21. Profeetat

Kun useat suurat ovat kertoneet profeetoista ja heidän saamastaan vastaanotosta hyvin saman kaltaisesti, keskustelee suura 21, "Profeetat", profeetoista yleisesti ja siitä miten heidät on otettu vastaan (yleensä pilkaten). Siinä käsitellään myös erityisesti joitakin profeettoja kuten Aabrahamia, Daavidia, Salomoa, Jobia ja Sakariasta. Suura 21 on myöhäiseltä Mekan kaudelta ja sen taustalla on yhteenotto Muhammedin ja pakanallisten quraishien (Muhammedin oma heimo, joka ei hyväksynyt häntä profeetakseen) välillä. Suura sisältää suoria ja epäsuoria viittauksia heidän skeptisyyteensä sekä vastauksia heidän väitteisiinsä.

Jakeissa 1-47 Allah puhuu yleisesti siitä kuinka uskottomat aina ylenkatsovat hänen luomisvoimaansa ja profeettojen sanomaa. Kuulemme heidän hylkäävän Muhammedin profeetalliset väitteet ja jakeissa 4, 24, 42 ja 45 Allah ohjeistaa Muhammedia miten hänen tulee vastata heille. Uskottomat väittävät Muhammedin harjoittavan noituutta ja että profeetan tulisi olla enemmän kuin "vain ihmisolento kuten tekin" (jae 3). Mutta aikaisemmatkin profeetat olivat vain tavallisia ihmisiä, minkä uskottomat saisivat tietää kysymällä juutalaisilta ja kristityiltä ("Ennen sinuakin lähetimme vain ihmisiä, joille annoimme ilmestyksemme", jakeet 7-8).

Uskottomat sanovat, että Muhammed on runoilija, joka on sepittänyt Koraanin ja että todellinen profeetta pystyisi tekemään ihmetekoja (jae 5). Mutta Allah on menneisyydessäkin hävittänyt kokonaisia kaupunkeja (jae 6) ja tehnyt sen minkä on luvannut ja pelastanut "kenet tahdoimme, mutta hillittömät Me tuhosimme" (jae 9). Nyt Allah on ilmoittanut kirjan koko ihmiskunnalle - siis Koraanin (jae 10). Ja tämä ei ole mitään leikkiä: Allah ei luonut kaikkea vain pilan vuoksi (jae 16). Jos hän olisi halunnut huvitusta hän "olisi voinut sen itsekin tehdä" (jae 17). Se tarkoittaa Tafsir al-Jalalayn mukaan: "Jos olisimme halunnut itsellemme harrastuksen, jotain minkä avulla harrastaa, kuten kumppanin tai lapsen, Me olisimme löytänyt sen Itsestämme, kaunissilmäisten huurien tai enkelten joukosta." "Kaunissilmäiset huurit" ovat tarunhohtoisia Paratiisin neitsyitä.

Sitten annetaan rajun väkivaltainen kuvaus: "Ei, Me heitämme totuuden valhetta vastaan, niin että se musertaa sen pään, ja katso, se häviää!" (jae 18). Edes Allahin seurassa olevat eivät ole liian ylpeitä palvelemaan häntä (jakeet 19-20). Uskottomat eivät voi olla oikeassa väittäessään, että heidän palvontansa kohteet olisivat jumalia Jumalan rinnalla, koska silloin sekä maa että taivas olisivat joutuneet sekasortoon (jae 22) - jae, joka saattaa paljastaa, miksi islamilaiset yhteisöt ovat aina tunteneet vetoa autoritarismiin eivätkä ole lämmenneet demokratialle.

Allahin, absoluuttisen hallitsijan, "ei tarvitse vastata siitä, mitä on tehnyt" (jae 23). Ibn Kathir sanoo: "Hän on Hallitsija Jonka hallintoa ei voi kumota eikä kukaan voi vastustaa sitä, sillä Hänen on valta, kuninkuus, ylpeys, tieto, viisaus, oikeus ja hienovaraisuus." Ne jotka sanovat "Laupeimman hankkineen itselleen pojan" (jae 26) eivät ole vain kristittyjä vaan myös arabipakanoita, jotka palvoivat Allahin tyttäriä - joista kuulemme myöhemmin lisää, erityisesti suurassa 53. Allahin profeetat voivat puolustaa ainoastaan niitä, jotka Allah hyväksyy (jae 28) ja jos joku heistä väittäisi olevansa jumala, hän joutuisi helvettiin (jae 29).

Eivätkö epäuskoiset ole huomanneet Allahin luomisen merkkejä tämän maailman asioissa (jakeet 30-33). Silti he rohkenevat pilkata Muhammedia (jae 36) välittämättä siitä, että Tuomiopäivä on vääjäämättä tulossa (jakeet 37-44). Sinä päivänä kaikki tuomitaan oikeudenmukaisesti eikä pienimpiäkään tekoja, ei edes sinapinsiemenen kokoisia, jätetä huomiotta (jae 47).

Jakeissa 48-93 Allah kertoo joidenkin profeettojen tärkeistä elämän tapahtumista, sisältäen jälleen rinnastuksia Muhammedin omaan tilanteeseen quraishien suhteen. Allah antoi Moosekselle ja Aaronille arvostelukyvyn (al-furqan, الْفُرْقَانَ) (jae 48) - se tarkoittaa oikeaa opastusta. Al-furqan on islamilainen traditio, joka yhdistetään Koraaniin itseensä, mutta tässä sitä käytetään aikaisempien profeettojen sanomasta - Toorasta, joka annettiin Moosekselle. Islamin tradition mukaan sekä Toora että Evankeliumi olivat sisällöltään samanlaisia Koraanin kanssa ennen kuin ne väärennettiin uppiniskaisten ja epäuskoisten Mooseksen ja Jeesuksen seuraajien toimesta.

Sitten Allah palaa kertomukseen Aabrahamista kertoen jälleen tarinan kuinka hän kieltäytyi palvomasta isänsä jumalankuvia (jakeet 51-73). Hän vastustaa oman kansansa epäjumalanpalvojia, jotka pilkkaavat häntä aivan samoin kuin quraishit pilkkasivat Muhammedia. He jopa yrittävät polttaa hänet elävältä, mutta Allah viilentää tulen ja pelastaa profeettansa (jakeet 68-69). Seuraavaksi viitataan peräjälkeen Lootiin (74-75), Nooaan (76-77), Daavidiin ja Salomoon (78-82), Jobiin (83-84), Ismaeliin, Idrisiin (Enoch), Dhul-Kifl'iin (Hesekiel) (85), Sakariaaseen (89-90) sekä Mariaan ja Jeesukseen (91), jotka kaikki, kuten meitä tässä muistutetaan, ovat pysyneet uskollisina Allahille huolimatta monista vaikeuksista ja ahdingosta (ja uskottomien pilkasta). Heillä kaikilla oli yksi uskonto, islam (jae 92), vaikka heidän seuraajansa "ovat hajaantuneet uskonyhteydestään" (jae 93). Profeettojen alkuperäinen uskonto oli islam ja jos väittää seuraavansa jotain heistä - Aabrahamia, Moosesta, Jeesusta - mutta hylkää islamin, hylkää samalla noiden profeettojen oikean sanoman ja seuraa sen sijaan myöhempiä väärennettyjä kirjoituksia.

Sitten Allah varoittaa Tuomiopäivästä (jakeet 94-112). Kun Gog ja Magog päästetään irti (katso 18:94), uskottomat tulevat huomaamaan, että kaikki tämä oli totta (jae 97). Kun he saapuvat helvettiin, he huomaavat etteivät heidän väärät jumalansa voi pelastaa heitä (jakeet 98-100). Mutta uskovat eivät joudu kärsimään mitään tästä eivätkä he joudu edes kuulemaan tuomittujen huutoa helvetissä; sen sijaan enkelit tervehtivät heitä (jakeet 101-103). Allah tekee luomistyönsä uudestaan (jae 104). Hurskaat - siis muslimit - perivät maan (jae 105). Koraani on sanoma niille, jotka haluavat palvella Allahia (jae 106) ja Muhammed on lähetetty "armoksi maailman kansoille" (jae 107). Muhammedin tulee kertoa ihmisille, että hän on välittänyt varoituksen, jonka hänet oli määrätty välittämään, mutta hän ei tiedä milloin Tuomiopäivä tulee (jae 109).

Blogging the Qur’an: Sura 21, “The Prophets”

Profeettojen suura

20. Ta Ha

Tälle varhaiselle mekkalaiselle suuralle "ei ole kilpailijaa", sanoo Al-Ghazali, "sen tinkimättömässä Allahin absoluuttisen ykseyden vakuutuksessaan". Se saa nimensä kahdesta arabialaisesta kirjaimesta sen alussa: Taa (ﻁ) ja Haa (ﻩ). Ibn Abbas ja muut aikaiset kommentaattorit ovat ehdottaneet, että ta ha (طه) olisi itse asiassa muinaisen arabialaisen murteen ilmaus "Oi mies", jolloin se tarkoittaisi tässä yhteydessä, että Allah puhuttelee Muhammedia kuten jakeessa 2 - missä hän jälleen lohduttaa masentunutta profeetta kertomalla, ettei Koraania ole lähetetty hänelle tekemään hänestä onnetonta. Kaikki kuuluu Allahille (jae 6) ja hän tuntee kaikki salaisuudet (jae 7), sillä hänen ovat parhaimmat nimitykset - se on, korkeimmat ominaisuudet (jae 8).

Allah kertaa jakeissa 9-99 jälleen kerran Mooseksen tarinan, jota hän on käsitellyt jo suurissa 2, 7, 10 ja 17. Mutta kuten Al-Ghazali huomauttaa: "jokaiselle kerralla kertomus tuo esiin uusia näkökulmia. Jokaisessa niistä on seikkoja, joita ei kerrota toisissa versioissa." Myös uudelleen kerrotuilla seikoilla on hyötynsä. Al-Ghazali tähdentää, että tässä suurassa pannaan paljon painoa sille, että uskovat muistaisivat totuudet, jotka heille on opetettu: Koraani itsessään on muistutus (jae 3); uskovien tulee rukoilla säännöllisesti muistaakseen Allahia (jae 14); Mooses pyytää Allahia antamaan Aaronin avustajakseen, jotta veljekset yhdessä voivat ylistää ja muistaa takeltelematta (jakeet 29-34); Allah lupaa sen, ja varoittaa Moosesta olematta unohtamatta häntä (jae 42); Allah ohjeistaa Moosesta puhumaan faraolle niin, että farao muistaisi tai osoittaisi pelkoa Allahia kohtaan (jae 44); Allah ei koskaan unohda (jae 52), mutta kun salaperäinen Saamiri tekee vasikan kuvan, tämä kertoo sen olevan heidän jumalansa ja Mooses on vain unohtanut sen (jae 88); Allah sanoo Muhammedille, että hän kertoi Mooseksen tarinan hänelle jälleen, jotta hän muistaisi (jae 113); Aadam unohti sopimuksensa Allahin kanssa (jae 115); Tuomiopäivänä Allah unohtaa ne, jotka unohtivat hänen tunnusmerkkinsä (ayat, Koraanin jakeet) tässä maailmassa (jae 126).

Suufit sanovat että kun Mooses lähestyi palavaa pensasta ja kuuli Allahin äänen (jakeet 10-17), hän pääsi fanaan, tilaan, jossa oma itse sulautuu jumaluuteen, ja baqaan, Allahin yhteyteen. Hänen kenkänsä erottivat heidän mukaansa hänet Allahista ja siksi Allah käskee riisua ne (jae 12). Ibn Masud Baghavin sanoo kirjassa Ma'alimut-tanzil, että se, mitä Mooses näki ei ollut tulta, vaan taivaallinen Allahin valo (nur).

Joka tapauksessa Allah varustaa Mooseksen sauvalla, joka muuttuu käärmeeksi (jae 20), ja kädellä, joka muuttuu loistavan valkoiseksi ilman, että siinä on tautia (jae 22) ja lähettää hänet haastamaan faraon. Allah antaa Moosekselle luvan ottaa Aaronin mukaansa (jae 36) ja kertoo tarinan kuinka hänet kerran vauvana nostettiin vedestä erään toimesta, "joka on sekä Minun että hänen vihollisensa" (jae 39), ja palautettiin äidilleen (jae 40). Tarina kerrotaan siten, että kuulijat selvästikin tuntevat Mooseksen tarinan entuudestaan.

Kun Allah käskee Moosesta ja Aaronia lähtemään jälleen faraota vastaan (jae 44), he vastaavat olevansa peloissaan, sillä "me pelkäämme, että hän kiihtyy pahasti meitä vastaan tai rikkoo Sinua vastaan" (jae 45). Allah vastaa heille, ettei heidän pidä pelätä, sillä hän on heidän kanssaan ja näkee ja kuulee kaiken - toistaen lohdutuksen sanat Muhammedille jakeissa 5-7. Niinpä Mooses ja Aaron tekevät velvollisuutensa ja kertovat faraolle, että Allah on ainoa jumala ja hän "on luonut maan teidän kehdoksenne" (jae 53) ja että rangaistus odottaa uskottomia (jae 48). Farao kuitenkin torjuu heidät (jae 56) ja sanoo, että pystyy esittäämään samanlaisia taikoja (jae 58). Kun hänen taikurinsa kuitenkin tunnustavat uskonsa Allahiin (jae 70) farao uhkaa heitä kielellä, joka aavemaisesti muistuttaa Allahin itsensä suosittelemia rangaistuksia niitä kohtaan, jotka käyvät sotaan Allahia ja Muhammedia vastaan (5:33 - islamin perimätiedon mukaan viides suura on ilmoitettu myöhemmin kuin tämä suura): hän uhkaa ristiinnaulita heidät, tai amputoida käden ja jalan vastakkaisilta puolilta (jae 71). Rangaistus näyttäisi olevan sopiva - sen sijaan niiden esittäjä ja syy niihin on väärä.

Allah pelastaa israelilaiset faraolta jakamalla meren niin, että he voivat ylittää sen kuivaa maata pitkin (jakeet 77-79). Mooses nousee vuorelle tavatakseen Allahin, mutta ei suinkaan saa häneltä kymmentä käskyä. Sen sijaan Allah kysyy häneltä, miksi hän on kiirehtinyt vuorelle ennen kansaansa (jae 82) ja kertoo, että hän koettelee Mooseksen kansaa antamalla Saamirin johtaa heidät harhaan (jae 85). Mooses moittii Aaronia siitä, ettei hän tehnyt mitään vaikka näki heidän menevän harhaan (jae 92). Saamiri selittää, että hän otti "tomua lähettilään jalanjäljistä" tehdäkseen vasikan (jae 92). Muslimikommentaattorit ovat yksimielisiä siitä, että hän otti tomua yhdestä enkeli Gabrielin hevosen kavionjäljestä, sillä Gabriel johti israelilaiset taisteluun. Mooses rankaisee Saamiria sanoen "Mene matkaasi, osasi on tässä elämässä sanoa: 'Älkää minuun koskeko!'" (jae 97). Ibn Kathir selittää: "Tämä tarkoittaa: Koska sinä koskit sellaista, jota sinun ei ollut lupa koskea, tulet sanomaan 'Älkää minuun koskeko!'. Se tarkoittaa: 'Sinä et koske ihmisiin eivätkä he koske sinuun'". Tämä saattaa vihjata, että Saamiri on samarialainen, jotka eivät yleensä olleet tekemisissä ulkopuolisten kanssa.

Allah sanoo Muhammedille: "älä pidä kiirettä Koraanin suhteen, ennen kuin se täydellisesti on sinulle ilmoitettu" (jae 114). Ibn Abbasin mukaan näin sanotaan siksi, että Muhammed lausui ilmestyksiä ääneen heti kun ne tulivat, jotta hän muistaisi ne. Hänen tulisi luottaa Allahin voimaan saada hänet muistamaan. Tämän jälkeen Koraani palaa Aadamin lankeemukseen; Saatana houkuttelee Aadamin syömään Kuolemattomuuden puusta (jae 120) - ei hyvän ja pahan tiedon puusta kuten Genesiksessä. Allah karkottaa Aadamin ja Evan puutarhasta, mutta sanoo, että ne jotka noudattavat hänen opastustaan, eivät joudu harhaan (jae 123).

Allah päättää suuran varoituksilla: epäuskoiset herätetään Tuomiopäivänä sokeina (jae 125); Muhammedin tulee olla kärsivällinen uskottomien kanssa (jae 130), koska he saavat rangaistuksensa (jae 129); Muhammedin ei tule kadehtia heidän maallista omaisuuttaan (jae 131); epäuskoiset vaativat tunnusmerkkiä, mutta he eivät saa sitä, kuten Allah on jo aikaisemmin ilmoittanut (jae 133).

Blogging the Qur’an: Sura 20, “Ta Ha”

Ta Ha:n suura

Mooses Raamatussa

19. Maria

Tämä on jälleen mekkalainen suura. Muhammedin profeetan uran ensimmäisellä puoliskolla joukko muslimeja muutti Arabiasta Abessianiaan. Eräs muslimi lausui tätä materiaalia Mariasta ja Jeesuksesta Abessinian kristitylle hallitsijalle ja näytti hänelle, että muslimit uskoivat Jeesukseen, mutta eivät Jumalan Poikana.

Ensimmäisen jakeen salaperäisten kirjainten jälkeen jakeet 2-40 kertovat saman tarinan kuin Luukkaan evankeliumin 1:5-80 - tehden siihen tietenkin joitain tärkeitä muutoksia. Jakeet 2-15 kertovat Luukkaan tavoin tarinan Sakariaasta, Johannes Kastajan isästä, joka kohtaa enkelin (Luukas 1:11, tämän luvun 9. jae osoittaa, että Allah ei puhu suoraan Sakariaalle). Enkeli kertoo, että hänestä on tulossa isä hänen korkeasta iästään ja vaimonsa hedelmättömyydestä huolimatta (jae 8). Toisin kuin evankeliumissa, Koraanissa tämä tulee vastauksena hänen rukouksiinsa saada poika (jakeet 4-6). Sekä evankeliumissa (Luukas 1:20) ja Koraanissa (jae 10) hänestä tulee mykkä näyn jälkeen, vaikkakin Koraani, toisin kuin evankeliumi, ei esitä sitä rangaistuksena hänen epäuskostaan, vaan ainostaan merkkinä Allahin voimasta. Koraanissa ei ole mitään mainintaa evankeliumissa esitetystä yhteydestä Sakariaan pojan Johanneksen ja Elian välillä (Luukas 1:17)  Eliaan ollessa profeetta, joka palaisi ennen Herran tuloa (Malakia 3:23). Johannesta ei lähetetty valmistamaan tietä Herralle; hän on vain hurskas ("tarkoittaen että hän oli puhdas eikä hänellä ollut taipumusta tehdä syntiä", sanoo Ibn Kathir toistaen joidenkin kristillisten traditioiden väitettä, ettei Johannes tehnyt syntiä), harras ja hyvä vanhemmilleen (jakeet 13-14).

Jakeet 15-40 seuraavat Raamatun kertomusta Jeesuksen syntymästä, mutta samoin kuin Johanneksen tapauksessa tämäkin eroaa huomattavasti evankeliumin versiosta. Esimerkiksi enkeli kertoo Marialle ainoastaan, että hänestä tulee "viattoman pojan" äiti (jae 19) - ei tietenkään sanaakaan, että hän olisi "Korkeimman Poika" (Luukas 1:32), käsite, joka kiistetään jakeessa 35. Jeesus saa alkunsa neitseellisesti (jae 20). Ibn Kathir sanoo monien oppineiden uskovan, että enkeli Gabrielin henkäys hedelmöitti hänet: "monet aikaisemmat oppineet (salaf) ovat maininneet, että tässä vaiheessa enkeli (joka oli Jibril [Gabriel]) puhalsi Marian vaatteessa olevaan aukkoon. Sitten henkäys laskeutui, kunnes se meni hänen emättimeensä ja hän sai lapsen Allahin luvalla".

Maria kärsii synnytyskivuista (jae 23), vaikka joidenkin kristittyjen traditioiden mukaan hänellä ei niitä ollut, koska ne ovat seurausta synnistä (Genesis 3:16), jotka Jeesus ottaa päälleen ja sovittaa (1. Korinttilaiskirje 15:22). Maria synnyttää Jeesuksen palmun alla (eikä seimeen kuten Luukas 2:7) samalla kun Allah helpottaa hänen tuskiaan taateleilla (jakeet 24-26). Ääni huutaa alapuolelta hänelle: "Älä murehdi, totisesti Herrasi on asettanut lähteen jalkojesi juureen" (jae 24); Ibn Abbas, Sa'id bin Jubayr, Ad-Dahhak, 'Amr bin Maymun, As-Suddi ja Qatadah sanovat, että ääni oli Gabrielin, kun taas Mujahid, Al-Hasan ja Abdul-Rahman bin Zayd sanovat sen olleen Jeesus-lapsi, joka pian joka tapauksessa jo puhuu (jakeet 30-33).

Abdul-Rahman bin Zayd huomauttaa, että kun Jeesus käskee häntä olemaan murehtimatta, hän vastasi "Kuinka voisin olla murehtimatta, kun minulla on sinut eikä minulla ole aviomiestä enkä ole kenenkään orjatar?" Välttääkseen joutumasta selittelemään miten hänellä oli mukanaan vastasyntynyt, hän sanoo ihmisille, että hän paastoaa eikä puhu kenellekään (jae 26). Ja kuten arvata saattaa hänen perheensä on järkyttynyt, kun he näkevät lapsen (jae 27) ja he nuhtelevat häntä: "Oi Aaronin sisar, sinun isäsi ei ollut kelvoton mies eikä äitisi huono nainen." Monet ovat syyttäneet Muhammedia siitä, että hän sekoittaa tässä Jeesuksen äidin Marian Mooseksen ja Aaronin sisareen Mirjamiin, koska Koraani kutsuu Mariaa "Aaronin sisareksi" - arabiaksi kumpikin on Maryam. Jopa Muhammadin aikaiset kristityt huomasivat tämän, mutta Muhammedilla oli selitys valmiina: "menneinä aikoina ihmiset tapasivat antaa nimiä apostolien ja ennen heitä eläneiden hurskaiden ihmisten mukaan". Niinpä Marian kutsuminen "Aaronin sisareksi", sanoo Muhammed, on kunnianosoitus eikä virhe.

Joka tapauksessa, tyynnyttääkseen heidän epäluulonsa Maria vain osoittaa kehtoa ja Jeesus alkaa puhua (jakeet 30-33). Tämä ja muut Koraanin kertomukset Jeesuksesta näyttäisivät tulevan kerettiläisistä ja kanonisoimattomista kristityistä lähteistä: Jeesus-lapsi ei puhu Uudessa Testamentissa, mutta Arabilaisessa lapsuusevankeliumissa, joka ajoittuu 500-luvulle sanotaan näin: "Jeesus puhui, ja todella, kun hän makasi kehdossaan, sanoi äidilleen Marialle: Minä olen Jeesus, Jumalan Poika, Sana, jonka sinä olet synnyttänyt, kuten enkeli Gabriel sinulle ilmoitti; ja minun Isäni on lähettänyt minut pelastamaan maailman." Tietenkään Koraani ei sano häntä Jumalan Pojaksi, vaan "Jumalan palvelijaksi" (jae 30), sillä ei olisi Allahin arvolle sopivaa hankkia poikaa (jae 35).

Jakeet 41-50 palaavat kertomukseen Aabrahamista kertoen hänen riidastaan isänsä kanssa, sillä tämä kieltäytyi luopumasta epäjumalien palvonnasta. Aabraham rukoilee Allahia antamaan hänen isälleen anteeksi (jae 47), mutta opimme muualta, ettei tämä ole esimerkki muslimeille (60:4). Aabraham ei hylkää ainoastaan epäjumalanpalvelusta, vaan myös isänsä (jakeet 48,50). Jakeet 51-58 mainitsevat ohimennen useita profeettoja mukaan lukien Mooseksen, Ismaelin ja Idriksen (Enoch). Jakeissa 59-63 palataan paratiisin nautintoihin, vaikka ei kovin yksityiskohtaisesti.

Jakeet 64-98 päättävät suuran tutun tuntuisiin aiheisiin käsitellen pääasiassa uskottomia. Enkelit eivät laskeudu maan päälle ilman Allahin käskyä (jae 64) - tämä sanotaan, koska Muhammed ihmetteli miksei hän näe Gabrielia useammin. Ne jotka epäilevät ylönousemusta eivät vältä Tuomiopäivää (jakeet 66-71). Jakeessa 73 uskottomat päättävät mitä uskontoa seuraavat sen maallisen menestyksen perusteella. Ibn Kathir sanoo: "Tässä he sanoivat: Kuinka me voisimme olla väärässä, vaikka olemme menestyneet näin hyvin elämässä?" - mutta Allah on hävittänyt lukemattomia sukupolvia ennen heitä (jae 74). Ne jotka ylpeilevät maallisella menestyksellään, vaikka pysyvät epäuskossaan, saavat rangaistuksen kerskailustaan (jakeet 77-80). Epäjumalat, joita uskottomat palvelevat, kääntyvät lopulta heitä vastaan (jae 82); Allah lähettää pahoja henkiä heidän kimppuunsa (jae 83). Ajatus, että Allahilla olisi poika on "sangen paha" (jae 89) - sillä "Taivaat saattavat puhjeta ja maa voi repeytyä kappaleiksi ja vuoret luhistua tomuksi, koska he väittävät Laupeimman hankkineen lapsen" (jae 90). Allah tuomitsee kaikki olennot (jae 95) - sillä "kuinka monia ennen heitä eläneitä sukupolvia olemmekaan hävittänyt!" (jae 98).


Blogging the Qur’an: Sura 19, “Mary”
Marian suura

18. Luola (83-110)

Aleksanteri Suuri ja pukinsarvet

Kuten luimme aikaisemmin, 18. suuran jakeet 83-101 ilmoitettiin kun rabbit esittivät koetuksen Muhammedin väitteelle, että hän on profeetta: "Kysykää häneltä miehestä, joka teki suuria matkoja maan itäisimpiin ja läntisimpiin kolkkiin. Mikä oli tämä tarina?" Tuo mies oli Dhul-Qarnayn (jae 83) - "Kaksisarvinen". Ibn Kathir selittää, että hän "hallitsi itää ja länttä, kaikki maat ja heidän kuninkaansa olivat hänelle alamaisia ja kaikki kansat, arabit ja ne, jotka eivät olleet arabeja, palvelivat häntä." Hän jatkaa selittämällä, että Dhul-Qarnayn sai koraanillisen nimensä "koska hän saavutti kaksi auringon 'sarvea', idän ja lännen, mistä se nousee ja minne se laskee".

Mutta kuka oli tämä suuri valloittaja? Tafsir al-Jalalayn sanoo, että "hän ei ollut profeetta" ja että hänen "nimensä oli Aleksanteri" - joka tunnetaan paremmin Aleksanteri Suurena, joka kuvattiin rahoissa pukinsarvet päässään. Maududi huomauttaa, että "Koraanin varhaiset kommentaattorit uskoivat yleisesti", että Dhul-Qarnayn oli Aleksanteri. Muhammad Al-Ghazali sanoo, että Aleksanteri Suuri on "korkealla mahdollisten listalla".

Kuitenkin Dhul-Qarnayn näyttää olleen hurskas muslimi, koska hän sanoi: "Sitä me kuritamme, joka on väärämielinen, ja sitten lähetämme hänet takaisin Herransa luokse, niin että Hän voi rangaista häntä ankaralla kärsimyksellä. Mutta sitä, joka uskoo ja tekee hyvää, odottaa runsas palkka, ja lempeällä äänellä Me annamme hänelle käskymme" (jakeet 87-88). Tämä on saanut jotkut modernit muslimikommentaattorit hämmentyneiksi varhaisten kommentaattorien väitteestä, että ilmeisen pakanallinen Aleksanteri Suuri olisi esitetty Koraanissa muslimina. Jotkut ovat esittäneet, että Dhul-Qarnayn olisikin ollut Persian Kyyros Suuri, tai joku muu muinainen kuningas, mutta sellaiset tulkinnat johtavat samoihin vaikeuksiin kuin väite, että Dhul-Qarnayn oli Aleksanteri Suuri: Muhammad Asad huomauttaa, että "nimenomaan Koraanin vakuutus hänen uskostaan Jumalaan, tekee mahdottomaksi henkilöidä Dhul-Qarnayn monien kommentaattorien tapaan Aleksanteri Suureen (joka esitetään joissakin rahoissa kaksi sarvea päässään) tai johonkin muuhun esi-islamilaiseen Jemenin Himyarilaiseen kuninkaaseen. Kaikki nuo historialliset henkilöt olivat pakanoita ja palvoivat monia jumalia, kun taas Dhul-Qarnayn esitetään vakaana Yhden Jumalan palvelijana." Nykyinen yhteisymmärrys on siksi sellainen, ettei hänen henkilöllisyyttään tiedetä. Asad päättelee, että Koraanin kertomuksella "ei ole mitään tekemistä historian tai edes legendan kanssa, vaan se on tarkoitettu ainoastaan vertauskuvalliseksi ilmaukseksi uskosta ja etiikasta viitaten erityisesti maallisen vallan ongelmaan."

Oli hän kuka tahansa, Dhul-Qarnayn matkusti maan läntisimpään kolkkaan kunnes "saapui sinne, missä aurinko laskee, ja hän näki sen laskevan kuumaan lähteeseen" (jae 86). Irakilainen astronomi, joka väitti vuoden 2007 syksyllä, että Koraani opettaa maan olevan litteä, ei viitannut tähän jakeeseen - luultavasti siksi, että jae on ymmärretty vuosisatoja tavalla, joka ei olisi aiheuttanut Kopernikukselle vatsanväänteitä. Ibn Kathir selittää sen tarkoittavan, että Dhul-Qarnayn "seurasi reittiä, kunnes saavutti kaukaisimman paikan, jossa saattoi nähdä auringon laskevan, mikä on lännessä." Hän ei varsinaisesti nähnyt auringon laskevan, hän vain katseli sitä rannalta: "hän näki auringon ikään kuin laskevan valtamereen. Tämän voi todeta jokainen, joka menee rannikolle: näyttää siltä kuin aurinko laskisi mereen, mutta todellisuudessa se ei poikkea kiinteältä reitiltään." Mistä ihmiset sitten saavat hulluja ajatuksia, että hän todella saavutti paikan, "missä aurinko laskee"? No tietenkin juutalaisilta ja kristityiltä: "Useimmat näistä tarinoista tulevat Kirjan kansojen myyteistä ja heidän harhaoppisista sepitteistään ja valheistaan."

Matkustettuaan kaukaisimmasta lännestä kaukaisimpaan itään (jae 90) Dhul-Qarnayn tapaa toisella matkalla Gogin ja Magogin, jotka "levittävät pahaa maan päällä" (jae 94, kts. myös 5:33). Ne ovat Ibn Kathirin mukaan "kaksi turkkilaista kansaa, Yafithin (Jafet) jälkeläisiä, turkkilaisten isiä, Nooan poikia." Dhul-Qarnayn muuraa heidät kahden vuoren väliin (jae 96) - mikä on toinen syy, miksi hänen ajateltiin olevan Aleksanteri Suuri, joka esi-islamilaisen legendan mukaan rakensi Aleksanterin muurin Kaukasuksella suojellakseen valtakuntaansa pohjoisilta barbaariheimoilta - jotka on liitetty Gogiin ja Magogiin Hesekielin kirjassa (38-39). Mutta muuri sortuu (jae 98) Tuomiopäivänä, kun pasuunan ääni kuuluu (jae 99). Suosittu nykyajan saarnaaja Muhammad Saleh al-Munajjid selittää islamilaisen eskatologian pähkinänkuoressa:

"Ya'juj ja Ma'juj ovat kaksi epäuskoista heimoa Aadamin poikien joukossa. He tapasivat tehdä pahaa maan päällä, jolloin Allah antoi Dhul-Qarnaynille voiman rakentaa muurin pitääkseen heidät loitolla. He jatkavat kaivamista kunnes Allah antaa heille luvan tulla ulos aikojen lopussa sen jälkeen kun 'Isa [Jeesus] on tappanut Dajjalin ["Pettäjän"]. He tulevat suurena joukkona, juovat Tiberiaan järven tyhjäksi (Palestiinassa). He tekevät pahaa maan päällä eikä kukaan pysty heitä vastustamaan. 'Isa (rauha hänelle) ja hänen kanssaan olevat uskovaiset pakenevat Turin vuorelle, kunnes Allah tuhoaa Ya'jujin ja Ma'jujin [Gog ja Magog] lähettämällä matoja, jotka syövät heidän niskansa. Sitten Allah lähettää sateen, joka huuhtoo heidän ruumiinsa mereen ja puhdistaa maan heidän löyhkästään."

Milloin tämä tapahtuu? Kukaan ei tiedä, mutta jopa islamin profeetta Muhammed varoitti aikoinaan: "Rangaistus on tullut lähelle. Tällainen reikä on jo tehty Gogin ja Magogin muuriin" - ja hän piirsi peukalollaan ja etusormellaan ympyrän ilmaan. Muhammed myös varoitti, että vain yksi tuhannesta pelastuu: "yksi tuhannesta pelastuu Gogilta ja Magogilta ja he ovat teistä [muslimeista]".

Jakeet 102-110 lopettavat tämä villin ja ihmeellisen suuran palaamalla tuttuihin aiheisiin: uskottomat luottavat luotuihin olentoihin Allahin sijasta ja heitä odottaa helvetti (jae 102); hyvät teot eivät auta niitä, jotka hylkäävät islamin (jakeet 104-106); uskovat nauttivat paratiisin puutarhoista (jae 107); Muhammed on vain ihminen, mutta hän välittää Allahin sanoja eikä Allahin rinnalle tule asettaa kumppaneita (jae 110).

Blogging the Qur’an: Sura 18, “The Cave,” verses 83-110

Luolan suura

18. Luola (60-82)

Suuran 18 tärkeys muslimien hartauden harjoituksessa vahvistetaan monissa haditheissa. Yhdessä niistä kerrotaan kuinka eräs mies luki suuraa ja "pilvi laskeutui miehen ylle ja tuli niin lähelle, että hänen hevosensa pillastui. Aamulla mies meni Profeetan luo ja kertoi hänelle tapahtuneesta. Profeetta sanoi: 'Se oli As-Sakina (rauha), joka laskeutui Koraanin (lausumisen) seurauksena'" - As-Sakina on muunnelma hebrean shekinasta, joka viittaa juutalaiseen traditioon Jumalan läsnäolosta maailmassa ja pilvi muistuttaa pilveä Jumalan läsnäollessa Toisen Mooseksen kirjan jakeessa 40:35. Kuten muissakaan islamiin tuoduissa raamatullisissa konsepteissa - erityisesti Jeesus "Jumalan sanana" - tälläkään ei ole erityisen voimakkaita sivumerkityksiä islamissa.

Suuran 18 jakeet 60-82 sisältävät erään Koraanin oudoimmista ja vangitsevimmista kertomuksista: Mooseksen ja Khidrin matkan, yhden kaikkien aikojen suurimmista matkakuvauksista. Mooses, joka matkustaa palvelijansa kanssa, unohtaa kalan, jonka he ovat ottaneet matkaevääkseen (jakeet 60-64). Kun he palaavat hakemaan sitä, he tapaavat "erään palvelijamme, jolle Me olimme osoittanut armoamme ja jolle olimme opettanut omaa viisauttamme" (jae 65). Islamilaisessa perinteessä tätä miestä kutsutaan nimellä Al-Khadir tai Al-Khidr, tai yleisemmin, Khidr, "vihreä mies". Jotkut pitävät häntä yhtenä profeetoista, toiset walina, muslimien pyhimyksenä. Abu Hayyan Al-Gharnati, 1300-luvun Koraanin kommentaattori viittaa jakeeseen 82, missä Khidr sanoo, ettei hän toiminut "omasta aloitteestaan", perustellakseen että hänen täytyy olla profeetta, sillä jos hän oli jonkun käskynalainen, niin kuka olisi voinut käskeä niin pyhää miestä, että hän voi opastaa Mooseksen kaltaista profeettaa, ellei sitten itse Allah? Toinen 1300-luvun islamin oppinut, Ibn Taymiyya, kuitenkin huomauttaa, että "uleman [islamin oppineet] enemmistö uskoo, että hän oli Profeetta". Joka tapauksessa Mooses kysyy ensimmäiseksi Khidriltä: "Saanko minä seurata sinua sillä ehdolla, että opetat minulle sellaista, mitä itsellesi on opetettu Oikeasta Tiestä?" (jae 65). Khidr on varautunut (jakeet 67-68), mutta suostuu lopulta Mooseksen pyyntöön kunhan tämä ei kysele mitään (jae 70). Mooses lupaa olla kyselemättä.

Khidr ja Mooses hankkivat veneen, jonka Khidr välittömästi upottaa - jolloin Mooses rikkoo lupauksensa ensimmäisen kerran moittien Khidriä (jae 71); Khidr muistuttaa häntä lupauksestaan (jakeet 72-73). Pian sen jälkeen Khidr murhaa nuoren miehen ilmeisen mielivaltaisesti ja jälleen Mooses kritisoi häntä (jae 74), jota seuraa jälleen muistutus lupauksesta pysyä hiljaa (jakeet 75-76). Lopulta Khidr korjaa sortumassa olevan kaupungin muurin, vaikka kaupunkilaiset ovat kieltäytyneet ottamasta heitä vieraakseen, ja jälleen Mooses läksyttää häntä (jae 77), koska hän olisi voinut tehdä sen maksua vastaan, jolloin he olisivat voineet ostaa ruokaa ja majapaikan.

Lopulta Khidr kertoo Moosekselle, että heidän matkansa on päättynyt, ja selittää oudot tekonsa. (Muhammed kommentoi: "Me toivoimme, että Mooseksella olisi ollut enemmän kärsivällisyyttä, jolloin Allah olisi saattanut kertoa meille enemmän heidän tarinastaan.") Khidr rikkoi veneen, koska kuningas "väkivalloin otti haltuunsa kaikki veneet", mutta ei niitä jotka olivat käyttökelvottomia (jae 79) - olettavasti veneen köyhät omistajat pystyisivät helposti korjaamaan veneen, kunhan kuningas olisi jatkanut matkaa. Khidr tappoi nuoren miehen, koska hän olisi aiheuttanut uskovaisille vanhemmilleen murhetta "kapinallisuudessaan ja uskottomuudessaan" (jae 80) ja Allah antaa heille tilalle paremman pojan (jae 81). Mitä tulee muuriin, siellä oli kätketty aarre, joka kuului pojille, jotka olivat liian nuoria perimään sen, joten korjaamalla muurin pojat ehtisivät aikuistua ja muuri suojaisi aarretta varkailta (jae 82).

Maududi selittää tämä kaiken näin: "Teillä tulee olla horjumaton usko siihen, mitä Jumalallisessa Tehtaassa tapahtuu Allahin tahdon mukaan. Sillä todellisuus on teiltä salattu, teillä ei ole viisautta ymmärtää tapahtumia ja joskus vastoinkäymisissä te huudatte 'Miten ja miksi tämä tapahtui?'. Tosiasiassa, jos verho olisi poistettu salatun edestä, huomaisitte, että kaikki tapahtunut oli hyväksi. Vaikka joku asia vaikuttaisikin aluksi vastoinkäymiseltä, huomaatte lopulta, että sillä oli myös hyviä vaikutuksia."

Koraanin kääntäjä Abdullah Yusuf Ali löytää kertomuksesta neljä opetusta, mukaan lukien ajatuksen, että "edes kaikki nykyajan tietämys, tiede ja filosofia ja kirjallisuus (mikäli yksi henkilö voisi sen kaiken hankkia) ei kata kaikkea tietämystä. Jumalallinen tieto, ainakin ihmisen kyseessä ollen, on rajoitettu" ja "Elämässä on paradokseja: menetys voikin olla saavutus; julmuus voi olla todellista armeliaisuutta; pahan maksaminen hyvällä voi olla todellista oikeutta eikä jalomielisyyttä (18:79-82). Allahin viisaus on kaiken ihmisen järkeilyn yläpuolella."

Toinen islamin traditiosta tuleva näkökulma sanoo: älä tapa lapsia, ellet tiedä, että heistä tulee uskottomia. "Allahin lähettiläs (rauha hänelle) ei tavannut tappaa lapsia, niinpä sinunkaan ei tule tappaa heitä, ellet tiedä mitä Khadir olisi tiennyt lapsesta, jonka hän tappoi, ja ellet pysty näkemään tuleeko lapsesta uskovainen (tai joka kasvaa vääräuskoiseksi), niin että tapat (tulevan) epäuskoisen ja jätät (tulevan) uskovaisen henkiin." Tässä lausuttu voi auttaa ymmärtämään miksi kunniamurhat ovat islamilaisissa maissa ja jopa länsimaiden muslimien keskuudessa niin yleisiä.

Islamilaisessa mystiikassa Khidr on tärkeä hahmo. 700-luvun suufimystikko Ibrahim Bin Adham (Abou Ben Adhem) väitti: "Asuin neljä vuotta siinä erämaassa. Jumala antoi minulle ruuan ilman omia ponnistelujani. Vihreä Muinainen, Khidr, oli minun seuranani niinä aikoina ja hän opetti minulle Jumalan Mahtavan Nimen." Jotkut pitävät Khidriä kuolemattomana (Ibn Taymiyyan käsitys). Tälle on useita perusteluja. Bayhaqi kertoo että kun Muhammed kuoli, saattoväki kuuli äänen - jonka tunnistettiin kuuluvan Khadrille - kehottaen heitä luottamaan Allahiin. Ajatukselle on perusteita myös Muhammedin omista sanoista. Kerran Muhammed kertoi seuraajilleen Dajjalista, antikristuksesta, jolla on suuri rooli islamin eskatologiassa. Dajjal, hän selitti, tappaa ihmisen ja herättää hänet uudelleen henkiin. Sitten hän yrittää tappaa hänet uudestaan, mutta ei kykene siihen. "Tämä henkilö on Khadir".

Hänen kuolemattomuutensa vuoksi monet muslimimystikot (ja jopa eräät toisuskoiset) ovat vuosisatojen aikana kertoneet tavanneensa hänet.



Blogging the Qur’an: Sura 18, “The Cave,” verses 60-82

Luolan suura

18. Luola (1-59)

Suura 18, "Luola", on mekkalainen suura ja sillä on ainutlaatuinen paikka muslimien uskossa. Muhammed sanoi, että joka opettelee ulkoa sen kymmenen ensimmäistä jaetta (tai toisten kertomusten mukaan kymmenen viimeistä) on "turvassa Dajjalilta" - islamilaiselta antikristukselta. Toinen hadith kertoo hänen sanoneen, että jos muslimi lukee suuraa 18 perjantaina "se valaisee hänet siitä perjantaista seuraavaan perjantaihin asti". Toisen version mukaan tämän tekevä on "immuuni kahdeksan päivää kaikkea fitnaa [agitaatiota ja kapinan lietsomista] vastaan". Suura sisältää myös joitakin islamilaisen kansanperinteen ja suufilaisen mystiikan perusteita.

Ibn Ishaqin mukaan tämä luku ilmoitettiin sen jälkeen, kun quraishien lähetystö vieraili Medinan rabbien luona ja he kysyivät näiden mielipidettä väitteestä, että Muhammed on profeetta. Rabbit vastasivat: "Kysykää häneltä kolmea asiaa, jotka me teille kerromme ja hänen vastauksensa paljastaa onko hän Allahin lähettämä; jos hän ei ole, on hänen vastauksensa väärä ja voitte tehdä hänelle mitä haluatte. Kysykää häneltä muinaisista kolmesta nuoresta miehestä luolassa ja heidän tarinastaan. Sillä se on outo ja ihmeellinen tarina." Tämä tarina kerrotaan jakeissa 9-26.

Rabbit jatkoivat: "Kysykää häneltä miehestä, joka teki suuria matkoja maan itäisimpiin ja läntisimpiin kolkkiin. Mikä oli tämä tarina? Jos hän kertoo näistä, on hän profeetta ja silloin seuratkaa häntä, mutta jos hän ei kerro niitä, on hän mies joka keksii tarinoita omasta päästään ja silloin voitte tehdä hänelle mitä haluatte." Niipä tämä suura on ilmoitettu ainakin tämän näkemyksen mukaan todisteena Muhammedin väitteestä, että hän on profeetta.

Jakeet 1-8 on johdanto, jossa ylistetään Koraania, jossa ei ole "minkäänlaista vilppiä" (jae 1). Maulana Bulandshahri kommentoi: "Tämä tarkoittaa, ettei Koraanissa ole mitään vääryyttä eikä sanojen sekoittamista. Siitä ei puutu myöskään kaunopuheisuutta eikä siinä ole epäjohdonmukaisuuksia." Allah on tehnyt sen suorasukaiseksi, jotta se varoittaisi uskottomia tulevasta hirvittävästä rangaistuksesta (jae 2) ja varoittaakseen niitä, jotka sanovat, että Allahilla on Poika (jae 3) - siis kristittyjä ja myös juutalaisia, jotka jakeen 9:30 mukaan väittävät, että Ezra on Jumalan poika.

Allah lohduttaa Muhammedia hänen ahdistuksessaan uskottomien itsepäisyydestä (jae 6) ja muistuttaa häntä, että tämän maailman houkutukset ovat vain koetuksia (jae 7).

Jakeet 9-26 kertovat tarinan "Luolassa asuneista sekä kirjoitustaulusta" (Al-Kahf ja Ar-Raqim, jae 9). Al-Kahf on luola, jossa nuoret miehet nukkuivat 300 tai 309 vuotta (jae 25, vuodet laskettu joko aurinko- tai kuukalenterin mukaan) Allahin suojellessa heitä ihmeellisesti. Al-Raqimin merkityksestä ollaan montaa mieltä; toiset sanovat sen viittaavan läheiseen laaksoon tai vuoreen, kun taas Anas ja Shabi'i väittävät se olevan erään miehen koira, joka oli heidän mukanaan ja joka mainitaan jakeissa 18 ja 22. Sa'id bin Jubayr sanoo sen olevan "kivitaulu, johon he kirjoittivat Luolan asukkaiden tarinan ja jonka he asettivat luolan sisäänkäynnille" - siitä "kirjoitustaulu".

Miehet olivat Ibn Kathirin mukaan "poikia tai nuoria miehiä", jotka "hyväksyivät totuuden ja olivat paremmin opastettuja kuin vanhemmat, jotka itsepäisesti pitivät kiinni tavoistaan ja pysyivät valheellisessa uskonnossa." He tunnustivat Allahin ykseyden ja hylkäsivät kansansa epäjumalat; Allah suojeli heitä epäjumalanpalvojilta luolassa (jakeet 14-16).

Vaikka nuorukaiset olivat olleet luolassa kolme vuosisataa, he vastasivat kysyttäessä: "Olemme viipyneet vain päivän tai osan siitä" (jae 19). Allah antoi "heidän kääntyä vuoroin oikealle, vuoroin vasemmalle kyljelleen" (jae 18) - oletettavasti estääkseen heitä heikkenemästä nukkuessaan - Ibn Abbas sanoo: "Jos he eivät olisi kääntyneet, olisi maa niellyt heidät." Heidän koiransa sen sijaan "makasi käpälät ojennettuina kynnyksellä" (jae 18) - se ei siis ollut aivan luolan sisäpuolella, jolloin se olisi estänyt enkeleitä tulemasta luolaan. "Se istui oviaukon ulkopuolella", selittää Ibn Kathir, "koska enkelit eivät astu taloon missä on koira, kuten As-Sahih kertoo, eivätkä he astu taloon missä on kuva, henkilö joka on epäpuhdas tai vääräuskoinen, kuten Hasanin hadithissa kerrotaan." Bukhari mainitsee perimätiedon, jonka mukaan Muhammed sanoi: "Enkelit eivät astu taloon, missä on koira tai kuva elävästä olennosta." Joka tapauksessa, jatkaa Ibn Kathir: "Heidän saamansa siunaus ulottui myös heidän koiraansa, joten uni otti valtaansa heidän lisäkseen heidän koiransa. Hyvien ihmisten seuralla on tällainen etu ja niin tämä koira sai osakseen maineen ja arvostuksen. Kerrotaan, että se oli erään miehen metsästyskoira, mikä on parempi näkemys, tai että se oli heidän uskonnolliset näkemyksensä jakavan kuninkaan kokin koira, jonka tämä oli tuonut mukanaan."

Tämä tarina on muunnelma kristillisestä tarinasta Efesoksen seitsemän unikekoa (vaikka Koraani ei ole niin varma heidän lukumäärästään - katso jae 22), joita kunnioitettiin pyhimyksinä Bysantissa. He olivat nuoria miehiä, jotka etsivät turvaa luolasta pakanoilta esikristillisessä Rooman valtakunnassa ja jotka tulivat ihmeellisesti suojelluksi ja heräsivät vasta, kun valtakunta oli kääntynyt kristinuskoon. (Ibn Kathir ajattelee kertomuksen olevan kuitenkin esikristillinen, koska juutalaiset rabbit tuntevat sen ja kysyvät siitä Muhammedilta koetellakseen hänen väitettään profeetallisuudesta).

Jakeissa 27-44, lyhyen paratiisin puutarhojen kuvauksen jälkeen (jakeet 27-31), kerrotaan vertaus miehestä, joka arvosti enemmän tämän maailman asioita kuin tottelevaisuutta Allahille. Sanoma on sama kuin Luukkaan evankeliumissa 12:15-21: "'Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut -- kenelle se joutuu?'"

Jakeet 45-59 toistavat varoituksen Tuomiopäivästä (jae 49). Saatanan kieltäytyminen kumartamasta Aadamia kerrotaan jälleen kerran ja Allah varoittaa ihmisiä seuraamasta Saatanaa tottelemattomuuteen (jae 50). Tässä Saatana luetaan jinnien joukkoon toisin kuin muualla, missä hän on enkeli - katso keskustelu 7:11-25. Ne uskottomat, jotka ovat asettaneet kumppaneita Allahin rinnalle, eivät saa apua sinä päivänä (jae 52). Allah lähetti lähettiläitään, mutta uskottomat pilkkasivat heitä (jae 56). Heidät tuhotaan (jae 59).

Seuraavaksi: Ihmeellinen tarina Mooseksesta ja Al-Khidristä, "vihreästä miehestä".


Blogging the Qur’an: Sura 18, “The Cave,” verses 1-59
Luolan suura

17. Israelin lapset (2-111)

Olemme saavuttamassa puolivälin matkassamme läpi Koraanin. Suuria on 114, mutta koska ne on järjestetty (osapuilleen) pituusjärjestykseen pisimmästä (suura 2) lyhimpään, ovat suurat 19 ja 20 kirjan puolivälissä.

Jos lukija on seurannut tätä blogia, hän on huomannut etten tarjoa omia käsityksiäni eri tekstikohtien merkityksestä, vaan esitän miten valtavirran ortodoksisen uskontulkinnan muslimikommentaattorit ovat niitä selittäneet ja ymmärtäneet. Tällä tavoin se lisää ymmärrystä jihadistien ajatusmaailmasta, noiden, jotka ovat vannoneet tuhoavansa Lännen. Länsimaiset poliitikot eivät juuri ole lukeneet Koraania ja vielä vähemmän ymmärtäneet sitä, mikä on epäviisasta tilanteessa, jossa jihadistit säännöllisesti tukeutuvat siihen selittäessään tekojensa vaikuttimia ja värvätessään uusia jäseniä muslimiyhteisöistä.

Joka tapauksessa tässä tulee suura 17, jakeet 2-111:

Muhammed oli erityisen ylpeä suurasta 17, joka tunnetaan nimillä "Yöllinen matka" tai "Israelin lapset". Hän sanoi suurista 17, 18 ja 19: "Ne ovat aikaisimpia ja kauneimpia suuria ja ne ovat minun aarteeni." Hänen lempivaimonsa Aisha mukaan hän "tapasi lausua Bani Isra'ilia [suura 17] ja Az-Zumaria [suura 39] joka ilta."

Salaperäiseen yölliseen matkaan viittavan ensimmäisen jakeen jälkeen suura jatkuu juutalaisten varoittamisella (jakeet 2-8). Allah on varoittanut heitä jo aiemmin sanoen "te teette maan päällä pahaa toistamiseen ja tulette peräti pöyhkeiksi" (jae 4). Ibn Kathir selittää: "Allah kertoo meille, että hän on Israelin lasten kirjoituksissa jo antanut lausunnon - kirjoitukset tarkoittavat Kirjaa, jonka hän ilmoitti heille - että he eivät tekisi toistamiseen pahaa maan päällä ja tulisi tyranneiksi ja äärimmäisen ylimielisiksi tarkoittaen etteivät he tulisi ihmisten häpeämättömiksi sortajiksi." "Pahan tekeminen maan päällä", fasaad fi al-ardh, on rikos josta rangaistaan jakeen 5:33 mukaan ristiinnaulitsemisella tai amputoimalla käsi ja jalka vastakkaisilta puolilta.

Keitä olivat urhoolliset palvelijat, jotka "samosivat voitollisesti halki asutustenne"? Ibn Kathir ei luota juutalaisiin lähteisiin, eikä nähtävästi myöskään juutalaisten kirjoituksiin: "jotkut niistä ovat tekaistuja heidän harhaopeistaan, ja toiset voivat olla tosia, mutta me emme tarvitse niitä, ylistys Allahille. Mitä Allah on kirjoittanut Kirjassaan (Koraani), on riittävää emmekä me tarvitse kirjoja, jotka ovat tulleet ennen sitä. Ei Allah eikä Hänen Lähettiläänsä vaatineet meitä viittaamaan niihin." Juutalaisten tottelemattomuudesta Allahia kohtaan oli "nöyryytys ja alistaminen sopiva rangaistus".

Jakeet 9-21 toistavat uhkauksen tuomiosta. Kukaan ei joudu kantamaan toisen kuormaa (jae 15) - vaikka 29:13 sanoo, että uskottomat "saavat varmasti kantaa oman kuormansa ja sen lisäksi vielä muita kuormia". Allah lähettää aina lähettiläitään tottelemattomille kansoille ennen kuin hän tuhoaa ne (jae 16), ja varoittaa muslimeja, että se joka havittelee tämän maailman katoavaisia asioita kyllä saa ne, mutta joutuu lopulta helvettiin (jae 18).

Jakeet 22-39 muotoilevat moraalikoodin, joka kuuluu "niihin viisaisiin sanoihin, joita Herrasi on sinulle ilmoittanut" (jae 39). Muslimien tulee:

1. palvella yksin Allahia (jae 22)
2. olla hyviä vanhemmilleen (jae 23)
3. olla oikeudenmukainen sukulaisille, tarvitseville ja vaeltajille, ja välttää tuhlailua (jae 26)
4. olla tappamatta lapsiaan köyhyyden pelossa (jae 31)
5. olla harjoittamatta haureutta (jae 32)
6. olla tappamatta ilman syytä "paitsi oikeuden nimessä" ja verikostoksi (jae 33, kts. myös 2:178)
7. olla varastamatta orpojen omaisuutta (jae 34)
8. "mitata täydellä mitalla, kun mittaatte, ja punnita oikeilla punnuksilla" (jae 35)
9. olla noudattamatta sellaista "mistä teillä ei ole tietoa" (jae 36)
10. olla kulkematta "maan päällä kerskaillen" (jae 37)

Jakeet 40-71 tuomitsevat jälleen kerran uskottamat heidän uppiniskaisuudestaan. Uskottomat puhuvat "törkeitä sanoja" väittäessään, että Allahilla on tyttäriä, vaikka heillä itsellään on poikia (jae 40). Koraani paljastaa totuuden, mutta se vain lisää heidän vastustustaan (jae 41). Koko luomakuntaa julistaa Allahin kunniaa (jae 44). Allah estää epäuskoisia ymmärtämästä Koraania (jae 46) ja he syyttävät Muhammedia noituudesta (jae 47). He kieltävät, että Allah voi herättää kuolleista (jakeet 49-52, kts. 98-99), vaikka heidän epäjumalillaan ei ole mitään voimia (jakeet 56, 67). Kaikki kansat tuhotaan lopulta tai ainakin heitä rangaistaan (jae 58), mutta Allah ei lähetä ihmettä Muhammedin sanoman todistukseksi, sillä muinaiset kansat jo hylkäsivät ne (jae 59). Jakeissa 61-65 kerrotaan uudelleen Saatanasta, joka kieltäytyi kumartamasta Aadamia - katso keskustelu jakeesta 7:11-25. Uskottomia kehotetaan varomaan, ettei Allah lähetä heille luonnonkatastrofia (jakeet 68-69).

Uskottomat yrittävät jopa houkutella Muhammedin pois totuudesta (jakeet 72-77). Näiden houkutusten luonteesta on erilaisia näkemyksiä. Ruhul Ma'ani sanoo, että pakanalliset quraishit pyysivät Muhammedia korvaamaan Allahin rangaistusta julistavat jakeet armollisilla jakeilla, ja päinvastoin - mikä olisi kasvattanut armollisten jakeiden määrän suuremmaksi. Mutta Allah varjeli Muhammedia heidän juoniltaan.

Jakeet 78-100 kertaa monia samoja teemoja palaten usein Koraanin ihmeisiin. Koraani on "on parannukseksi ja armoksi uskovaisille" ja "vain edistää väärämielisten häviötä" (jae 82). Kaikki "ihmiset ja dzinnit yhdessä" eivät pystyisi luomaan mitään sen kaltaista (jae 88). Silti ihmiset ovat epäuskoisia (jae 89) ja vaativat ihmettä, mitä ei heille anneta (jakeet 90-96). Se, jonka Allah johtaa harhaan, ei löydä toista opastajaa (jae 97).

Jakeet 101-111 alkavat kertomuksella Mooseksesta ja Faraosta sanoen, että Moosekselle annettiin "yhdeksän selvää merkkiä", mutta Farao on jääräpäinen ja evää Mooseksen vaatimukset sanoilla, jotka muistuttavat quraishien Muhammedin torjuntaa jakeessa 47 (jae 101). Allah antaa Israelin lapsille maata (jae 104) - se on Jordania ja Palestiina Tanwar al-Miqbas min Tafsir Ibn Abbasin mukaan. Monet merkittävät "maltilliset" muslimit on saaneet tästä paljon irti kertoen juutalaisille tahoille, että Koraani takaa Israelin juutalaisille, mutta he jättävät kertomatta, että Koraani myös sanoo juutalaisten olevan kirottuja, koska he ovat torjuneet Muhammedin (2:89) ja että muslimit ovat Abrahamin todellisia lapsia (3:67-68) ja siten tämän lupauksen oikeita perillisiä.

Suura päättyy vielä uusilla ylistyksillä Koraanille, joka on ilmoittanut totuuden ja jonka uskovaiset ottavat nöyrinä vastaan (jakeet 105-109). Sen jälkeen Allah antaa Muhammedille ohjeistuksen sanoa "Rukoilkaa Häntä Jumalana tai rukoilkaa Häntä armahtajana; millä nimellä Häntä rukoillettekin, niin totta on, että kaikki hyvät nimet kuuluvat Hänelle". Näköjään mekkalaiset ajattelivat Al-Rahmanin, keskimmäisen termin islamilaisessa lausahduksessa Bismillah Al-Rahman Al-Ramin, "Allahin, Armeliaan Armahtajan, nimeen", olevan Allahista erillisen jumaluuden ja Muhammedin tulee kertoa heille, että ne ovat vain eri sanoja samalle oliolle. Ibn Kathirin mukaan "eräs kuvainpalvoja kuuli Profeetan kumartuessaan sanovan:'Oi Armeliain, oi Armahtavin'. Kuvainpaljova sanoi, että hän väittää rukoilevansa Yhtä, mutta hänhän rukoilee kahta!" Silloin Allah ilmoitti tämän Ayan [jae tai tunnusmerkki]." Useat historioitsijat ovat huomauttaneet, että Al-Rahman oli arabialaisen esi-islamilaisen pakanajumalan nimi ja sitä käyttivät usein myös juutalaiset ja kristityt, ehdottaen, että Muhammed koetti tuoda yhteen useita jumaluuksia yhdistääkseen Arabian kansat islamin alle. Tästä on Koraanissakin vihje, kun uskottomat huudahtavat: "Eikö hän pyri vähentämään jumalia yhdeksi ainoaksi? Kummallista hän toimittelee todellakin" (38:5).


Seuraavaksi suura 18, "Luola" - yksi Koraanin oudoimmista ja vaikuttavimmista suurista.



Blogging the Qur’an: Sura 17, “The Night Journey,” verses 2-111

Israelin lasten suura