Kun islamin yhteisöä sorretaan.
Tämä on seurausta lauseista, jotka jäävät helposti huomaamatta: "pakanuuteen käännyttäminen on pahempi kuin murha" (jae 191), tai "käännyttäminen Jumalan tieltä, Jumalan kieltäminen, Rauhoitetun temppelin häpäiseminen ja kävijöiden ajaminen pois sieltä on vielä pahempaa [kuin murha] Jumalan silmissä" (jae 217).
Allah käyttää paljon aikaa "Lehmässä" (jakeet 189-242) vastatakseen kysymyksiin, joita muslimit ovat näköjään kysyneet Muhammedilta. Allah aloittaa vastauksensa Muhammedille "He kysyvät sinulta" (jakeet 189, 215, 217, 220, 222). Yksi kysymyksistä koski sitä, oliko taisteleminen sallittua pyhitetyn kuukauden aikana, johon Allah vastaa jakeessa 217.
Muhammedin ensimmäinen elämäkerturi, 700-luvulla elänyt Ibn Ishaq, kertoo tämän jakeen taustoista. Hijran, Muhammedin Medinaan muuton, jälkeen muslimit alkoivat ryöstellä pakanallisten quraishien karavaaneja. Se oli Muhammedin oma heimo, joka oli torjunut hänet.
Muhammed johti itse monia näistä ryöstöretkistä
Ryöstöretkillä oli tärkeä taloudellinen merkitys: sillä rahoitettiin muslimien toiminta. Kerran Muhammed lähetti erään uskollisimmista luutnanteistaan, Abdullah bin Jahshin, sekä kahdeksan muuta muslimia vakoilemaan Quraishin karavaania Mekan lähellä sijaitsevassa Nakhlassa, jotta he saisivat tietää "mitä he ovat tekemässä".
Abdullah ja hänen joukkonsa ottivat tämän käskynä ryöstää Quraishin karavaani, jonka he pian tapasivatkin ja jolla oli kuormana nahkaa ja rusinoita. Silloin oli kuitenkin pyhän Rajab-kuukauden viimeinen päivä, ja arabien ikiaikaisen tavan mukaan taisteleminen oli sen kuukauden aikana kielletty. Tämä aiheutti heille pulman: jos he odottaisivat, kunnes pyhä kuukausi olisi ohi, karavaani pääsisi pakoon, mutta jos he hyökkäisivät, he tekisivät syntiä tappamalla ihmisiä pyhän kuukauden aikana.
Ibn Ishaqin mukaan he päättivät lopulta "tappaa heistä niin monta kuin voisivat ja ottaa heidän omaisuutensa".
Paluumatkalla Medinaan Abdullah erotti saaliista viidesosan Muhammedille (kuten Koraanin jae 8:41 määrää). Kun he palasivat muslimien leiriin, Muhammed kuitenkin kieltäytyi ottamasta osuuttaan saalista tai tekemään sille mitään, sanoen ainoastaan "En käskenyt teidän taistelevan pyhän kuukauden aikana."
Mutta sitten Allah antoi jakeen 217 ilmestyksen selittäen, että koska quraishit vastustivat Muhammedia ja koska he oletettavasti vainosivat muslimeja, oli se hänen silmissään pahempaa kuin muslimien pyhän kuukauden rikkominen.
Karavaanin ryöstö oli siten oikeutettu: "pakanuuteen käännyttäminen on pahempi kuin murha". [Jaakko Hämeen-Anttilan käännös: "Epäjumalanpalvelus on suurempi synti kuin tappaminen." Kyseessä on arabiankielen sana fitna: 'fitna on pahempi kuin murha'. Englanninkielisessä käännöksessä käytetään sanaa 'persecution', joka tarkoittaa 'vainoamista' tai 'sortoa', suom.huom.]
Mitä hyvänsä Nakhlan ryöstäjät olivat tehneetkin rikkoessaan pyhää kuukautta vastaan, se ei ollut mitään verrattuna Quraishin synteihin.
Ibn Ishaq selittää jakeen:
"He ovat epäuskollaan pitäneet teidät pois Jumalan tieltä, pyhästä moskeijasta ja karkottaneet teidät sieltä, kun olitte heidän keskuudessaan. Tämä on Jumalan silmissä vakavampi asia kuin se, että tapoitte nuo ihmiset."
Saatuaan tämän ilmestyksen Muhammed otti osuutensa Abdullahin saaliista ja vangeista. Abdullah oli hyvin helpottunut ja kysyi: "Voimmeko toivoa, että tämä lasketaan ryöstöretkeksi, josta me voimme saada taistelijan osuutemme?"
Allah vastaa jälleen ilmoituksella:
"Jotka uskovat ja jotka ovat kotiseutunsa jättäneet vainottuina ja taistelleet Jumalan retkellä, nämä voivat totisesti luottaa Jumalan laupeuteen, sillä Jumala on armollinen ja laupias." (jae 218)
"Taistelleet" on tässä jahadu, joka tulee sanasta jihad, ja "jihad Jumalan retkellä" viittaa islamin teologiassa aina sotilaalliseen jihadiin, ei henkisempään jihadin merkitykseen.
Ibn Kathir seuraa tässä Ibn Ishaqia ja kertoo myös tästä tapauksesta, joka oli merkittävä: hyvä teko oli mitä tahansa, joka hyödytti muslimeja, ja paha teko oli sellainen, josta oli heille haittaa, täysin riippumatta muista moraalisäännöistä.
Moraalin periaatteet hylättiin ja korvattiin käytännön eduntavoittelulla.
Sayyid Qutb selittää, että "islam on käytännöllinen ja realistinen elämäntapa, joka ei perustu jäykkään idealistiseen dogmaan". Islamilla "on omat korkeat moraalikäsityksensä", mutta vain silloin, kun "oikeudenmukaisuus on voimassa ja väärinteko on loppunut" - s.o. kun islamin laki on voimassa - voidaan "pyhyyttä suojella ja noudattaa".
Niinpä moraalisääntöjä ei tarvitse eikä voidakaan noudattaa ennen sitä.
Kuin rukkaset saanut kosija Allah palaa jälleen juutalaisiin, muistuttaen heitä suosionosoituksista, jotka he ovat hylänneet (jae 211). Hän mainitsee, kuinka uskottomat pilkkaavat muslimeja (jae 212) ja tiivistää sitten islamin pelastushistorian:
"Ihmisten muodostaessa yhden ainoan uskonnollisen yhdyskunnan Jumala lähetti profeettoja ilosanoman tuojiksi ja varoittajiksi ja ilmoitti heidän kauttaan Pyhän kirjan, jonka totuus kykeni ratkaisemaan kaiken, mistä ihmiset kiistelivät. Ja juuri ne, joille Kirja annettiin, riitelivät siitä keskinäisen vihansa vuoksi, vaikka olivat saaneet selvät todistukset." (jae 213)
Ihmiset joille annettiin Pyhä kirja ovat juutalaiset ja kristityt.
"Mutta uskovaisia Jumalan tahto johti siihen totuuteen, josta nuo keskenänsä kiistelivät; sillä Jumala ohjaa kenet tahtoo oikealle tielle" (jae 213)
Allah ohjasi muslimit totuuteen asioista, joista Kirjan kansat kiistelivät. Ibn Kathir selittää, että erimielisyys koski pyhäpäivää.
"Juutalaiset tekivät lauantaista pyhäpäivän ja kristityt valitsivat sunnuntain. Allah ohjasi Muhammedin umman [yhteisön] valitsemaan perjantain."
Lisäksi he kiistelivät suunnasta, johon heidän tulisi rukoilla (qibla), rukousasennoista, paastosta ja oikeasta Abrahamin uskosta: "Juutalaiset sanoivat, 'hän oli juutalainen', ja kristityt pitivät häntä kristittynä. Allah oli tehnyt hänestä hanif-muslimin" - esi-islamilaisen monoteistin.
Etkö pidä ajatuksesta, että sotaa käytäisiin Allahin nimeen? Kurjaa.
