Tuomion ja kadotuksen julistus jatkuu näissä mekkalaisissa suurissa: suurassa 87, "Korkeimman suura", Allah käskee Muhammedia ylistämään Allahia hänen luomistyönsä tähden (jakeet 1-5). Sitten Allah vakuuttaa Muhammedille, että hän opettaa Koraanin niin ettei Muhammed unohda sitä, paitsi siltä osin mitä Allah tahtoo (jakeet 6-7) - mikä muistuttaa Allahin myöhempää lupausta, ettei hän anna Koraanista minkään osan unohtua ellei hän korvaa sitä paremmalla (2:106). Muhammedin pitää varoittaa ihmisiä; jumalaapelkäävät ottavat varoituksesta vaarin (jae 10), mutta ne jotka eivät kuule varoitusta, heitetään tuleen (jakeet 12-13). Koraani vakuuttaa, että tämä on sama ilmoitus, mikä on annettu jo aikaisemmin Aabrahamille ja Moosekselle (jakeet 18-19). Se että Koraanin ilmoitus eroaa nykyisistä Mooseksen kirjoista, on islamin apologisteille todistus siitä, että juutalaiset ovat väärentäneet omat kirjoituksensä.
Suurassa 88, "Musertava tapahtuma", Allah kertaa monia näiden suurien keskeisiä teemoja: uskottomia kidutetaan helvetissä (jakeet 1-7); uskovaiset saavat nauttia Paratiisin puutarhoissa (jakeet 8-16); koko luomakunta todistaa Allahista (jakeet 17-20); Muhammedin tehtävä on vain varoittaa, eikä hän ole heidän kaitsijansa, mutta Allah rankaisee uskottomia (jakeet 21-26).
Maududi sanoo, että suura 89, "Päivänkoitto", "ilmoitettiin, kun uusien islamin käännynnäisten vaino alkoi Mekassa". Niinpä suura kertaa niitä vitsauksia, joita Allah langetti niiden päälle, jotka hylkäsivät aikaisemmat profeetat (jakeet 6-14), ja varoittaa rikkauksia rakastavaa epäoikeudenmukaista miestä, joka ei ruoki köyhiä, että Tuomio ja helvetti odottavat häntä (jakeet 15-30).
Suurassa 90, "Kaupunki", Allah vannoo Mekan kautta (jae 1), missä Muhammed asuu (jae 2), ja vanhempien ja lasten kautta (jae 3), että hän on luonut ihmisen elämään vaikeuksissa (jae 4) ja siksi ihmisen ei pidä kuvitella etteikö hän olisi vastuussa korkeammalle voimalle (jakeet 5-10). Sellainen mies ei ole yrittänyt nousta kaitaa polkua (jakeet 11-12), mihin kuuluu orjan vapautus (jae 13), nälkäisen ruokkiminen (jae 14) ja orvoista (15) ja köyhistä (16) huolehtiminen. Näitä tekevät ovat oikealla polulla (jakeet 17-18), mutta muut joutuvat helvettiin (jakeet 19-20).
Suurassa 91, "Aurinko", Allah vannoo auringon (1), kuun (2), päivän (3), yön (4), taivaan (5), maan (6) ja sielun (7) kautta, että sielunsa puhtaana pitävät menestyvät (jae 9) ja sen turmelevat epäonnistuvat (jae 10). Jakeissa 11-15 kerrotaan jälleen tarina profeetta Salihista ja Allahin naaraskamelista, tarina, joka voidaan löytää myös suurista 11 ja 26. Ibn Kathir selittää: "He kokoontuivat ja vaativat häntä tuomaan kivestä esiin naaraskamelin, joka on kymmenennellä kuulla tiineenä ja he osoittivat erästä kiveä. Allahin profeetta Salih pani heidät lupaamaan, että jos hän toteuttaa heidän vaatimuksensa, he uskovat häntä ja seuraavat häntä. Siihen he suostuivat. Allahin profeetta Salih, rauha olkoon hänen kanssaan, seisoi ja rukoili ja hän pyysi Allahia toteuttamaan heidän tahtonsa. Silloin heidän osoittamansa kivi aukesi paljastaen naaraskamelin, joka oli kymmenennellä kuulla tiineenä, juuri niin kuin he olivat vaatineet. Jotkut heistä uskoivat, mutta useimmat eivät." He menivät niin pitkälle, että vahingoittivat kamelia (jae 14), mistä he saivat rangaistuksensa.
Suura 92, "Yö", kehottaa hyväntekeväisyyteen. "Joka on antelias ja karttaa pahaa" (jae 5), häntä Allah auttaa "saavuttamaan onnellisen päämäärän" (jae 7), kun taas "itseänsä täynnä" oleva "kitsas" (jae 8) joutuu "pahan valtaan" (jae 10).
Seuraavaksi siirrytään käsittelemään Muhammedia itseään. Allah lohduttaa Muhammedia suurassa 93, "Varhaishetkien suura", ettei hän ole unohtanut häntä tai tyytymätön häneen (jae 3). Allah ilmoitti tämän Muhammedille vastauksena naiselle, joka pilkkasi Muhammedia: hadithin mukaan "Profeetta sairastui eikä jaksanut rukoilla pariin yöhön. Silloin tuli eräs nainen ja sanoi: 'Oi Muhammed! Luulenpa, että se paha henki on viimein jättänyt sinut.'" Tai toisessa, Ibn Abbasin versiossa: "Kun Koraania ilmoitettiin Allahin lähettiläälle, Jibril [Gabriel] jätti erään kerran tulematta useaan päivään. Allahin lähettiläs oli huolissaan siitä. Silloin kuvainpalvojat alkoivat sanoa: 'Hänen Herransa on hylännyt hänet ja vihaa häntä.'"
Allah muistuttaa Muhammedia siitä, että hän oli orpo ja että Allah piti hänestä huolta (jae 6) ja siksi hänen on oltavat hyvä orvoille (jae 9). Ibn Kathir selittää: "Tämä on viittaus tapahtumiin, kun hänen isänsä kuoli hänen ollessaan vielä äitinsä kohdussa, ja hänen äitinsä, Amina bint Wahb, kuoli kun hän oli vasta kuuden vanha. Tämän jälkeen hän oli isoisänsä Abdul-Muttalibin huollettavana, kunnes tämäkin kuoli Muhammedin ollessa kahdeksan vuotias. Sitten hänen setänsä Abu Talib otti hänet huostaansa ja suojeli häntä, auttoi häntä, nosti hänen arvoaan, kunnioitti häntä ja jopa esti omaa kansaansa vahingoittamasta häntä, kun hän oli 40-vuotias ja Allah oli antanut hänelle profetian." Ja kuten olemme nähneet, useat mekkalaiset suurat sisältävät vastauksia Muhammedin oman kansan pakanallisen Quraish-heimon vastaväitteisiin ja pilkkaan.
Suurassa 94, "Avartaminen", Allah lohduttaa profeettaansa ja muistuttaa jälleen kuinka hän on auttanut tätä. Hän on ottanut pois hänen kuormansa (jae 2) ja korottanut hänen arvoaan (jae 4). Hän on "avartanut" hänen rintaansa (jae 1) - mikä muistuttaa Allahin lupausta, että "ketä Jumala tahtoo johdattaa, hänen rintansa avaa Hän Islaamille" (6:125).
Allah varoittaa suurassa 95, "Viikunapuu", että vaikka mies on luotu "parhaaseen muotoonsa" (jae 4), hänet kyllä alennetaan "alhaista alemmaksi" (jae 5) - paitsi ne, jotka "uskovat ja hyvää tekevät" (jae 6). Tässä on jälleen yksi syy vääräuskoisten halveksuntaan, joka on niin tyypillistä nykyajan islamilaiselle keskustelulle - ne, jotka eivät usko, ovat Allahin omien sanojen mukaan "alhaisista alhaisimpia."
Blogging the Qur’an: Suras 87-95
Koraani suomeksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti