Allah aloittaa korostamalla, että hän on luonut kaiken ja antaa ihmisille kaiken heidän tarvitsemansa, ja että kaikki luodut todistavat hänestä (jakeet 1-19). Ibn Kathir sanoo, että ne jotka "kulkevat harhaan" "oikealta tieltä" (jae 9) ovat "erilaisia mielipiteitä ja oikkuja, kuten juutalaisuus, kristinusko ja zarathustralaisuus." Tanwir al-Miqbas min Tafsir Ibn Abbas on samaa mieltä ja sanoo: "se on Allah, joka opastaa yksijumalaisuuteen, ja jotkut uskonnot ovat kieroutuneita ja väärämielisiä kuten juutalaisuus, kristinusko ja zarathustralaisuus. Ja jos Allah olisi tahtonut, Hän olisi johdattanut kaikki Hänen uskontoonsa." Tässä näkyy jälleen kerran, että usko ja epäusko ovat Allahin kädessä, eivät yksilön hallinnassa. Voidaankin kysyä, miksi Allah polttaa heitä helvetin tulessa, vaikka hän on itse päättänyt heidät sinne heittää ilman heidän omaa syytään? Allah yksin tietää.
Huolimatta siitä, että hän itse teki heistä sellaisia, Allah jatkaa korostamalla uskottomien väärämielisyyttä ja heitä uhkaavaa tuomiota (jakeet 20-42). Ne joita he palvovat ovat itsekin vain luotuja (jae 20), ja he pilkkaavat Muhammedin ilmestyksiä "menneiden polvien tarinoina" (jae 24). He siis väittävät, että Muhammed ei saanut kansalleen ilmoittamaansa Allahin sanaa Gabrielilta, vaan ainoastaan kertoi vanhoja tarinoita: "he sanovat", selittää Tafsir al-Jalalayn, että nämä ilmestykset ovat "muinaisia satuja ja valheita, joita kerrotaan ihmisten johtamiseksi harhaan." Tuomiopäivänä nämä ihmiset joutuvat omien syntiensä lisäksi kantamaan "osan niidenkin kuormasta, jotka tietämättömyydessään heidän johtaminaan joutuivat kadotukseen" (jae 25). Heidät tuomitaan helvettiin (jae 29), mutta oikeamieliset pääsevät nauttimaan Paratiisin puutarhoista (jae 32).
Uskottomat, tai ainakin jotkut heistä, tietävät, että tämä on väistämätöntä: he tulevat esittämään valituksen, että "Jos Jumala olisi tahtonut, me emme olisi palvelleet ketään muuta kuin" Allahia (jae 35) - ymmärrettävä valituksen aihe siinä mielessä, että Koraani toistuvasti ilmoittaa, että Allah johtaa ihmisiä harhaan, ja että halutessaan hän olisi voinut tehdä kaikista uskovia (katso 10:99-100). Mutta tässä heidän verukkeensa torjutaan, sillä Allah on lähettänyt lähettiläitään kaikille ihmisille ja he ovat käskeneet palvella ainoastaan Allahia (jae 36).
Ibn Kathir pyrkii lieventämään sen ajatuksen julmuutta, että jos Allah olisi halunnut, kaikki ihmiset olisivat uskovia, selittämällä, että Allah ei oikeastaan halua kenenkään olevan epäuskossa ja lähettää heille lähettiläitä, jotta he eivät olisi uskottomia, mutta antaa heidän halutessaan valita toisin: "Allahin tahto on selvä, eivätkä he voi käyttää sitä tekosyynä, koska Hän on kieltänyt heitä Lähettiläidensä kautta, mutta hänen universaali tahtonsa (kun hän antaa asioiden tapahtua, vaikka ne eivät Häntä miellytä) Hän antaa heidän tehdä kuten heidän oli määrä tehdä. Niinpä he eivät voi käyttää sitä verukkeena. Allah loi Helvetin ja sen asukkaat Shayatin (paholaiset) ja epäuskoiset, mutta Hän ei halua palvelijoidensa olevan epäuskoisia." Allah ei opasta heitä, jotka "kulkevat kadotukseen" (jae 37) - joka tarkoittaa Ibn Kathirin mukaan, että "heidät hän on johtanut harhaan, ja kuka muu voi heitä opastaa kuin Allah? Ei kukaan." Sillä Allah toteuttaa kaikki aikomuksensa (jae 40) eikä "mikään", sanoo Ibn Kathir, "voi Häntä estää tai Häntä vastustaa."
Mutta jos asia on näin, Ibn Kathirin lievennysyritys epäonnistuu: Allah tuomitsee jotkut ihmiset ikuiseen kidutukseen helvetissä heidän epäuskonsa tähden, mutta he eivät usko, koska Allah on niin tahtonut.
Sillä välin ne "jotka Jumalan asian vuoksi ovat jättäneet kotinsa vääryyttä kärsittyään" (jae 41) - tarkoittaa niitä, jotka jättävät kotimaansa viedäkseen islamin uuteen maahan kuten näemme tänään Amerikassa ja Euroopassa. Ensimmäiset näistä olivat Tanwir al-Miqbas min Tafsir Ibn Abbasin mukaan muslimeja, jotka pakenivat Mekasta Muhammedin kanssa ja asettuivat Medinaan; Ibn Kathirin mukaan he ovat sen sijaan niitä muslimeja, jotka pakenivat aikaisemmin Abyssiniaan Quraish-heimon vainoa.