Allah kehottaa uskovia taistelemaan, "vaikka se on teille vastenmielistä". (jae 216)
Maulana Bulandshahri selittää perinteisen näkemyksen:
"Kun muslimit olivat Mekassa, he olivat heikkoja ja vähälukuisia, eivätkä käyttäneet kykyään ja jumalallista oikeutustaan jihadiin (uskonnolliseen sotaan). Medinaan muuton jälkeen he saivat luvan taistella vihollisiaan vastaan itsepuolustukseksi, kuten Pyhiinvaelluksen suuran [suura 22] jae julistaa: "Niille on annettu lupa taistella, joita vastaan on aloitettu sota, sillä heille on tehty vääryyttä" [22:39]. Myöhemmin tuli määräys taistella vääräuskoisia (kufr) vastaan, vaikka he eivät olisi aloittaneet sotaa."
Bulandshahri oli nykyajan teologi, mutta tämä näkemys Koraanin kolmevaiheisesta sodankäynnin kehityksestä löytyy myös Ibn Ishaqin 700-luvun teoksista sekä valtavirran islaminoppineiden kirjoituksista kautta aikojen mukaan lukien Ibn Kathir, Ibn Qayyim, Ibn Juzayy, as-Suyuti, ja monia muita.
Sen lisäksi, että jae 217 hävittää absoluuttiset moraalisäännöt, se on myös tärkeä niille, jotka jättävät islamin, tai toivoisivat voivansa tehdä niin:
"Mutta niiden teot, jotka luopuvat uskonnostaan ja kuolevat uskottomuudessaan, tulevat olemaan turhia sekä tässä että tulevassa elämässä, heistä tulee Tulen asukkaita ja he pysyvät siinä iankaikkisesti." (Koraani 2:217)
Tafsir al-Qurtubi, klassinen valtavirran Koraanin selitys, kertoo:
"Oppineet ovat erimielisiä pitäisikö uskonluopioita kehottaa katumaan. Toiset sanovat, että heitä kuluu kehottaa katumaan, ja jos he eivät niin tee, heidät tapetaan. Jotkut sanovat, että heille annetaan aikaa yksi tunti ja toiset antavat aikaa yhden kuukauden. Toiset sanovat, että heitä pyydetään kolme kertaa tekemään parannus, se on myös Malikin mielipide. Al-Hasan sanoo, että heitä on kehotettava sata kertaa. On myös sanottu, että heidät on tapettava ilman, että heitä kehotettaisiin katumaan."
Tämän jälkeen Allah kieltää alkoholijuomat ja uhkapelin (jae 219). Useat varhaiset auktoriteetit - Ibn 'Umar, al-Sha'bi, Mujahid, Qatadah, al-Rabi' bin Anas ja 'Abdur-Rahman bin Aslam - sanovat, että tämä oli ensimmäinen kolmesta jakeesta, jotka ilmoitettiin tästä aiheesta, ja se tarkoittaa, että kaksi muuta menevät tämän jakeen edelle. Tässä Allah sanoo, että alkoholilla on "joitakin etuja", mutta jakeessa 5:90 hän sanoo sen olevan "paholaisen aikaansaamaa", joka kumoaa ajatuksen, että alkoholilla olisi mitään etuja.
Sitten Allah varoittaa naimasta "monijumalaisia naisia" (jae 221). Ibn Kathir luettelee suuren määrän erimielisyyksiä islaminoppineilta siitä, koskeeko tämä myös juutalaisia ja kristittyjä naisia, vaiko vain monijumalaisia. Hän kuitenkin huomauttaa, että ijma, yksimielisyys islamin lainoppineiden keskuudessa on, että sellaiset avioliitot ovat sallittuja, vaikka tietenkään musliminaisen ei ole sallittua minkään islamin koulukunnan mukaan naida juutalaista tai kristittyä miestä.
Kulttuurissa, jossa vaaditaan naisia olemaan täysin kuuliaisia miehille, nämä epätasa-arvoiset lait takaavat, että ei-muslimien yhteisöt pysyvät alistettuina eikä heillä ole samoja oikeuksia tai arvoa kuin muslimeilla.
* * *
Tämä on suomennos Robert Spencerin blogista Blogging the Qur’an: Sura 2, “The Cow,” verses 211-221
Lehmän suura: http://www.islamopas.com/koraani/002.htm
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti