa ei ollut vakuuttava: jotkut muslimit hylkäsivät uskonsa ja haastoivat Muhammedin uskollisimman seuraajan, Abu Bakrin, tekemään samoin. Ibn Ishaqin mukaan Abu Bakr oli ylimielinen: "Jos hän sanoo niin, se on totta. Ja mitä ihmeellistä siinä muka on? Hän kertoo minulle, että Jumalan ilmoitukset tulevat hänelle päivän tai yön hetkinä, ja se on paljon ihmeellisempää kuin mitä te ihmettelette!"
Myöhemmin Muhammed tuntuu perääntyneen siinä, että tämä olisi ollut ruumillinen matka. Hänen vaimonsa Aisha selittää: "Lähettilään ruumis pysyi paikoillaan, mutta Jumala siirsi yöllä hänen henkensä."
Blogging the Qur’an: Sura 17, “The Night Journey,” verse 1
Suura 17, Israelin lapset
keskiviikko 13. huhtikuuta 2016
16. Mehiläinen
Suura 16, "Mehiläinen", jatkaa myöhäisen Mekan kauden suurien sarjaa, joka alkoi suurasta 10. Sen otsikko tulee jakeesta 68, jossa kerrotaan, että Allah on opettanut mehiläisen tekemään, mitä mehiläiset tekevät.
Allah aloittaa korostamalla, että hän on luonut kaiken ja antaa ihmisille kaiken heidän tarvitsemansa, ja että kaikki luodut todistavat hänestä (jakeet 1-19). Ibn Kathir sanoo, että ne jotka "kulkevat harhaan" "oikealta tieltä" (jae 9) ovat "erilaisia mielipiteitä ja oikkuja, kuten juutalaisuus, kristinusko ja zarathustralaisuus." Tanwir al-Miqbas min Tafsir Ibn Abbas on samaa mieltä ja sanoo: "se on Allah, joka opastaa yksijumalaisuuteen, ja jotkut uskonnot ovat kieroutuneita ja väärämielisiä kuten juutalaisuus, kristinusko ja zarathustralaisuus. Ja jos Allah olisi tahtonut, Hän olisi johdattanut kaikki Hänen uskontoonsa." Tässä näkyy jälleen kerran, että usko ja epäusko ovat Allahin kädessä, eivät yksilön hallinnassa. Voidaankin kysyä, miksi Allah polttaa heitä helvetin tulessa, vaikka hän on itse päättänyt heidät sinne heittää ilman heidän omaa syytään? Allah yksin tietää.
Huolimatta siitä, että hän itse teki heistä sellaisia, Allah jatkaa korostamalla uskottomien väärämielisyyttä ja heitä uhkaavaa tuomiota (jakeet 20-42). Ne joita he palvovat ovat itsekin vain luotuja (jae 20), ja he pilkkaavat Muhammedin ilmestyksiä "menneiden polvien tarinoina" (jae 24). He siis väittävät, että Muhammed ei saanut kansalleen ilmoittamaansa Allahin sanaa Gabrielilta, vaan ainoastaan kertoi vanhoja tarinoita: "he sanovat", selittää Tafsir al-Jalalayn, että nämä ilmestykset ovat "muinaisia satuja ja valheita, joita kerrotaan ihmisten johtamiseksi harhaan." Tuomiopäivänä nämä ihmiset joutuvat omien syntiensä lisäksi kantamaan "osan niidenkin kuormasta, jotka tietämättömyydessään heidän johtaminaan joutuivat kadotukseen" (jae 25). Heidät tuomitaan helvettiin (jae 29), mutta oikeamieliset pääsevät nauttimaan Paratiisin puutarhoista (jae 32).
Uskottomat, tai ainakin jotkut heistä, tietävät, että tämä on väistämätöntä: he tulevat esittämään valituksen, että "Jos Jumala olisi tahtonut, me emme olisi palvelleet ketään muuta kuin" Allahia (jae 35) - ymmärrettävä valituksen aihe siinä mielessä, että Koraani toistuvasti ilmoittaa, että Allah johtaa ihmisiä harhaan, ja että halutessaan hän olisi voinut tehdä kaikista uskovia (katso 10:99-100). Mutta tässä heidän verukkeensa torjutaan, sillä Allah on lähettänyt lähettiläitään kaikille ihmisille ja he ovat käskeneet palvella ainoastaan Allahia (jae 36).
Ibn Kathir pyrkii lieventämään sen ajatuksen julmuutta, että jos Allah olisi halunnut, kaikki ihmiset olisivat uskovia, selittämällä, että Allah ei oikeastaan halua kenenkään olevan epäuskossa ja lähettää heille lähettiläitä, jotta he eivät olisi uskottomia, mutta antaa heidän halutessaan valita toisin: "Allahin tahto on selvä, eivätkä he voi käyttää sitä tekosyynä, koska Hän on kieltänyt heitä Lähettiläidensä kautta, mutta hänen universaali tahtonsa (kun hän antaa asioiden tapahtua, vaikka ne eivät Häntä miellytä) Hän antaa heidän tehdä kuten heidän oli määrä tehdä. Niinpä he eivät voi käyttää sitä verukkeena. Allah loi Helvetin ja sen asukkaat Shayatin (paholaiset) ja epäuskoiset, mutta Hän ei halua palvelijoidensa olevan epäuskoisia." Allah ei opasta heitä, jotka "kulkevat kadotukseen" (jae 37) - joka tarkoittaa Ibn Kathirin mukaan, että "heidät hän on johtanut harhaan, ja kuka muu voi heitä opastaa kuin Allah? Ei kukaan." Sillä Allah toteuttaa kaikki aikomuksensa (jae 40) eikä "mikään", sanoo Ibn Kathir, "voi Häntä estää tai Häntä vastustaa."
Mutta jos asia on näin, Ibn Kathirin lievennysyritys epäonnistuu: Allah tuomitsee jotkut ihmiset ikuiseen kidutukseen helvetissä heidän epäuskonsa tähden, mutta he eivät usko, koska Allah on niin tahtonut.
Sillä välin ne "jotka Jumalan asian vuoksi ovat jättäneet kotinsa vääryyttä kärsittyään" (jae 41) - tarkoittaa niitä, jotka jättävät kotimaansa viedäkseen islamin uuteen maahan kuten näemme tänään Amerikassa ja Euroopassa. Ensimmäiset näistä olivat Tanwir al-Miqbas min Tafsir Ibn Abbasin mukaan muslimeja, jotka pakenivat Mekasta Muhammedin kanssa ja asettuivat Medinaan; Ibn Kathirin mukaan he ovat sen sijaan niitä muslimeja, jotka pakenivat aikaisemmin Abyssiniaan Quraish-heimon vainoa.
Seuraavaksi Allah toistaa tuttuja teemoja: Allah tuomitsee ne, jotka juonittelevat muslimeja vastaan (jakeet 45-47; 84-89); luomakunta todistaa hänestä (jakeet 48-50; 64-69; 79-82); Allah on ainoa jumala (jae 51); Saatana on niiden liittolainen, jotka torjuivat Allahin lähettiläät (jae 63); Muhammedin tehtävä on ainoastaan varoittaa ihmisiä uhkaavasta tuomiosta (jae 82). Monijumalaiset jopa rohkenevat sanoa, että Allahilla on tyttäriä, vaikka heillä itsellään on poikia (jae 57). Tafsir al-Jalalayn selittää, että "Hänellä he sanovat olevan tyttäriä, joita he eivät itse haluaisi, vaikka Hän on ylhäinen ilman jälkeläisiä, ja heillä on poikia, joita he itse haluavat, niin että heillä on parhaiten." Allah julistaa kaikkivaltiuttaan jakeessa 93, jota Tafsir al-Jalalayn ylistää: "Jos Jumala olisi tahtonut, Hän olisi tehnyt teistä yhden kansan, jolla on yksi ainut uskonto, mutta hän johtaa harhaan, jotka tahtoo ja opastaa niitä joita tahtoo, ja sinulta kysytään varmasti Ylönousemuksen Päivänä nuhtelevia kysymyksiä, siitä mitä olet tehnyt, niin että sinua voidaan siitä rangaista."
Tämän jälkeen Allah puolustaa Muhammedia ja Koraania uskottomien syytöksiltä ja kehottaa kaikkia ihmisiä vastaanottamaan Muhammedin sanoma, joka oli myös Aabrahamin sanoma (jae 123) ja palvelemaan ainoastaan Allahia (jakeet 97-128). Allah vaikeroi, että joka kerta kun hän kumoaa ilmoittamansa jakeen ja korvaa sen toisella, uskottomat syyttävät Muhammedia, että hän on keksinyt sen omasta päästään (jae 101). Mutta todellisuudessa Muhammedin ilmestykset tulevat Pyhältä Hengeltä (jae 102) - tarkoittaen Gabrielia. Uskottomat väittävät, että Muhammed on oppinut Koraanin sisällön eräältä mieheltä ja esittää niitä nyt pyhinä ilmestyksinä, mutta kyseinen mies on ulkomaalainen ja Koraani on selvää arabiaa (jae 103). Ibn Kathir myöntää, että "ehkä Allahin lähettiläs tapasi istua miehen kanssa silloin tällöin ja puhua hieman hänen kanssaan, mutta hän oli ulkomaalainen, joka ei osannut paljoa arabiaa, ainoastaan joitakin yksinkertaisia lauseita, niin että hän osasi vastata kysymyksiin."
Kuka oli tämä salaperäinen ulkomaalainen, jonka merkitystä Koraani niin kovasti yrittää vähätellä? Jotkut ovat ehdottaneet, että hän oli Muhammedin vaimon setä Waraqa, joka ensimmäisenä tunnisti hänet profeetaksi, ja joka islamin perimätiedon mukaan tapasi "kirjoittaa hebrealaista Evankeliumia arabiaksi niin paljon kuin Allah tahtoi hänen kirjoittavan". Hän oli saattanut olla myös eräs Muhammedin ensimmäisistä kumppaneista, Salman Persialainen; arabialainen sana jota tässä käytetään on Ajami, joka tarkoittaa paitsi "ulkomaalaista" myös persialaista.
Sitten jakeessa 106, poiketen kristillisestä marttyyriuden käsitteestä, Allah sallii muslimien kieltää uskonsa, kun he ovat siihen "pakotettuja", kunhan heidän "sydämensä pysyvät uskossa". Ibn Kathir selittää: "Tässä tehdään poikkeus tapauksessa, jolloin joku lausuu epäuskon sanoja tai sanoo olevansa samaa mieltä mushrikin [uskottoman] kanssa, koska hänet on pakotettu sanomaan niin väkivallan uhan alla, mutta hänen sydämensä kieltäytyy hyväksymästä sanoja, jolloin hän todellisuudessa on sovinnossa uskossaan Allahiin ja Hänen lähettilääseensä." Tämä on toinen perusta islamin uskonnollisen petoksen periaatteelle, jota käsittelimme jakeen 3:28 selityksessä.
Suura päättyy lyhyeen keskusteluun ruokasäännöksistä ja Muhammedille annettuun ohjeeseen kutsua ihmisiä: "Herrasi tielle viisaudella ja sopivilla kehoituksilla ja kumoa heidän puheensa parhain keinoin" (jae 125). Tämä kuulostaa hurmaavalta, mutta hadithissa hän käskee muslimeja seuraamaan "kutsun" vaikutusta. Jos siitä kieltäydytään, muslimeja käsketään kutsumaan toisuskoisia liittymään islamin yhteisöön dhimmeinä, toisen luokan kansalaisina; tai jos siitäkin kieltäydytään, käymään sotaan heitä vastaan: "Taistelkaa niitä vastaan, jotka eivät usko Allahiin. Käykää Pyhään Sotaan... Kun tapaatte vihollisenne, jotka ovat monijumalaisia, kutsukaa heitä kolme kertaa. Jos he vastaavat kutsuun millä tahansa kerralla, hyväksykää se älkääkä vahingoittako heitä mitenkään. Kutsukaa heitä islamiin; jos he vastaavat kutsuun, hyväksykää se älkääkä taistelko heitä vastaan... Jos he kieltäytyvät kääntymästä islamiin, vaatikaa heiltä jizya. Jos he suostuvat maksamaan, hyväksykää se heiltä ja antakaa heidän olla rauhassa. Jos he kieltäytyvät maksamasta veroa, turvatkaa Allahiin ja taistelkaa heitä vastaan" (Sahih Muslim 4292).
Allah aloittaa korostamalla, että hän on luonut kaiken ja antaa ihmisille kaiken heidän tarvitsemansa, ja että kaikki luodut todistavat hänestä (jakeet 1-19). Ibn Kathir sanoo, että ne jotka "kulkevat harhaan" "oikealta tieltä" (jae 9) ovat "erilaisia mielipiteitä ja oikkuja, kuten juutalaisuus, kristinusko ja zarathustralaisuus." Tanwir al-Miqbas min Tafsir Ibn Abbas on samaa mieltä ja sanoo: "se on Allah, joka opastaa yksijumalaisuuteen, ja jotkut uskonnot ovat kieroutuneita ja väärämielisiä kuten juutalaisuus, kristinusko ja zarathustralaisuus. Ja jos Allah olisi tahtonut, Hän olisi johdattanut kaikki Hänen uskontoonsa." Tässä näkyy jälleen kerran, että usko ja epäusko ovat Allahin kädessä, eivät yksilön hallinnassa. Voidaankin kysyä, miksi Allah polttaa heitä helvetin tulessa, vaikka hän on itse päättänyt heidät sinne heittää ilman heidän omaa syytään? Allah yksin tietää.
Huolimatta siitä, että hän itse teki heistä sellaisia, Allah jatkaa korostamalla uskottomien väärämielisyyttä ja heitä uhkaavaa tuomiota (jakeet 20-42). Ne joita he palvovat ovat itsekin vain luotuja (jae 20), ja he pilkkaavat Muhammedin ilmestyksiä "menneiden polvien tarinoina" (jae 24). He siis väittävät, että Muhammed ei saanut kansalleen ilmoittamaansa Allahin sanaa Gabrielilta, vaan ainoastaan kertoi vanhoja tarinoita: "he sanovat", selittää Tafsir al-Jalalayn, että nämä ilmestykset ovat "muinaisia satuja ja valheita, joita kerrotaan ihmisten johtamiseksi harhaan." Tuomiopäivänä nämä ihmiset joutuvat omien syntiensä lisäksi kantamaan "osan niidenkin kuormasta, jotka tietämättömyydessään heidän johtaminaan joutuivat kadotukseen" (jae 25). Heidät tuomitaan helvettiin (jae 29), mutta oikeamieliset pääsevät nauttimaan Paratiisin puutarhoista (jae 32).
Uskottomat, tai ainakin jotkut heistä, tietävät, että tämä on väistämätöntä: he tulevat esittämään valituksen, että "Jos Jumala olisi tahtonut, me emme olisi palvelleet ketään muuta kuin" Allahia (jae 35) - ymmärrettävä valituksen aihe siinä mielessä, että Koraani toistuvasti ilmoittaa, että Allah johtaa ihmisiä harhaan, ja että halutessaan hän olisi voinut tehdä kaikista uskovia (katso 10:99-100). Mutta tässä heidän verukkeensa torjutaan, sillä Allah on lähettänyt lähettiläitään kaikille ihmisille ja he ovat käskeneet palvella ainoastaan Allahia (jae 36).
Ibn Kathir pyrkii lieventämään sen ajatuksen julmuutta, että jos Allah olisi halunnut, kaikki ihmiset olisivat uskovia, selittämällä, että Allah ei oikeastaan halua kenenkään olevan epäuskossa ja lähettää heille lähettiläitä, jotta he eivät olisi uskottomia, mutta antaa heidän halutessaan valita toisin: "Allahin tahto on selvä, eivätkä he voi käyttää sitä tekosyynä, koska Hän on kieltänyt heitä Lähettiläidensä kautta, mutta hänen universaali tahtonsa (kun hän antaa asioiden tapahtua, vaikka ne eivät Häntä miellytä) Hän antaa heidän tehdä kuten heidän oli määrä tehdä. Niinpä he eivät voi käyttää sitä verukkeena. Allah loi Helvetin ja sen asukkaat Shayatin (paholaiset) ja epäuskoiset, mutta Hän ei halua palvelijoidensa olevan epäuskoisia." Allah ei opasta heitä, jotka "kulkevat kadotukseen" (jae 37) - joka tarkoittaa Ibn Kathirin mukaan, että "heidät hän on johtanut harhaan, ja kuka muu voi heitä opastaa kuin Allah? Ei kukaan." Sillä Allah toteuttaa kaikki aikomuksensa (jae 40) eikä "mikään", sanoo Ibn Kathir, "voi Häntä estää tai Häntä vastustaa."
Mutta jos asia on näin, Ibn Kathirin lievennysyritys epäonnistuu: Allah tuomitsee jotkut ihmiset ikuiseen kidutukseen helvetissä heidän epäuskonsa tähden, mutta he eivät usko, koska Allah on niin tahtonut.
Sillä välin ne "jotka Jumalan asian vuoksi ovat jättäneet kotinsa vääryyttä kärsittyään" (jae 41) - tarkoittaa niitä, jotka jättävät kotimaansa viedäkseen islamin uuteen maahan kuten näemme tänään Amerikassa ja Euroopassa. Ensimmäiset näistä olivat Tanwir al-Miqbas min Tafsir Ibn Abbasin mukaan muslimeja, jotka pakenivat Mekasta Muhammedin kanssa ja asettuivat Medinaan; Ibn Kathirin mukaan he ovat sen sijaan niitä muslimeja, jotka pakenivat aikaisemmin Abyssiniaan Quraish-heimon vainoa.
Seuraavaksi Allah toistaa tuttuja teemoja: Allah tuomitsee ne, jotka juonittelevat muslimeja vastaan (jakeet 45-47; 84-89); luomakunta todistaa hänestä (jakeet 48-50; 64-69; 79-82); Allah on ainoa jumala (jae 51); Saatana on niiden liittolainen, jotka torjuivat Allahin lähettiläät (jae 63); Muhammedin tehtävä on ainoastaan varoittaa ihmisiä uhkaavasta tuomiosta (jae 82). Monijumalaiset jopa rohkenevat sanoa, että Allahilla on tyttäriä, vaikka heillä itsellään on poikia (jae 57). Tafsir al-Jalalayn selittää, että "Hänellä he sanovat olevan tyttäriä, joita he eivät itse haluaisi, vaikka Hän on ylhäinen ilman jälkeläisiä, ja heillä on poikia, joita he itse haluavat, niin että heillä on parhaiten." Allah julistaa kaikkivaltiuttaan jakeessa 93, jota Tafsir al-Jalalayn ylistää: "Jos Jumala olisi tahtonut, Hän olisi tehnyt teistä yhden kansan, jolla on yksi ainut uskonto, mutta hän johtaa harhaan, jotka tahtoo ja opastaa niitä joita tahtoo, ja sinulta kysytään varmasti Ylönousemuksen Päivänä nuhtelevia kysymyksiä, siitä mitä olet tehnyt, niin että sinua voidaan siitä rangaista."
Tämän jälkeen Allah puolustaa Muhammedia ja Koraania uskottomien syytöksiltä ja kehottaa kaikkia ihmisiä vastaanottamaan Muhammedin sanoma, joka oli myös Aabrahamin sanoma (jae 123) ja palvelemaan ainoastaan Allahia (jakeet 97-128). Allah vaikeroi, että joka kerta kun hän kumoaa ilmoittamansa jakeen ja korvaa sen toisella, uskottomat syyttävät Muhammedia, että hän on keksinyt sen omasta päästään (jae 101). Mutta todellisuudessa Muhammedin ilmestykset tulevat Pyhältä Hengeltä (jae 102) - tarkoittaen Gabrielia. Uskottomat väittävät, että Muhammed on oppinut Koraanin sisällön eräältä mieheltä ja esittää niitä nyt pyhinä ilmestyksinä, mutta kyseinen mies on ulkomaalainen ja Koraani on selvää arabiaa (jae 103). Ibn Kathir myöntää, että "ehkä Allahin lähettiläs tapasi istua miehen kanssa silloin tällöin ja puhua hieman hänen kanssaan, mutta hän oli ulkomaalainen, joka ei osannut paljoa arabiaa, ainoastaan joitakin yksinkertaisia lauseita, niin että hän osasi vastata kysymyksiin."
Kuka oli tämä salaperäinen ulkomaalainen, jonka merkitystä Koraani niin kovasti yrittää vähätellä? Jotkut ovat ehdottaneet, että hän oli Muhammedin vaimon setä Waraqa, joka ensimmäisenä tunnisti hänet profeetaksi, ja joka islamin perimätiedon mukaan tapasi "kirjoittaa hebrealaista Evankeliumia arabiaksi niin paljon kuin Allah tahtoi hänen kirjoittavan". Hän oli saattanut olla myös eräs Muhammedin ensimmäisistä kumppaneista, Salman Persialainen; arabialainen sana jota tässä käytetään on Ajami, joka tarkoittaa paitsi "ulkomaalaista" myös persialaista.
Sitten jakeessa 106, poiketen kristillisestä marttyyriuden käsitteestä, Allah sallii muslimien kieltää uskonsa, kun he ovat siihen "pakotettuja", kunhan heidän "sydämensä pysyvät uskossa". Ibn Kathir selittää: "Tässä tehdään poikkeus tapauksessa, jolloin joku lausuu epäuskon sanoja tai sanoo olevansa samaa mieltä mushrikin [uskottoman] kanssa, koska hänet on pakotettu sanomaan niin väkivallan uhan alla, mutta hänen sydämensä kieltäytyy hyväksymästä sanoja, jolloin hän todellisuudessa on sovinnossa uskossaan Allahiin ja Hänen lähettilääseensä." Tämä on toinen perusta islamin uskonnollisen petoksen periaatteelle, jota käsittelimme jakeen 3:28 selityksessä.
Suura päättyy lyhyeen keskusteluun ruokasäännöksistä ja Muhammedille annettuun ohjeeseen kutsua ihmisiä: "Herrasi tielle viisaudella ja sopivilla kehoituksilla ja kumoa heidän puheensa parhain keinoin" (jae 125). Tämä kuulostaa hurmaavalta, mutta hadithissa hän käskee muslimeja seuraamaan "kutsun" vaikutusta. Jos siitä kieltäydytään, muslimeja käsketään kutsumaan toisuskoisia liittymään islamin yhteisöön dhimmeinä, toisen luokan kansalaisina; tai jos siitäkin kieltäydytään, käymään sotaan heitä vastaan: "Taistelkaa niitä vastaan, jotka eivät usko Allahiin. Käykää Pyhään Sotaan... Kun tapaatte vihollisenne, jotka ovat monijumalaisia, kutsukaa heitä kolme kertaa. Jos he vastaavat kutsuun millä tahansa kerralla, hyväksykää se älkääkä vahingoittako heitä mitenkään. Kutsukaa heitä islamiin; jos he vastaavat kutsuun, hyväksykää se älkääkä taistelko heitä vastaan... Jos he kieltäytyvät kääntymästä islamiin, vaatikaa heiltä jizya. Jos he suostuvat maksamaan, hyväksykää se heiltä ja antakaa heidän olla rauhassa. Jos he kieltäytyvät maksamasta veroa, turvatkaa Allahiin ja taistelkaa heitä vastaan" (Sahih Muslim 4292).
Alkuperäinen kirjoitus: Blogging the Qur’an: Sura 16, “The Bee”
Mehiläisten suura: http://www.islamopas.com/koraani/016.htm
perjantai 8. huhtikuuta 2016
15. Kallio
Suuran 15 otsikko on Al-Hijr, joka on englanniksi käännetty "The Valley of Stone" (Kiven laakso), "Stoneland" (Kivimaa), "Rock City" (Kalliokaupunki), "Rocky Tract" (Kivinen seutu), jne. Monet käännökset eivät käännä sitä ollenkaan, koska se on paikan nimi, johon viitataan jakeessa 80 - Al-Hijr [Hämeen-Anttilan käännöksessä "Hizdr", suom. huom.] oli jälleen yksi paikkakunta, joka hylkäsi Allahin lähettiläät ja tuhottiin. Tämäkin on myöhäinen Mekan kauden suura, joka ilmoitettiin, kun muslimien ja Mekan quraishien välillä oli suuria jännitteitä - ja jolloin Muhammed tunsi itsensä lannistuneeksi, niinpä Allah yrittää hieman piristää häntä.
Allah aloittaa luonteenomaisella tavallaan, tuomitsemalla uskottomien uppiniskaisuuden. Koraani on "selvä" (jae 1) ja ne jotka torjuvat islamin toivovat vielä jonain päivänä, että olisivat kääntyneet muslimeiksi (jae 2). Ibn Abbasin, Anas bin Malikin ja Abu Musan mukaan tämä jae viittaa uskottomien pilkkaan syntisiä muslimeja kohtaan helvetissä. Kun kuvainpalvojat sanovat muslimeille, että "se mitä palvoitte maan päällä, ei auttanut teitä", Allah vihastuu ja ottaa syntiset muslimit pois helvetistä - ja sitten uskottomat, jotka jäivät helvettiin, toivovat että olisivat kääntyneet islamiin. Sillä välin Muhammedin tulee antaa uskottomien nauttia elämästä (jae 3) tietäen, ettei kukaan voi paeta Allahin säätämää tuomiota (jakeet 4-5). Tämä suura tuntuu sanovan, että rangaistus lankeaa Tuomiopäivänä, mutta myöhemmin Muhammedin profeetan uralla, kuten olemme nähneet suurassa 9 ja muualla, Muhammed alkaa nähdä itsensä ja muslimit Allahin uskottomia kohtaan tunteman vihan välikappaleina, mukaan lukien juutalaiset ja kristityt (katso 9:14-15: "Taistelkaa heitä vastaan, Jumala rankaisee heitä teidän kädellänne...").
Uskottomat pilkkaavat Muhammedia kutsuen häntä hulluksi (jae 6) ja pyytävän häneltä ihmettä - että hän toisi heidän luokseen enkeleitä (jae 7). Mutta Allah ei lähetä enkeleitä maan päälle ilman hyvää syytä, ja jos lähettäisi, he tulisivat rankaisemaan uskottomia (jae 8). Allah suojelee Koraania (jae 9) Tafsir al-Jalalayn mukaan "muuttamiselta, vääristelyltä, lisäyksiltä ja poistoilta". Tämän vuoksi erilaisten Koraanin tekstien mahdollisuus on niin vaarallista muslimien näkökulmasta - aidot erilaiset Koraanin versiot olisivat Allahin tässä jakeessa antaman lupauksen vastaisia.
Ibn Kathir selittää jakeita 11-13: "Lohduttaessaan Lähettilästään epäuskoisen Quraishin torjunnasta Allah sanoo, että Hän on lähettänyt Lähettiläitä myös ennen häntä aikaisemmille kansakunnille ja kaikki Lähettiläät tulivat torjutuiksi ja pilkatuiksi. Sitten Hän kertoo hänelle, että Hän antaa epäuskon tulla noiden syntisten sydämiin, noiden jotka ovat liian itsepäisiä ja ylimielisiä seuratakseen Hänen opastustaan." Jälleen epäusko on Allahin tahdon varassa, jota ei voi torjua eikä syrjäyttää. Mutta uskottomat eivät hyväksy islamia vaikka he näkisivät ihmeellisiä näkyjä (jakeet 14-15).
Seuraavaksi Allah puhuu voimallisesta universumin luomistyöstään (jakeet 16-27). Hän muistuttaa monista luomisistaan huipentaen puheensa tähän vangitsevaan lauseeseen: "Ja totisesti, Me itse annamme elämän ja Me annamme kuoleman, ja Me itse olemme kaiken perilliset" (jae 23) - tarkoittaen olevansa se, joka säilyy, kun kaikki muu häviää. Allah suojelee ihmiskuntaa "jokaista karkoitettua pahaahenkeä vastaan" (jae 17), paitsi sitä, joka "haluaa kuunnella (sanaa) salakähmäisesti, sitä seuraa tulinen liekki" (jae 18). Tätä selitetään enemmän suuran 37 jakeissa 7-10, missä opimme, että kapinalliset henget pyrkivät kuuntelemaan "seurakunnan rukoilemista", mutta eivät pysty, sillä heitä valaisee "kirkas leimahdus". Allah loi ihmiset "savesta, mustasta, haisevasta liejusta" (jae 26) ja jinnit "palavasta tulesta" (jae 27).
Sitten Jumala kertoo uudelleen Aadamin luomisesta (jakeet 28-42) saman suuntaisesti kuin jakeissa 2:30-39 ja 7:11-25. Saatana kieltäytyy kumartamasta Aadamia (jae 31), josta syystä hänet karkoitetaan Paratiisista (jae 34), mutta hänelle annetaan lisäaikaa (jae 37) ja hän vannoo johtavansa ihmisiä harhaan (jae 39) - paitsi Allahin palvelijoita (jae 40) vaikka Allah ilmoittaa Saatanalle yhdestä poikkeuksesta: "Totisesti, palvelijoihini sinulla ei ole mitään valtaa, lukuunottamatta sellaisia, jotka oikealta tieltä harhaantuneina seuraavat sinua" (jae 42). Tafsir al-Jalalayn selittää, että jakeessa mainitut kaksi ryhmää ovat yksinkertaisesti uskovat ja uskottomat: "toisin sanoen vilpittömiin palvelijoihini eli uskovaisiin sinulla ei ole lupaa eikä valtaa, paitsi niihin uppiniskaisiin, jotka seuraavat sinua eli uskottomiin".
Sen jälkeen Allah palaa jälleen yhteen suosikkiteemoistaan: helvetin kärsimyksiin ja Paratiisin iloihin (jakeet 43-50). Helvetissä on seitsemän porttia (jae 44). Ruhul Ma'anin mukaan juutalaisilla, kristityillä, monijumalaisilla, teeskentelijöillä ja muilla on omat porttinsa. Jakeissa 51-77 Allah kertoo Aabrahamin, Lootin ja nimeltä mainitsemattoman Sodoman ja Gomorran tarinan - suunnilleen kuin ensimmäisen Mooseksen kirjan luvuissa 17-19. Kuten muissakin Koraanin raamatullisissa tarinoissa, tämäkin on virtaviivaistettu ja riisuttu sivujuonteista, jotta voidaan keskittyä erityisesti yhteen pääteemaan: totuuden hylkäämiseen ja siitä seuraavaan epäuskoisten rangaistukseen. Aabrahamin vieraat, Allahin lähettiläät (jae 57) kertovat, että hänestä tulee isä hänen korkeasta iästään huolimatta (jakeet 53-55) ja että he ovat tulleet pelastamaan Lootin ja hänen perheensä lukuunottamatta hänen vaimoaan (jae 60), kun he rankaisevat pahantekijöitä. Nuo pahantekijät tulevat etsimään nuoria miehiä (jae 67) - eli lähettiläitä - mutta Loot anoo heitä ottamaan tyttärensä heidän sijaansa (jae 71). Kaupunki tuhotaan (jae 74). Allah kertoo samanlaiset tuhoamistarinat "metsän asukkaista" (jae 78) ja "kallioilla asuvista" (jae 80).
Lopulta jakeissa 85-99 Allah lohduttaa Muhammedia siitä torjunnasta ja pilkasta, minkä hän on saanut osakseen uskottomilta. Hän on osoittanut suurta suosiota Muhammedille ja muslimeille antaen heille "seitsemän säkeistöä useasti luettavaksi" - se on ensimmäinen suura, Fatiha, islamin useimmin toistettu rukous - sekä Koraanin. Heidän ei tule kadehtia sitä, mitä Allah on antanut muille ihmisille eikä murehtia uskottomien vuoksi (jae 88) - muslimien tulee Ibn Kathirin mukaan "olla tyytyväisiä Suureen Koraaniin, jonka Allah on antanut teille eikä haikailla ylellisyyksiä eikä ohimeneviä nautintoja, mitä heillä on." Ne jotka "repivät Koraanin palasiksi" (jae 91) ovat Ibn Abbasin mukaan "Kirjan Kansat, jotka jakoivat Kirjan osiin uskoen osan siitä ja hyläten osan." Toiset sanovat kuitenkin, että nämä olivat quraishit, jotka väittäessään, että Muhammed on hullu tai riivattu, repivät Koraanin palasiksi. Ibn Ishaqin mukaan quraishit pitivät kokouksen, jossa he miettivät, kuka Muhammed todella oli pohtien mahdollisuuksia, että hän olisi ennustaja tai runoilija tai noita päätyen viimemainittuun ja aiheuttaen jakeen 94 ilmestyksen, kunnes "kuolema luoksesi saapuu" (jae 99).
Alkuperäinen kirjoitus: Blogging the Qur’an: Sura 15, “Rock City”
Kallion suura: http://www.islamopas.com/koraani/015.htm
Allah aloittaa luonteenomaisella tavallaan, tuomitsemalla uskottomien uppiniskaisuuden. Koraani on "selvä" (jae 1) ja ne jotka torjuvat islamin toivovat vielä jonain päivänä, että olisivat kääntyneet muslimeiksi (jae 2). Ibn Abbasin, Anas bin Malikin ja Abu Musan mukaan tämä jae viittaa uskottomien pilkkaan syntisiä muslimeja kohtaan helvetissä. Kun kuvainpalvojat sanovat muslimeille, että "se mitä palvoitte maan päällä, ei auttanut teitä", Allah vihastuu ja ottaa syntiset muslimit pois helvetistä - ja sitten uskottomat, jotka jäivät helvettiin, toivovat että olisivat kääntyneet islamiin. Sillä välin Muhammedin tulee antaa uskottomien nauttia elämästä (jae 3) tietäen, ettei kukaan voi paeta Allahin säätämää tuomiota (jakeet 4-5). Tämä suura tuntuu sanovan, että rangaistus lankeaa Tuomiopäivänä, mutta myöhemmin Muhammedin profeetan uralla, kuten olemme nähneet suurassa 9 ja muualla, Muhammed alkaa nähdä itsensä ja muslimit Allahin uskottomia kohtaan tunteman vihan välikappaleina, mukaan lukien juutalaiset ja kristityt (katso 9:14-15: "Taistelkaa heitä vastaan, Jumala rankaisee heitä teidän kädellänne...").
Uskottomat pilkkaavat Muhammedia kutsuen häntä hulluksi (jae 6) ja pyytävän häneltä ihmettä - että hän toisi heidän luokseen enkeleitä (jae 7). Mutta Allah ei lähetä enkeleitä maan päälle ilman hyvää syytä, ja jos lähettäisi, he tulisivat rankaisemaan uskottomia (jae 8). Allah suojelee Koraania (jae 9) Tafsir al-Jalalayn mukaan "muuttamiselta, vääristelyltä, lisäyksiltä ja poistoilta". Tämän vuoksi erilaisten Koraanin tekstien mahdollisuus on niin vaarallista muslimien näkökulmasta - aidot erilaiset Koraanin versiot olisivat Allahin tässä jakeessa antaman lupauksen vastaisia.
Ibn Kathir selittää jakeita 11-13: "Lohduttaessaan Lähettilästään epäuskoisen Quraishin torjunnasta Allah sanoo, että Hän on lähettänyt Lähettiläitä myös ennen häntä aikaisemmille kansakunnille ja kaikki Lähettiläät tulivat torjutuiksi ja pilkatuiksi. Sitten Hän kertoo hänelle, että Hän antaa epäuskon tulla noiden syntisten sydämiin, noiden jotka ovat liian itsepäisiä ja ylimielisiä seuratakseen Hänen opastustaan." Jälleen epäusko on Allahin tahdon varassa, jota ei voi torjua eikä syrjäyttää. Mutta uskottomat eivät hyväksy islamia vaikka he näkisivät ihmeellisiä näkyjä (jakeet 14-15).
Seuraavaksi Allah puhuu voimallisesta universumin luomistyöstään (jakeet 16-27). Hän muistuttaa monista luomisistaan huipentaen puheensa tähän vangitsevaan lauseeseen: "Ja totisesti, Me itse annamme elämän ja Me annamme kuoleman, ja Me itse olemme kaiken perilliset" (jae 23) - tarkoittaen olevansa se, joka säilyy, kun kaikki muu häviää. Allah suojelee ihmiskuntaa "jokaista karkoitettua pahaahenkeä vastaan" (jae 17), paitsi sitä, joka "haluaa kuunnella (sanaa) salakähmäisesti, sitä seuraa tulinen liekki" (jae 18). Tätä selitetään enemmän suuran 37 jakeissa 7-10, missä opimme, että kapinalliset henget pyrkivät kuuntelemaan "seurakunnan rukoilemista", mutta eivät pysty, sillä heitä valaisee "kirkas leimahdus". Allah loi ihmiset "savesta, mustasta, haisevasta liejusta" (jae 26) ja jinnit "palavasta tulesta" (jae 27).
Sitten Jumala kertoo uudelleen Aadamin luomisesta (jakeet 28-42) saman suuntaisesti kuin jakeissa 2:30-39 ja 7:11-25. Saatana kieltäytyy kumartamasta Aadamia (jae 31), josta syystä hänet karkoitetaan Paratiisista (jae 34), mutta hänelle annetaan lisäaikaa (jae 37) ja hän vannoo johtavansa ihmisiä harhaan (jae 39) - paitsi Allahin palvelijoita (jae 40) vaikka Allah ilmoittaa Saatanalle yhdestä poikkeuksesta: "Totisesti, palvelijoihini sinulla ei ole mitään valtaa, lukuunottamatta sellaisia, jotka oikealta tieltä harhaantuneina seuraavat sinua" (jae 42). Tafsir al-Jalalayn selittää, että jakeessa mainitut kaksi ryhmää ovat yksinkertaisesti uskovat ja uskottomat: "toisin sanoen vilpittömiin palvelijoihini eli uskovaisiin sinulla ei ole lupaa eikä valtaa, paitsi niihin uppiniskaisiin, jotka seuraavat sinua eli uskottomiin".
Sen jälkeen Allah palaa jälleen yhteen suosikkiteemoistaan: helvetin kärsimyksiin ja Paratiisin iloihin (jakeet 43-50). Helvetissä on seitsemän porttia (jae 44). Ruhul Ma'anin mukaan juutalaisilla, kristityillä, monijumalaisilla, teeskentelijöillä ja muilla on omat porttinsa. Jakeissa 51-77 Allah kertoo Aabrahamin, Lootin ja nimeltä mainitsemattoman Sodoman ja Gomorran tarinan - suunnilleen kuin ensimmäisen Mooseksen kirjan luvuissa 17-19. Kuten muissakin Koraanin raamatullisissa tarinoissa, tämäkin on virtaviivaistettu ja riisuttu sivujuonteista, jotta voidaan keskittyä erityisesti yhteen pääteemaan: totuuden hylkäämiseen ja siitä seuraavaan epäuskoisten rangaistukseen. Aabrahamin vieraat, Allahin lähettiläät (jae 57) kertovat, että hänestä tulee isä hänen korkeasta iästään huolimatta (jakeet 53-55) ja että he ovat tulleet pelastamaan Lootin ja hänen perheensä lukuunottamatta hänen vaimoaan (jae 60), kun he rankaisevat pahantekijöitä. Nuo pahantekijät tulevat etsimään nuoria miehiä (jae 67) - eli lähettiläitä - mutta Loot anoo heitä ottamaan tyttärensä heidän sijaansa (jae 71). Kaupunki tuhotaan (jae 74). Allah kertoo samanlaiset tuhoamistarinat "metsän asukkaista" (jae 78) ja "kallioilla asuvista" (jae 80).
Lopulta jakeissa 85-99 Allah lohduttaa Muhammedia siitä torjunnasta ja pilkasta, minkä hän on saanut osakseen uskottomilta. Hän on osoittanut suurta suosiota Muhammedille ja muslimeille antaen heille "seitsemän säkeistöä useasti luettavaksi" - se on ensimmäinen suura, Fatiha, islamin useimmin toistettu rukous - sekä Koraanin. Heidän ei tule kadehtia sitä, mitä Allah on antanut muille ihmisille eikä murehtia uskottomien vuoksi (jae 88) - muslimien tulee Ibn Kathirin mukaan "olla tyytyväisiä Suureen Koraaniin, jonka Allah on antanut teille eikä haikailla ylellisyyksiä eikä ohimeneviä nautintoja, mitä heillä on." Ne jotka "repivät Koraanin palasiksi" (jae 91) ovat Ibn Abbasin mukaan "Kirjan Kansat, jotka jakoivat Kirjan osiin uskoen osan siitä ja hyläten osan." Toiset sanovat kuitenkin, että nämä olivat quraishit, jotka väittäessään, että Muhammed on hullu tai riivattu, repivät Koraanin palasiksi. Ibn Ishaqin mukaan quraishit pitivät kokouksen, jossa he miettivät, kuka Muhammed todella oli pohtien mahdollisuuksia, että hän olisi ennustaja tai runoilija tai noita päätyen viimemainittuun ja aiheuttaen jakeen 94 ilmestyksen, kunnes "kuolema luoksesi saapuu" (jae 99).
Alkuperäinen kirjoitus: Blogging the Qur’an: Sura 15, “Rock City”
Kallion suura: http://www.islamopas.com/koraani/015.htm
sunnuntai 27. maaliskuuta 2016
14. Aabraham
Aina välillä leviää epätoivoisen optimistinen väite siitä, että Koraani olisi luvannut Israelin maan juutalaisille. Tämä suura valitettavasti kumoaa tällaisen optimismin.
Tämäkin on eräs myöhäisen Mekan kauden suura. Sen nimi tulee jakeesta 35, missä Aabraham esiintyy ja rukoilee, mutta muiden Koraanin suurien nimeämiskäytännön mukaisesti ei tälläkään ole juuri tekemistä suuran sisällön kanssa; Aabrahamista kerrotaan enemmän muualla Koraanissa.
Allah aloittaa ylistämällä "kirjaa, jonka Me olemme sinulle lähettänyt" (jae 1) - joka on tietysti Koraani, joka ilmoitettiin islamin perimätiedon mukaan Muhammedille. Ibn Kathirin sanoin se on "kunnioitetuin Kirja, jonka Allah lähetti alas taivaasta kunnioitetuimmalle Allahin lähettiläälle, joka tuli kaikelle kansalle maan päällä, sekä arabeille että muille."
Tämän kirjan avulla Muhammed voi "johtaa ihmissuvun pimeydestä valkeuteen" (jae 1) - Allahin valoon - mutta epäuskoisille on tiedossa tietenkin kauhea rangaistus (jae 2): "voi heitä Tuomion Päivänä, jotka uhmasivat sinua, oi Muhammed, ja torjuivat sinut," sanoo Ibn Kathir. Sillä he rohkenivat pitää tätä maailmaa parempana kuin tuonpuoleista ja estivät ihmisiä kulkemasta Allahin tiellä ja he "koettavat tehdä sen mutkaiseksi" (jae 3) - toisin sanoen he Maulana Bulandshahrin sanoin ovat "aina valmiina osoittamaan minkä tahansa virheen, jonka he toivovat löytävänsä islamin uskosta (D'in)." Kuitenkin Allah on lähettänyt ihmisille lähettiläitä, jotka puhuvat heidän omaa kieltään niin että he voivat selvästi ymmärtää sanoman (jae 4), mutta sitten Tafsir al-Jalalaynin mukaan, toistaen Koraania itseään: "Jumala antaa kenen haluaa joutua kadotukseen, ja Hän antaa johdatuksensa kenelle tahtoo."
Sitten Allah, pelkäämättä toistaa itseään, palaa Moosekseen (jakeet 5-8) ja joihinkin muihin profeettoihin (jae 9). Uskottomat "sulkivat käsillään heidän suunsa" (jae 9) kuulleessan lähettiläiden selvät tunnusmerkit. "On kerrottu", sanoo Ibn Kathir, "että he osoittivat Lähettiläiden suita käskien heitä olemaan kutsumatta heitä Allahin, Ylhäisimman ja Kunnioitetuimman puoleen. On myös kerrottu, että he laittoivat kätensä suulleen kieltäytyessään kuulemasta Lähettiläitä. On vielä kerrottu sen tarkoittavan, että he eivät vastanneet Lähettiläiden kutsuun tai että he purivat käsiään raivon vallassa." Seuraavaksi tulee uskottomien ja lähettiläiden vuoropuhelu (jakeet 10-15), joka tuntuu tarkoitetun koskemaan kaikkien Allahin profeettojen kokemuksia, mutta joka jälleen kerran seuraa tarkoin ja yleistää Muhammedin kokemuksia hänen oman kansansa, Mekan quraishien, parissa. Maulana Maududi tekee tämän selväksi kun hän selittää jaetta 13: "Uskottomat varoittivat Lähettiläitään 'Totisesti, me ajamme teidät pois maastamme, tai teidän on palattava meidän uskoomme.'" Tämä viittaa quraishien Muhammedille esittämään uhkaukseen: jae "näyttää selvästi", sanoo Maududi, "että muslimien vaino oli pahimmillaan tämän suuran ilmestymisen aikoihin, ja Makkan ihmiset olivat päättäneet karkottaa Uskovaiset kuten tekivät epäuskoiset aikaisemmille Profeetoille."
Mutta Allah hoitelee uskottomat: "Totisesti, Me hävitämme ne, jotka ovat väärämielisiä, ja heidän jälkeensä Me annamme teille" - tarkoittaen Muhammedia ja muslimeita - "heidän asuinsijansa maan päällä" (jakeet 13-14). Tämä osoittaa vääräksi usein esitetyn väitteen, että Koraani lupaa Israelin maat juutalaisille. Väite perustuu Koraanin jakeeseen 5:21: "Kansani, kulkekaa sisälle Jumalan luvattuun pyhään maahan. Älkää kääntykö pakoon, muutoin varmaan joudutte perikatoon." Mutta Koraanin mukaan juutalaiset kääntyivät pakoon ansaiten Allahin kirouksen (2:89, 3:112, 9:30), ja kuten tämä jae osoittaa, muslimit perivät maan, joka oli luvattu juutalaisille.
Allah jatkaa varoittamalla uskottomia vielä lisää: "Hän on joutuva helvettiin, ja hänet pannaan juomaan saastaista vettä" (jae 16). Uskottomat kärsivät "vielä ankaramman tuomion" sillä "kuolema uhkaa häntä joka taholta, mutta hän ei kuole" (jae 17), ja heidän tekonsa menevät hukkaan (jae 18). Allah voi jopa luoda kaiken uudestaan, jos hän tahtoo (jae 20). Tuomiopäivänä heikot moittivat ylpeitä (jae 21) ja Saatana myöntää, että vaikka sekä hän että Allah tekivät ihmisille lupauksia, hän - Saatana - osoittautui petturiksi (jae 22). Ibn Jaririn mukaan Saatana kertoo silloin, kun on jo liian myöhäistä: "Kiellän olleeni kumppani Allahin, Ylistetyn ja Kunnioitetuimman, rinnalla." Ja "Iblis [Saatana]", sanoo Ibn Kathir, "Allah hänet kirotkoon, puhuttelee" niitä jotka hän johti harhaan "lisätäkseen masennusta masennuksen päälle, surua surun päälle ja murhetta murheen päälle." Allahin osuutta ihmisten eksyttämiseen ei kuitenkaan mainita. Oikeamieliset kuitenkin saavat "astua puutarhoihin, joissa purot solisevat" (jae 23).
Allah vertaa sanaansa oivalliseen puuhun ja "pahuuden sanaa" (jae 26) juurettomaan puuhun - vertaus muistuttaa Jeesuksen kertomusta Matteuksen evankeliumin jakeissa 7:17-19 (katso myös 7:24-27). Muhammed sanoi kerran seuraajilleen: "Puiden joukossa on puu, joka on yhtä siunattu kuin muslimi", ja selitti: "se on taatelipalmu" (Bukhari 7.65.355). Ehkäpä taateleiden henkisten voimien vuoksi. Muhammed sanoi myös: "Joka syö seitsemän Ajwa-taatelia joka aamu, häneen ei vaikuta myrkky eikä noituus sinä päivänä" (Bukhari 7.65.356). Allah vahvistaa uskovia sekä tässä maailmassa että tulevassa (jae 27); Muhammed selitti: "Kun muslimia kuulustellaan haudassaan, hän todistaa, ettei muita kuin Allahia tule palvoa ja että Muhammed on Allahin Lähettiläs ja tätä tarkoittaa tämä Allahin sana" jakeessa 27.
Tämän jälkeen Allah varoittaa vielä kerran uskottomia helvetin tulesta ja muistuttaa heitä Allahin hyvistä töistä (jakeet 28-34). Muhammed sanoo hadithissa, että ne "jotka ovat palkinneet kiittämättömyydellä Jumalan siunauksen ja johtaneet kansansa turmioon" (jae 28) ovat "Mekan epäuskoisia pakanoita", vahvistaen näin Maududin käsityksen tästä suurasta varoituksena quraisheille, kun jännitteet heidän ja muslimien välillä olivat kiivaimmillaan.
Jakeissa 35-41 Aabraham rukoilee, että Allah tekisi Mekan "turvalliseksi" (jae 35) hänelle ja hänen jälkeläisilleen, joista jotkut hän on asettanut "asumaan tähän laaksoon, jossa ei ole maanviljelystä, Sinun Pyhäkkösi läheisyyteen" (jae 37) - tarkoittaa Kaabaa, jonka Aabraham islamin tradition mukaan rakensi. Maan hedelmättömyys tekee heistä riippuvaisia alueen asukkaiden hyvästä tahdosta: Aabraham rukoilee Allahia: "Anna siis ihmisten sydänten taipua heidän puoleensa ja suo heille hedelmiä, jotta he olisivat kiitollisia" (jae 37). Tämä koskee kuitenkin Ibn Abbasin, Mujahidin ja Sa'id bin Jubayrin mukaan ainoastaan muslimeja: "Jos Ibrahim olisi sanonut 'ihmiskunnan sydänten', persialaiset, juutalaiset, kristityt ja muut kansat olisivat kerääntyneet" Kaabaan. Mutta Aabraham, he selittävät, sanoi: "jotkut ihmisistä", jolloin "se tarkoittaa ainoastaan muslimeja".
Erään Muhammedin kumppanin, Abdullah bin Amrin mukaan Muhammed lausui osaa Aabrahamin rukouksesta - "he ovat totisesti johtaneet suuren joukon ihmisiä kadotukseen" (jae 36) - ja itki huutaen kolme kertaa: "Oi Allah, pelasta Ummani [yhteisöni]!" Jälleen osoitus Muhammedin tärkeydestä Allahille on kun hän lähetti Gabrielin profeetan luo ohjeistuksella: "Mene Muhammedin luo ja sano hänelle näin: 'Me teemme sinut tyytyväiseksi Ummaasi, oi Muhammed emmekä kohtele heitä sinun tahtosi vastaisesti'"
Sitten Allah toistaa uudelleen, että totuudesta välittämättömät synnintekijät saavat häneltä kauhistuttavan tuomion (jakeet 42-52).
Tämäkin on eräs myöhäisen Mekan kauden suura. Sen nimi tulee jakeesta 35, missä Aabraham esiintyy ja rukoilee, mutta muiden Koraanin suurien nimeämiskäytännön mukaisesti ei tälläkään ole juuri tekemistä suuran sisällön kanssa; Aabrahamista kerrotaan enemmän muualla Koraanissa.
Allah aloittaa ylistämällä "kirjaa, jonka Me olemme sinulle lähettänyt" (jae 1) - joka on tietysti Koraani, joka ilmoitettiin islamin perimätiedon mukaan Muhammedille. Ibn Kathirin sanoin se on "kunnioitetuin Kirja, jonka Allah lähetti alas taivaasta kunnioitetuimmalle Allahin lähettiläälle, joka tuli kaikelle kansalle maan päällä, sekä arabeille että muille."
Tämän kirjan avulla Muhammed voi "johtaa ihmissuvun pimeydestä valkeuteen" (jae 1) - Allahin valoon - mutta epäuskoisille on tiedossa tietenkin kauhea rangaistus (jae 2): "voi heitä Tuomion Päivänä, jotka uhmasivat sinua, oi Muhammed, ja torjuivat sinut," sanoo Ibn Kathir. Sillä he rohkenivat pitää tätä maailmaa parempana kuin tuonpuoleista ja estivät ihmisiä kulkemasta Allahin tiellä ja he "koettavat tehdä sen mutkaiseksi" (jae 3) - toisin sanoen he Maulana Bulandshahrin sanoin ovat "aina valmiina osoittamaan minkä tahansa virheen, jonka he toivovat löytävänsä islamin uskosta (D'in)." Kuitenkin Allah on lähettänyt ihmisille lähettiläitä, jotka puhuvat heidän omaa kieltään niin että he voivat selvästi ymmärtää sanoman (jae 4), mutta sitten Tafsir al-Jalalaynin mukaan, toistaen Koraania itseään: "Jumala antaa kenen haluaa joutua kadotukseen, ja Hän antaa johdatuksensa kenelle tahtoo."
Sitten Allah, pelkäämättä toistaa itseään, palaa Moosekseen (jakeet 5-8) ja joihinkin muihin profeettoihin (jae 9). Uskottomat "sulkivat käsillään heidän suunsa" (jae 9) kuulleessan lähettiläiden selvät tunnusmerkit. "On kerrottu", sanoo Ibn Kathir, "että he osoittivat Lähettiläiden suita käskien heitä olemaan kutsumatta heitä Allahin, Ylhäisimman ja Kunnioitetuimman puoleen. On myös kerrottu, että he laittoivat kätensä suulleen kieltäytyessään kuulemasta Lähettiläitä. On vielä kerrottu sen tarkoittavan, että he eivät vastanneet Lähettiläiden kutsuun tai että he purivat käsiään raivon vallassa." Seuraavaksi tulee uskottomien ja lähettiläiden vuoropuhelu (jakeet 10-15), joka tuntuu tarkoitetun koskemaan kaikkien Allahin profeettojen kokemuksia, mutta joka jälleen kerran seuraa tarkoin ja yleistää Muhammedin kokemuksia hänen oman kansansa, Mekan quraishien, parissa. Maulana Maududi tekee tämän selväksi kun hän selittää jaetta 13: "Uskottomat varoittivat Lähettiläitään 'Totisesti, me ajamme teidät pois maastamme, tai teidän on palattava meidän uskoomme.'" Tämä viittaa quraishien Muhammedille esittämään uhkaukseen: jae "näyttää selvästi", sanoo Maududi, "että muslimien vaino oli pahimmillaan tämän suuran ilmestymisen aikoihin, ja Makkan ihmiset olivat päättäneet karkottaa Uskovaiset kuten tekivät epäuskoiset aikaisemmille Profeetoille."
Mutta Allah hoitelee uskottomat: "Totisesti, Me hävitämme ne, jotka ovat väärämielisiä, ja heidän jälkeensä Me annamme teille" - tarkoittaen Muhammedia ja muslimeita - "heidän asuinsijansa maan päällä" (jakeet 13-14). Tämä osoittaa vääräksi usein esitetyn väitteen, että Koraani lupaa Israelin maat juutalaisille. Väite perustuu Koraanin jakeeseen 5:21: "Kansani, kulkekaa sisälle Jumalan luvattuun pyhään maahan. Älkää kääntykö pakoon, muutoin varmaan joudutte perikatoon." Mutta Koraanin mukaan juutalaiset kääntyivät pakoon ansaiten Allahin kirouksen (2:89, 3:112, 9:30), ja kuten tämä jae osoittaa, muslimit perivät maan, joka oli luvattu juutalaisille.
Allah jatkaa varoittamalla uskottomia vielä lisää: "Hän on joutuva helvettiin, ja hänet pannaan juomaan saastaista vettä" (jae 16). Uskottomat kärsivät "vielä ankaramman tuomion" sillä "kuolema uhkaa häntä joka taholta, mutta hän ei kuole" (jae 17), ja heidän tekonsa menevät hukkaan (jae 18). Allah voi jopa luoda kaiken uudestaan, jos hän tahtoo (jae 20). Tuomiopäivänä heikot moittivat ylpeitä (jae 21) ja Saatana myöntää, että vaikka sekä hän että Allah tekivät ihmisille lupauksia, hän - Saatana - osoittautui petturiksi (jae 22). Ibn Jaririn mukaan Saatana kertoo silloin, kun on jo liian myöhäistä: "Kiellän olleeni kumppani Allahin, Ylistetyn ja Kunnioitetuimman, rinnalla." Ja "Iblis [Saatana]", sanoo Ibn Kathir, "Allah hänet kirotkoon, puhuttelee" niitä jotka hän johti harhaan "lisätäkseen masennusta masennuksen päälle, surua surun päälle ja murhetta murheen päälle." Allahin osuutta ihmisten eksyttämiseen ei kuitenkaan mainita. Oikeamieliset kuitenkin saavat "astua puutarhoihin, joissa purot solisevat" (jae 23).
Allah vertaa sanaansa oivalliseen puuhun ja "pahuuden sanaa" (jae 26) juurettomaan puuhun - vertaus muistuttaa Jeesuksen kertomusta Matteuksen evankeliumin jakeissa 7:17-19 (katso myös 7:24-27). Muhammed sanoi kerran seuraajilleen: "Puiden joukossa on puu, joka on yhtä siunattu kuin muslimi", ja selitti: "se on taatelipalmu" (Bukhari 7.65.355). Ehkäpä taateleiden henkisten voimien vuoksi. Muhammed sanoi myös: "Joka syö seitsemän Ajwa-taatelia joka aamu, häneen ei vaikuta myrkky eikä noituus sinä päivänä" (Bukhari 7.65.356). Allah vahvistaa uskovia sekä tässä maailmassa että tulevassa (jae 27); Muhammed selitti: "Kun muslimia kuulustellaan haudassaan, hän todistaa, ettei muita kuin Allahia tule palvoa ja että Muhammed on Allahin Lähettiläs ja tätä tarkoittaa tämä Allahin sana" jakeessa 27.
Tämän jälkeen Allah varoittaa vielä kerran uskottomia helvetin tulesta ja muistuttaa heitä Allahin hyvistä töistä (jakeet 28-34). Muhammed sanoo hadithissa, että ne "jotka ovat palkinneet kiittämättömyydellä Jumalan siunauksen ja johtaneet kansansa turmioon" (jae 28) ovat "Mekan epäuskoisia pakanoita", vahvistaen näin Maududin käsityksen tästä suurasta varoituksena quraisheille, kun jännitteet heidän ja muslimien välillä olivat kiivaimmillaan.
Jakeissa 35-41 Aabraham rukoilee, että Allah tekisi Mekan "turvalliseksi" (jae 35) hänelle ja hänen jälkeläisilleen, joista jotkut hän on asettanut "asumaan tähän laaksoon, jossa ei ole maanviljelystä, Sinun Pyhäkkösi läheisyyteen" (jae 37) - tarkoittaa Kaabaa, jonka Aabraham islamin tradition mukaan rakensi. Maan hedelmättömyys tekee heistä riippuvaisia alueen asukkaiden hyvästä tahdosta: Aabraham rukoilee Allahia: "Anna siis ihmisten sydänten taipua heidän puoleensa ja suo heille hedelmiä, jotta he olisivat kiitollisia" (jae 37). Tämä koskee kuitenkin Ibn Abbasin, Mujahidin ja Sa'id bin Jubayrin mukaan ainoastaan muslimeja: "Jos Ibrahim olisi sanonut 'ihmiskunnan sydänten', persialaiset, juutalaiset, kristityt ja muut kansat olisivat kerääntyneet" Kaabaan. Mutta Aabraham, he selittävät, sanoi: "jotkut ihmisistä", jolloin "se tarkoittaa ainoastaan muslimeja".
Erään Muhammedin kumppanin, Abdullah bin Amrin mukaan Muhammed lausui osaa Aabrahamin rukouksesta - "he ovat totisesti johtaneet suuren joukon ihmisiä kadotukseen" (jae 36) - ja itki huutaen kolme kertaa: "Oi Allah, pelasta Ummani [yhteisöni]!" Jälleen osoitus Muhammedin tärkeydestä Allahille on kun hän lähetti Gabrielin profeetan luo ohjeistuksella: "Mene Muhammedin luo ja sano hänelle näin: 'Me teemme sinut tyytyväiseksi Ummaasi, oi Muhammed emmekä kohtele heitä sinun tahtosi vastaisesti'"
Sitten Allah toistaa uudelleen, että totuudesta välittämättömät synnintekijät saavat häneltä kauhistuttavan tuomion (jakeet 42-52).
perjantai 29. tammikuuta 2016
13. Ukonilma
Tämä suura ajoittuu, kuten suurat 6, 7, 10, 11 ja 12, myöhäiselle Mekan kaudelle, Muhammedin profeetan uran alkupuolelle. Sen nimi tulee jakeesta 13: "Ukkonen julistaa Hänen ylistystänsä". Suuran pääteema on tiivistettynä ensimmäiseen jakeeseen, missä Allah sanoo Muhammedille: "Nämä ovat (Pyhän) Kirjan säkeistöjä. Ja minkä Herra on sinulle lähettänyt, se on totta. Mutta useimmat eivät usko."
Ibn Kathir näkee neljä arabialaista kirjainta suuran alussa, samoin kuin muut samanlaiset selittämättömät kirjaimet monien muiden suurien alussa, osoituksena sen ihmeellisestä luonteesta: "Jokainen suura, joka alkaa yksittäisillä kirjaimilla, vahvistaa, että Koraani on ihmeellinen ja se on todistuksena siitä, että se on Allahin ilmoitusta, eikä siitä ole mitään epäilystä." Huolimatta näiden kirjainten mysteeristä, hän jatkaa vakuuttamalla, että Koraani on "selvä ja yksikäsitteinen", ja että "useimmat eivät kuitenkaan usko kapinointinsa, jääräpäisyytensä ja tekopyhyytensä takia." Tafsir al-Jalalayn ja Tanwir al-Miqbas min Tafsir Ibn Abbas sanoo, että "useimmat", jotka eivät ensimmäisen jakeen mukaan usko, ovat Mekan asukkaita.
Mihin heidän tulisi uskoa? Jakeissa 2-19 Allah korostaa kaikkivaltiuttaan. Allah "on taivaat korkealle rakentanut ilman näkyviä pylväitä. Sitten Hän nousi valtaistuimelleen. Hän alisti auringon ja kuun noudattamaan lakejansa, niin että kumpikin kulkee määrättyä rataansa. Hän suunnittelee käskynsä ja Hän selittää merkit, jotta tulisitte vakuutetuiksi Herranne tulemisesta" (jae 2). Ajatus taivaasta, jota tukevat näkymättömät pylväät, jotka oletettavasti seisovat maan pinnalla, ilmentää esi-tieteellistä ymmärrystä, joka on ristiriidassa nykyisten islamin apologistien väitteen kanssa siitä, että Koraanissa olisi viitteitä modernista kosmologiasta ja muusta nykyaikaisen tieteen ymmärryksestä, mistä ei tiedetty vielä vuosisatoihin Koraanin kirjoittamisen jälkeen. Ibn Kathir menee vielä pidemmälle jakeen selityksessään: "Ensimmäisen taivaan ja maan välimatka on viisisataa vuotta joka suuntaan, ja sen leveys on myös viisisataa vuotta. Toinen taivas ympäröi ensimmäistä joka suunnassa kattaen kaiken mitä edellinen kantaa ja sen leveys on myös viisisataa vuotta ja niiden välinen etäisyys samoin viisisataa vuotta".
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että islam pitäisi Allahia fyysisenä hahmona - Allah, jota eivät "katseet saavuta" (6:103) ja joka on "lähempänä häntä [sielua] kuin hänen oma elinsuonensa" (50:16), ei ole fyysinen, mutta tämä on antanut aiheen joihinkin sunni-shiia-erimielisyyksiin. Toiset sanovat, että vaikka Allah on lähempänä kuin elinsuoni, hän ei ole kaikkialla. Jotkut nykyajan muslimit sanovat, että sellaisen väittäminen johtaisi panteismiin ja shirk'iin: kumppaneiden asettamiseen Allahin rinnalle, islamin kuolemansyntiin. He perustelevat tätä sillä, että Allah "nousi valtaistuimelleen" (jae 2, myös 7:54). Imam Abul Hasan al-Ashari (874-936) vastusti rationaalisesti suuntautuneen Mu'tazilite-lahkon väitettä, että tämä jae tarkoittaisi, että Allah on kaikkialla. "Jos olisi niin kuin he väittävät", hän kysyi, "mikä ero silloin olisi Valtaistuimen ja maan välillä?" Myös 900-luvun hadith-oppinut Ibn Khuzaymah julisti: "Jokainen joka ei tunnusta, että Allah on taivaidensa yläpuolella, Valtaistuimellaan ja luotujensa yläpuolella, pitää pakottaa katumaan. Ellei hän kadu, hänen kaulansa tulee katkaista ja hänet on heitettävä jätteiden sekaan niin, että muslimit ja Ahl-Dhimma (kristityt ja juutalaiset) eivät joudu kärsimään hänen löyhkästään."
Kaikessa luodussa on "merkkejä niille, jotka ajattelevat" (jae 3). Allah puhuu pitkään luomisvoimastaan: aurinko ja kuu ovat hänen alamaisiaan (jae 2, pohdittavaa niille, jotka rinnastavat Allahin kuujumalaan); hän näkee kaiken (jakeet 8-9); hän on kuin Zeus ja "singahduttaa salamat keneen tahtoo ja kuitenkin he kiistelevät Jumalasta" (jae 13). Mutta uskottomat, uppiniskaisimpina kuin koskaan, käskevät Muhammedia "edistämään pahaa hyvän kustannuksella" (jae 6) - tarkoittaen, että he pyytävät häntä pilkaten tuomaan heidän päälleen kurituksia, sanoo Tanwir al-Miqbas min Tafsir Ibn Abbas, ja vaativat ihmeitä (jae 7). Toisaalta jokaista uskovaista suojelevat enkelit (jae 11). Ibn Kathir sanoo, että enkeleitä on neljä: kaksi vartijaa, yksi edessä ja yksi takana, ja kaksi, jotka merkitsevät muistiin muslimin hyvät ja pahat teot. Uskova tervehtii näitä enkeleitä rukouksen aikana kääntäen päänsä oikealle ja vasemmalle ja sanoen molemmille "Rauha sinulle".
Sama jae antaa ymmärtää, että ihmisillä on todella vapaa tahto: "Jumala ei muuta ihmisten kohtaloa, elleivät he itse muuta sitä, mitä heidän sydämissään on" (jae 11). Tafsir al-Jalalayn selittää: "Hän ei riistä heiltä suosiotaan - elleivät he ole muuttaneet kaunista sieluaan tottelemattomuudella". On kuitenkin vaikea nähdä, miten tämä sopii yhteen sen kanssa, että "jos Jumala olisi niin tahtonut, Hän olisi totisesti johdattanut koko ihmissuvun" (jae 31); "Ja sillä, kenen Jumala antaa eksyä kadotukseen, ei ole ketään opasta" (jae 33); ja muiden jakeiden kanssa, joissa sanotaan, että usko ja epäusko ovat ainoastaan Allahin kädessä (10:99-100). Islamin historiassa vapaa tahto on jo varhain julistettu kerettiläiseksi. 1100-luvun hanbalilainen oikeusoppinut Ibn Abi Ya'la kuvailee Qadari-lahkoa, joka tunnusti vapaan tahdon, pahimmaksi harhaopiksi: "He ovat niitä, jotka ottavat itselleen vapauden tekoihin (al-istita'a), vapaan tahdon (al-mashi'a) ja vallan (al-qudra). He ovat sitä mieltä, että on heidän vallassaan tehdä hyvää tai pahaa, välttää hankaluuksia ja saavuttaa etuja, totella tai olla tottelematta, ja olla oikeaan tai harhaan johdettu. He väittävät, että ihmisillä on täysi valta tehdä aloite ilman Allahin suostumusta tai jopa Hänen tietämättään. Heidän oppinsa on samanalainen kuin zarathustralaisten ja kristittyjen. Se on kaiken harhaopin juuri."
Sen jälkeen Allah tekee niin kuin usein ennenkin: kertaa vanhoja teemoja. Oikeamieliset pääsevät Paratiisiin (jakeet 20-24, 35); ne jotka rikkovat sopimuksensa Allahin kanssa, kirotaan (jae 25); uskottomat vaativat tunnusmerkkiä (jae 27) ja heitä rangaistaan sekä tässä maailmassa kuten myös tulevassa (jae 34); uskottomat asettavat kumppaneita Allahin rinnalle (jae 33) ja kieltävät osan Koraanista (jae 36), mutta uskovaiset tekevät päinvastoin. He hylkäävät uskottomien vaatimuksen ihmeistä: "Ja jos olisi ollut Koraani, jonka voimalla vuoria olisi siirretty tai maa olisi leikattu kappaleiksi tai kuollut saatu puhumaan, niin olisimme kyllä lähettänyt sen maan päälle. Totuus on se, että kaikki käskyvalta kuuluu täydellisesti Jumalalle" (jae 31) - Koraani on parempi kuin ihmeteko. Tafsir al-Jalalayn selittää, että mikä "ilmoitettiin kun he sanoivat hänelle 'Jos olet tosi profeetta, niin laita nämä Mekan vuoret pois luotamme ja tee meille jokia ja lähteitä, jotta voimme kylvää siemeniä ja herätä kuolleemme puhumaan meille ja kertomaan meille, että olet profeetta.' Mutta vaikka niin tapahtuisi, eivät he uskoisi."
Tafsir al-Jalalayn sanoo, että jae "Jumala pyyhkii pois tahi vahvistaa minkä haluaa, ja Hänellä on alkuperäinen (Jumalan tiedon) Kirja" viittaa Koraaniin: "Jumala pyyhkii [Kirjasta] mitä haluaa ja laittaa sinne säännöksiä ja muita asioita haluansa mukaan, ja Hänen luonaan on Kirjojen Äiti, alkulähde, mikä on ikuisesti muuttumaton ja jonka Hän on kirjoittanut aikojen alussa (azal)." Tämä on edelleen ortodoksinen näkemys Koraanista: se on täydellinen, muuttumaton kopio Kirjojen Äidistä, joka on ollut ikuisesti Jumalan luona.
Ibn Kathir näkee neljä arabialaista kirjainta suuran alussa, samoin kuin muut samanlaiset selittämättömät kirjaimet monien muiden suurien alussa, osoituksena sen ihmeellisestä luonteesta: "Jokainen suura, joka alkaa yksittäisillä kirjaimilla, vahvistaa, että Koraani on ihmeellinen ja se on todistuksena siitä, että se on Allahin ilmoitusta, eikä siitä ole mitään epäilystä." Huolimatta näiden kirjainten mysteeristä, hän jatkaa vakuuttamalla, että Koraani on "selvä ja yksikäsitteinen", ja että "useimmat eivät kuitenkaan usko kapinointinsa, jääräpäisyytensä ja tekopyhyytensä takia." Tafsir al-Jalalayn ja Tanwir al-Miqbas min Tafsir Ibn Abbas sanoo, että "useimmat", jotka eivät ensimmäisen jakeen mukaan usko, ovat Mekan asukkaita.
Mihin heidän tulisi uskoa? Jakeissa 2-19 Allah korostaa kaikkivaltiuttaan. Allah "on taivaat korkealle rakentanut ilman näkyviä pylväitä. Sitten Hän nousi valtaistuimelleen. Hän alisti auringon ja kuun noudattamaan lakejansa, niin että kumpikin kulkee määrättyä rataansa. Hän suunnittelee käskynsä ja Hän selittää merkit, jotta tulisitte vakuutetuiksi Herranne tulemisesta" (jae 2). Ajatus taivaasta, jota tukevat näkymättömät pylväät, jotka oletettavasti seisovat maan pinnalla, ilmentää esi-tieteellistä ymmärrystä, joka on ristiriidassa nykyisten islamin apologistien väitteen kanssa siitä, että Koraanissa olisi viitteitä modernista kosmologiasta ja muusta nykyaikaisen tieteen ymmärryksestä, mistä ei tiedetty vielä vuosisatoihin Koraanin kirjoittamisen jälkeen. Ibn Kathir menee vielä pidemmälle jakeen selityksessään: "Ensimmäisen taivaan ja maan välimatka on viisisataa vuotta joka suuntaan, ja sen leveys on myös viisisataa vuotta. Toinen taivas ympäröi ensimmäistä joka suunnassa kattaen kaiken mitä edellinen kantaa ja sen leveys on myös viisisataa vuotta ja niiden välinen etäisyys samoin viisisataa vuotta".
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että islam pitäisi Allahia fyysisenä hahmona - Allah, jota eivät "katseet saavuta" (6:103) ja joka on "lähempänä häntä [sielua] kuin hänen oma elinsuonensa" (50:16), ei ole fyysinen, mutta tämä on antanut aiheen joihinkin sunni-shiia-erimielisyyksiin. Toiset sanovat, että vaikka Allah on lähempänä kuin elinsuoni, hän ei ole kaikkialla. Jotkut nykyajan muslimit sanovat, että sellaisen väittäminen johtaisi panteismiin ja shirk'iin: kumppaneiden asettamiseen Allahin rinnalle, islamin kuolemansyntiin. He perustelevat tätä sillä, että Allah "nousi valtaistuimelleen" (jae 2, myös 7:54). Imam Abul Hasan al-Ashari (874-936) vastusti rationaalisesti suuntautuneen Mu'tazilite-lahkon väitettä, että tämä jae tarkoittaisi, että Allah on kaikkialla. "Jos olisi niin kuin he väittävät", hän kysyi, "mikä ero silloin olisi Valtaistuimen ja maan välillä?" Myös 900-luvun hadith-oppinut Ibn Khuzaymah julisti: "Jokainen joka ei tunnusta, että Allah on taivaidensa yläpuolella, Valtaistuimellaan ja luotujensa yläpuolella, pitää pakottaa katumaan. Ellei hän kadu, hänen kaulansa tulee katkaista ja hänet on heitettävä jätteiden sekaan niin, että muslimit ja Ahl-Dhimma (kristityt ja juutalaiset) eivät joudu kärsimään hänen löyhkästään."
Kaikessa luodussa on "merkkejä niille, jotka ajattelevat" (jae 3). Allah puhuu pitkään luomisvoimastaan: aurinko ja kuu ovat hänen alamaisiaan (jae 2, pohdittavaa niille, jotka rinnastavat Allahin kuujumalaan); hän näkee kaiken (jakeet 8-9); hän on kuin Zeus ja "singahduttaa salamat keneen tahtoo ja kuitenkin he kiistelevät Jumalasta" (jae 13). Mutta uskottomat, uppiniskaisimpina kuin koskaan, käskevät Muhammedia "edistämään pahaa hyvän kustannuksella" (jae 6) - tarkoittaen, että he pyytävät häntä pilkaten tuomaan heidän päälleen kurituksia, sanoo Tanwir al-Miqbas min Tafsir Ibn Abbas, ja vaativat ihmeitä (jae 7). Toisaalta jokaista uskovaista suojelevat enkelit (jae 11). Ibn Kathir sanoo, että enkeleitä on neljä: kaksi vartijaa, yksi edessä ja yksi takana, ja kaksi, jotka merkitsevät muistiin muslimin hyvät ja pahat teot. Uskova tervehtii näitä enkeleitä rukouksen aikana kääntäen päänsä oikealle ja vasemmalle ja sanoen molemmille "Rauha sinulle".
Sama jae antaa ymmärtää, että ihmisillä on todella vapaa tahto: "Jumala ei muuta ihmisten kohtaloa, elleivät he itse muuta sitä, mitä heidän sydämissään on" (jae 11). Tafsir al-Jalalayn selittää: "Hän ei riistä heiltä suosiotaan - elleivät he ole muuttaneet kaunista sieluaan tottelemattomuudella". On kuitenkin vaikea nähdä, miten tämä sopii yhteen sen kanssa, että "jos Jumala olisi niin tahtonut, Hän olisi totisesti johdattanut koko ihmissuvun" (jae 31); "Ja sillä, kenen Jumala antaa eksyä kadotukseen, ei ole ketään opasta" (jae 33); ja muiden jakeiden kanssa, joissa sanotaan, että usko ja epäusko ovat ainoastaan Allahin kädessä (10:99-100). Islamin historiassa vapaa tahto on jo varhain julistettu kerettiläiseksi. 1100-luvun hanbalilainen oikeusoppinut Ibn Abi Ya'la kuvailee Qadari-lahkoa, joka tunnusti vapaan tahdon, pahimmaksi harhaopiksi: "He ovat niitä, jotka ottavat itselleen vapauden tekoihin (al-istita'a), vapaan tahdon (al-mashi'a) ja vallan (al-qudra). He ovat sitä mieltä, että on heidän vallassaan tehdä hyvää tai pahaa, välttää hankaluuksia ja saavuttaa etuja, totella tai olla tottelematta, ja olla oikeaan tai harhaan johdettu. He väittävät, että ihmisillä on täysi valta tehdä aloite ilman Allahin suostumusta tai jopa Hänen tietämättään. Heidän oppinsa on samanalainen kuin zarathustralaisten ja kristittyjen. Se on kaiken harhaopin juuri."
Sen jälkeen Allah tekee niin kuin usein ennenkin: kertaa vanhoja teemoja. Oikeamieliset pääsevät Paratiisiin (jakeet 20-24, 35); ne jotka rikkovat sopimuksensa Allahin kanssa, kirotaan (jae 25); uskottomat vaativat tunnusmerkkiä (jae 27) ja heitä rangaistaan sekä tässä maailmassa kuten myös tulevassa (jae 34); uskottomat asettavat kumppaneita Allahin rinnalle (jae 33) ja kieltävät osan Koraanista (jae 36), mutta uskovaiset tekevät päinvastoin. He hylkäävät uskottomien vaatimuksen ihmeistä: "Ja jos olisi ollut Koraani, jonka voimalla vuoria olisi siirretty tai maa olisi leikattu kappaleiksi tai kuollut saatu puhumaan, niin olisimme kyllä lähettänyt sen maan päälle. Totuus on se, että kaikki käskyvalta kuuluu täydellisesti Jumalalle" (jae 31) - Koraani on parempi kuin ihmeteko. Tafsir al-Jalalayn selittää, että mikä "ilmoitettiin kun he sanoivat hänelle 'Jos olet tosi profeetta, niin laita nämä Mekan vuoret pois luotamme ja tee meille jokia ja lähteitä, jotta voimme kylvää siemeniä ja herätä kuolleemme puhumaan meille ja kertomaan meille, että olet profeetta.' Mutta vaikka niin tapahtuisi, eivät he uskoisi."
Tafsir al-Jalalayn sanoo, että jae "Jumala pyyhkii pois tahi vahvistaa minkä haluaa, ja Hänellä on alkuperäinen (Jumalan tiedon) Kirja" viittaa Koraaniin: "Jumala pyyhkii [Kirjasta] mitä haluaa ja laittaa sinne säännöksiä ja muita asioita haluansa mukaan, ja Hänen luonaan on Kirjojen Äiti, alkulähde, mikä on ikuisesti muuttumaton ja jonka Hän on kirjoittanut aikojen alussa (azal)." Tämä on edelleen ortodoksinen näkemys Koraanista: se on täydellinen, muuttumaton kopio Kirjojen Äidistä, joka on ollut ikuisesti Jumalan luona.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)