Seuraavaksi Allah toistaa tuttuja teemoja: Allah tuomitsee ne, jotka juonittelevat muslimeja vastaan (jakeet 45-47; 84-89); luomakunta todistaa hänestä (jakeet 48-50; 64-69; 79-82); Allah on ainoa jumala (jae 51); Saatana on niiden liittolainen, jotka torjuivat Allahin lähettiläät (jae 63); Muhammedin tehtävä on ainoastaan varoittaa ihmisiä uhkaavasta tuomiosta (jae 82). Monijumalaiset jopa rohkenevat sanoa, että Allahilla on tyttäriä, vaikka heillä itsellään on poikia (jae 57). Tafsir al-Jalalayn selittää, että "Hänellä he sanovat olevan tyttäriä, joita he eivät itse haluaisi, vaikka Hän on ylhäinen ilman jälkeläisiä, ja heillä on poikia, joita he itse haluavat, niin että heillä on parhaiten." Allah julistaa kaikkivaltiuttaan jakeessa 93, jota Tafsir al-Jalalayn ylistää: "Jos Jumala olisi tahtonut, Hän olisi tehnyt teistä yhden kansan, jolla on yksi ainut uskonto, mutta hän johtaa harhaan, jotka tahtoo ja opastaa niitä joita tahtoo, ja sinulta kysytään varmasti Ylönousemuksen Päivänä nuhtelevia kysymyksiä, siitä mitä olet tehnyt, niin että sinua voidaan siitä rangaista."
Tämän jälkeen Allah puolustaa Muhammedia ja Koraania uskottomien syytöksiltä ja kehottaa kaikkia ihmisiä vastaanottamaan Muhammedin sanoma, joka oli myös Aabrahamin sanoma (jae 123) ja palvelemaan ainoastaan Allahia (jakeet 97-128). Allah vaikeroi, että joka kerta kun hän kumoaa ilmoittamansa jakeen ja korvaa sen toisella, uskottomat syyttävät Muhammedia, että hän on keksinyt sen omasta päästään (jae 101). Mutta todellisuudessa Muhammedin ilmestykset tulevat Pyhältä Hengeltä (jae 102) - tarkoittaen Gabrielia. Uskottomat väittävät, että Muhammed on oppinut Koraanin sisällön eräältä mieheltä ja esittää niitä nyt pyhinä ilmestyksinä, mutta kyseinen mies on ulkomaalainen ja Koraani on selvää arabiaa (jae 103). Ibn Kathir myöntää, että "ehkä Allahin lähettiläs tapasi istua miehen kanssa silloin tällöin ja puhua hieman hänen kanssaan, mutta hän oli ulkomaalainen, joka ei osannut paljoa arabiaa, ainoastaan joitakin yksinkertaisia lauseita, niin että hän osasi vastata kysymyksiin."
Kuka oli tämä salaperäinen ulkomaalainen, jonka merkitystä Koraani niin kovasti yrittää vähätellä? Jotkut ovat ehdottaneet, että hän oli Muhammedin vaimon setä Waraqa, joka ensimmäisenä tunnisti hänet profeetaksi, ja joka islamin perimätiedon mukaan tapasi "kirjoittaa hebrealaista Evankeliumia arabiaksi niin paljon kuin Allah tahtoi hänen kirjoittavan". Hän oli saattanut olla myös eräs Muhammedin ensimmäisistä kumppaneista, Salman Persialainen; arabialainen sana jota tässä käytetään on Ajami, joka tarkoittaa paitsi "ulkomaalaista" myös persialaista.
Sitten jakeessa 106, poiketen kristillisestä marttyyriuden käsitteestä, Allah sallii muslimien kieltää uskonsa, kun he ovat siihen "pakotettuja", kunhan heidän "sydämensä pysyvät uskossa". Ibn Kathir selittää: "Tässä tehdään poikkeus tapauksessa, jolloin joku lausuu epäuskon sanoja tai sanoo olevansa samaa mieltä mushrikin [uskottoman] kanssa, koska hänet on pakotettu sanomaan niin väkivallan uhan alla, mutta hänen sydämensä kieltäytyy hyväksymästä sanoja, jolloin hän todellisuudessa on sovinnossa uskossaan Allahiin ja Hänen lähettilääseensä." Tämä on toinen perusta islamin uskonnollisen petoksen periaatteelle, jota käsittelimme jakeen 3:28 selityksessä.
Suura päättyy lyhyeen keskusteluun ruokasäännöksistä ja Muhammedille annettuun ohjeeseen kutsua ihmisiä: "Herrasi tielle viisaudella ja sopivilla kehoituksilla ja kumoa heidän puheensa parhain keinoin" (jae 125). Tämä kuulostaa hurmaavalta, mutta hadithissa hän käskee muslimeja seuraamaan "kutsun" vaikutusta. Jos siitä kieltäydytään, muslimeja käsketään kutsumaan toisuskoisia liittymään islamin yhteisöön dhimmeinä, toisen luokan kansalaisina; tai jos siitäkin kieltäydytään, käymään sotaan heitä vastaan: "Taistelkaa niitä vastaan, jotka eivät usko Allahiin. Käykää Pyhään Sotaan... Kun tapaatte vihollisenne, jotka ovat monijumalaisia, kutsukaa heitä kolme kertaa. Jos he vastaavat kutsuun millä tahansa kerralla, hyväksykää se älkääkä vahingoittako heitä mitenkään. Kutsukaa heitä islamiin; jos he vastaavat kutsuun, hyväksykää se älkääkä taistelko heitä vastaan... Jos he kieltäytyvät kääntymästä islamiin, vaatikaa heiltä jizya. Jos he suostuvat maksamaan, hyväksykää se heiltä ja antakaa heidän olla rauhassa. Jos he kieltäytyvät maksamasta veroa, turvatkaa Allahiin ja taistelkaa heitä vastaan" (Sahih Muslim 4292).
Alkuperäinen kirjoitus: Blogging the Qur’an: Sura 16, “The Bee”
Mehiläisten suura: http://www.islamopas.com/koraani/016.htm
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti