14. Aabraham

Aina välillä leviää epätoivoisen optimistinen väite siitä, että Koraani olisi luvannut Israelin maan juutalaisille. Tämä suura valitettavasti kumoaa tällaisen optimismin.

Tämäkin on eräs myöhäisen Mekan kauden suura. Sen nimi tulee jakeesta 35, missä Aabraham esiintyy ja rukoilee, mutta muiden Koraanin suurien nimeämiskäytännön mukaisesti ei tälläkään ole juuri tekemistä suuran sisällön kanssa; Aabrahamista kerrotaan enemmän muualla Koraanissa.

Allah aloittaa ylistämällä "kirjaa, jonka Me olemme sinulle lähettänyt" (jae 1) - joka on tietysti Koraani, joka ilmoitettiin islamin perimätiedon mukaan Muhammedille. Ibn Kathirin sanoin se on "kunnioitetuin Kirja, jonka Allah lähetti alas taivaasta kunnioitetuimmalle Allahin lähettiläälle, joka tuli kaikelle kansalle maan päällä, sekä arabeille että muille."

Tämän kirjan avulla Muhammed voi "johtaa ihmissuvun pimeydestä valkeuteen" (jae 1) - Allahin valoon - mutta epäuskoisille on tiedossa tietenkin kauhea rangaistus (jae 2): "voi heitä Tuomion Päivänä, jotka uhmasivat sinua, oi Muhammed, ja torjuivat sinut," sanoo Ibn Kathir. Sillä he rohkenivat pitää tätä maailmaa parempana kuin tuonpuoleista ja estivät ihmisiä kulkemasta Allahin tiellä ja he "koettavat tehdä sen mutkaiseksi" (jae 3) - toisin sanoen he Maulana Bulandshahrin sanoin ovat "aina valmiina osoittamaan minkä tahansa virheen, jonka he toivovat löytävänsä islamin uskosta (D'in)." Kuitenkin Allah on lähettänyt ihmisille lähettiläitä, jotka puhuvat heidän omaa kieltään niin että he voivat selvästi ymmärtää sanoman (jae 4), mutta sitten Tafsir al-Jalalaynin mukaan, toistaen Koraania itseään: "Jumala antaa kenen haluaa joutua kadotukseen, ja Hän antaa johdatuksensa kenelle tahtoo."

Sitten Allah, pelkäämättä toistaa itseään, palaa Moosekseen (jakeet 5-8) ja joihinkin muihin profeettoihin (jae 9). Uskottomat "sulkivat käsillään heidän suunsa" (jae 9) kuulleessan lähettiläiden selvät tunnusmerkit. "On kerrottu", sanoo Ibn Kathir, "että he osoittivat Lähettiläiden suita käskien heitä olemaan kutsumatta heitä Allahin, Ylhäisimman ja Kunnioitetuimman puoleen. On myös kerrottu, että he laittoivat kätensä suulleen kieltäytyessään kuulemasta Lähettiläitä. On vielä kerrottu sen tarkoittavan, että he eivät vastanneet Lähettiläiden kutsuun tai että he purivat käsiään raivon vallassa." Seuraavaksi tulee uskottomien ja lähettiläiden vuoropuhelu (jakeet 10-15), joka tuntuu tarkoitetun koskemaan kaikkien Allahin profeettojen kokemuksia, mutta joka jälleen kerran seuraa tarkoin ja yleistää Muhammedin kokemuksia hänen oman kansansa, Mekan quraishien, parissa. Maulana Maududi tekee tämän selväksi kun hän selittää jaetta 13: "Uskottomat varoittivat Lähettiläitään 'Totisesti, me ajamme teidät pois maastamme, tai teidän on palattava meidän uskoomme.'" Tämä viittaa quraishien Muhammedille esittämään uhkaukseen: jae "näyttää selvästi", sanoo Maududi, "että muslimien vaino oli pahimmillaan tämän suuran ilmestymisen aikoihin, ja Makkan ihmiset olivat päättäneet karkottaa Uskovaiset kuten tekivät epäuskoiset aikaisemmille Profeetoille."

Mutta Allah hoitelee uskottomat: "Totisesti, Me hävitämme ne, jotka ovat väärämielisiä, ja heidän jälkeensä Me annamme teille" - tarkoittaen Muhammedia ja muslimeita - "heidän asuinsijansa maan päällä" (jakeet 13-14). Tämä osoittaa vääräksi usein esitetyn väitteen, että Koraani lupaa Israelin maat juutalaisille. Väite perustuu Koraanin jakeeseen 5:21: "Kansani, kulkekaa sisälle Jumalan luvattuun pyhään maahan. Älkää kääntykö pakoon, muutoin varmaan joudutte perikatoon." Mutta Koraanin mukaan juutalaiset kääntyivät pakoon ansaiten Allahin kirouksen (2:89, 3:112, 9:30), ja kuten tämä jae osoittaa, muslimit perivät maan, joka oli luvattu juutalaisille.

Allah jatkaa varoittamalla uskottomia vielä lisää: "Hän on joutuva helvettiin, ja hänet pannaan juomaan saastaista vettä" (jae 16). Uskottomat kärsivät "vielä ankaramman tuomion" sillä "kuolema uhkaa häntä joka taholta, mutta hän ei kuole" (jae 17), ja heidän tekonsa menevät hukkaan (jae 18). Allah voi jopa luoda kaiken uudestaan, jos hän tahtoo (jae 20). Tuomiopäivänä heikot moittivat ylpeitä (jae 21) ja Saatana myöntää, että vaikka sekä hän että Allah tekivät ihmisille lupauksia, hän - Saatana - osoittautui petturiksi (jae 22). Ibn Jaririn mukaan Saatana kertoo silloin, kun on jo liian myöhäistä: "Kiellän olleeni kumppani Allahin, Ylistetyn ja Kunnioitetuimman, rinnalla." Ja "Iblis [Saatana]", sanoo Ibn Kathir, "Allah hänet kirotkoon, puhuttelee" niitä jotka hän johti harhaan "lisätäkseen masennusta masennuksen päälle, surua surun päälle ja murhetta murheen päälle." Allahin osuutta ihmisten eksyttämiseen ei kuitenkaan mainita. Oikeamieliset kuitenkin saavat "astua puutarhoihin, joissa purot solisevat" (jae 23).

Allah vertaa sanaansa oivalliseen puuhun ja "pahuuden sanaa" (jae 26) juurettomaan puuhun - vertaus muistuttaa Jeesuksen kertomusta Matteuksen evankeliumin jakeissa 7:17-19 (katso myös 7:24-27). Muhammed sanoi kerran seuraajilleen: "Puiden joukossa on puu, joka on yhtä siunattu kuin muslimi", ja selitti: "se on taatelipalmu" (Bukhari 7.65.355). Ehkäpä taateleiden henkisten voimien vuoksi. Muhammed sanoi myös: "Joka syö seitsemän Ajwa-taatelia joka aamu, häneen ei vaikuta myrkky eikä noituus sinä päivänä" (Bukhari 7.65.356). Allah vahvistaa uskovia sekä tässä maailmassa että tulevassa (jae 27); Muhammed selitti: "Kun muslimia kuulustellaan haudassaan, hän todistaa, ettei muita kuin Allahia tule palvoa ja että Muhammed on Allahin Lähettiläs ja tätä tarkoittaa tämä Allahin sana" jakeessa 27.

Tämän jälkeen Allah varoittaa vielä kerran uskottomia helvetin tulesta ja muistuttaa heitä Allahin hyvistä töistä (jakeet 28-34). Muhammed sanoo hadithissa, että ne "jotka ovat palkinneet kiittämättömyydellä Jumalan siunauksen ja johtaneet kansansa turmioon" (jae 28) ovat "Mekan epäuskoisia pakanoita", vahvistaen näin Maududin käsityksen tästä suurasta varoituksena quraisheille, kun jännitteet heidän ja muslimien välillä olivat kiivaimmillaan.

Jakeissa 35-41 Aabraham rukoilee, että Allah tekisi Mekan "turvalliseksi" (jae 35) hänelle ja hänen jälkeläisilleen, joista jotkut hän on asettanut "asumaan tähän laaksoon, jossa ei ole maanviljelystä, Sinun Pyhäkkösi läheisyyteen" (jae 37) - tarkoittaa Kaabaa, jonka Aabraham islamin tradition mukaan rakensi. Maan hedelmättömyys tekee heistä riippuvaisia alueen asukkaiden hyvästä tahdosta: Aabraham rukoilee Allahia: "Anna siis ihmisten sydänten taipua heidän puoleensa ja suo heille hedelmiä, jotta he olisivat kiitollisia" (jae 37). Tämä koskee kuitenkin Ibn Abbasin, Mujahidin ja Sa'id bin Jubayrin mukaan ainoastaan muslimeja: "Jos Ibrahim olisi sanonut 'ihmiskunnan sydänten', persialaiset, juutalaiset, kristityt ja muut kansat olisivat kerääntyneet" Kaabaan. Mutta Aabraham, he selittävät, sanoi: "jotkut ihmisistä", jolloin "se tarkoittaa ainoastaan muslimeja".

Erään Muhammedin kumppanin, Abdullah bin Amrin mukaan Muhammed lausui osaa Aabrahamin rukouksesta - "he ovat totisesti johtaneet suuren joukon ihmisiä kadotukseen" (jae 36) - ja itki huutaen kolme kertaa: "Oi Allah, pelasta Ummani [yhteisöni]!" Jälleen osoitus Muhammedin tärkeydestä Allahille on kun hän lähetti Gabrielin profeetan luo ohjeistuksella: "Mene Muhammedin luo ja sano hänelle näin: 'Me teemme sinut tyytyväiseksi Ummaasi, oi Muhammed emmekä kohtele heitä sinun tahtosi vastaisesti'"

Sitten Allah toistaa uudelleen, että totuudesta välittämättömät synnintekijät saavat häneltä kauhistuttavan tuomion (jakeet 42-52).