"Kaikella on perusolemuksensa", sanoo Ibn Abbas, "ja Koraanin perusolemus on Haa Miimin perhe" - se tarkoittaa suuria 40-46, jotka kaikki alkavat arabialaisilla kirjaimilla haa ja miim. (Kuten aina, sanovat muslimikommentaattorit näistä monien suurien alussa esiintyvistä mielivaltaisilta näyttävistä kirjaimista, että "vain Allah tietää" niiden merkityksen.) Ibn Abbas sanoo Haa Miim -suurista: "Kun pääsen Haa Miimin perheeseen, se on kuin olisin tullut ihanaan puutarhaan, ja niinpä en kiirehdi pois." Nämä ovat kaikki mekkalaisia suuria ja ne ovat sisällöltään sille ajanjaksolle ominaisia: uskottomat tuomitaan raivoisasti, mutta ilman kehoituksia sodankäyntiin heitä vastaan, mikä on ominaista medinalaisille suurille, ja niissä on myös vähemmän juutalaisten ja kristittyjen tuomitsemista kuin ajallisesti myöhemmissä luvuissa.
Ensimmäinen näistä suurista, suura 40, tunnetaan "Uskovaisen suurana" jakeen 28 mukaan, mutta koska tämä otsikko on samanlainen suuran 23 kanssa, se tunnetaan myös "Anteeksiantavan" suurana jakeen kolme mukaan. Varhaiset islamilaiset auktoriteetit olivat sitä mieltä, että tämä suura ilmoitettiin Muhammedille heti suuran 39 jälkeen, ja niissä käsitelläänkin samanlaisia teemoja. Allah käsittelee monia näistä teemoista tämä luvun alussa: Koraani on tullut Allahilta (jae 2); ei ole muuta jumalaa kuin Allah (jae 3); vain epäuskoiset kiistelevät hänen merkeistään (jae 4), kuten Nooan kansa, jota Allah rankaisi (jae 5) - he ja muut uskottomat "joutuvat tulen omiksi" (jae 6).
Enkelit rukoilevat uskovien puolesta Allahin valtaistuimen edessä (jakeet 7-9) ja puhuttelevat helvettiin joutuneita epäuskoisia kertoen heille, että Allah vihaa heitä enemmän kuin he vihaavat itseään (jae 10). Qatadah selittää valtavirran näkemyksen: "Allahin viha harhaan menneitä ihmisiä vastaan - kun Usko on näytetty heille tässä maailmassa ja he kääntyvät pois eivätkä hyväksy sitä - on suurempi kuin heidän vihansa itseään kohtaan, kun he omilla silmillään näkevät Allahin rangaistuksen Ylösnousemuksen päivänä." Kuitenkin on jälleen yksin Allahin päätöksen varassa kuka opastetaan totuuteen ja kenet Allah johtaa harhaan (jae 33) - mikä tarkoittaa Ibn Kathirin mukaan, että "kenet Allah lähettää harhaan, hänellä ei ole muuta opastajaa".
Tafsir al-Jalalayn selittää epäuskoisten kysymyksen "Herra, kaksi kertaa olet pannut meidät kuolemaan ja kaksi kertaa olet antanut meille elämän" (jae 11): "Ensin he olivat elotonta siemennestettä, sitten he saivat elämän, sitten he kuolivat, sitten heidät herätettiin eloon Ylösnousemuksessa." Kysymystä "mutta onko nyt meille pelastuksen tietä?" kommentoidaan näin: "vastaus heille tulee olemaan: Ei!" Sillä he hylkäsivät sen, että ainoastaan Allahia tulee palvoa ja he asettivat muita hänen rinnalleen (jae 12). Muhammedin tulee huutaa Allahia avuksi vaikka uskottomat eivät siitä pidäkään (jae 14), ja varoittaa heitä lähestyvästä Tuomiopäivästä (jakeet 15-18). Epäuskoisten tulisi kiertää maata nähdäkseen mitä tapahtui niille, jotka aikaisemmin kieltäytyivät palvomasta yksin Allahia - sillä Allahin rangaistus on ankara (jakeet 21-22, 82-83).
Jakeissa 23-55 Allah palaa jälleen kertomukseen Mooseksesta ja Faraosta painottaen tällä kertaa Faraon aikeita tappaa Mooses (jae 26). Eräs uskovainen Faraon väestä kysyy häneltä: "Surmaatteko miehen sentähden, että hän sanoo: 'Jumala on Herrani?'" (jae 28). Maududin mukaan tämä suura ilmoitettiin Muhammedille silloin, kun uskottomat olivat aikeissa surmata hänet, joten vertaus on ilmeinen: kuten olemme nähneet useasti ennenkin, Koraani kertoo tarinoita aikaisemmista profeetoista yksinomaan tähdentämään Muhammedin aikalaisten reaktioita hänen sanomaansa. Ja aivan samoin nimeämätön Mooseksen aikalainen varoittaa kansaa rangaistuksesta, joka kohtasi niitä, jotka hylkäsivät aikaisempien profeettojen ilmoituksen (jakeet 31,34).
Farao halusi ylpeyksissään rakentaa tornin "saavuttaakseen Mooseksen Jumalan" (36-37), mutta lopulta hänen kansansa joutuu Tuleen (jakeet 45-46). Helvetissä uskottomat syyttelevät toisiaan siitä, että ovat joutuneet sinne (jakeet 47-48). Jälleen uskottomat pyytävät päästä pois helvetistä, mutta heidän pyyntönsä torjutaan (49-50). Allah lupaa auttaa lähettiläitään (jae 51). As-Suddi selittää: "Mutta kun Allah lähettää Lähettilään kansalle ja nämä tappavat hänet tai jonkun hänen tukijansa ja se sukupolvi häviää, niin silloin Allah lähettää heille uuden lähettilään, joka kostaa edellisten puolesta sen, mitä he heille tekivät. Niinpä Profeetat voidaan tappaa tässä maailmassa, mutta heidän ilmoituksensa pysyy." Ja todellakin, lisää Ibn Kathir: "Allah antoi Profeetalleen Muhammedille ja hän Kumppaneilleen voiton vastustajistaan, jotka eivät uskoneet häneen ja olivat hänelle vihamieilisiä. Allah asettaa Sanansa ja Uskontonsa muiden uskontojen yläpuolelle... Tämä uskonto hallitsee Viimeiseen Hetkeen asti."
Allah kehottaa Muhammedia olemaan kärsivällinen, sillä hänen lupauksensa kyllä toteutuvat (jakeet 55,77) - osoittaen jälleen erikoista huolenpitoa profeetalleen. Huomaamme, miten Muhammed on niin keskeinen hahmo islamissa, että länsimaissa muslimeja alettiin kutsua "muhammettilaisiksi". Muslimit itse yleensä pitävät tätä sanontaa loukkaavana väittäen, etteivät he palvo Muhammedia, mutta kun Koraanin lukija - niin muslimi kuin toisuskoinenkin - huomaa kuinka Allah jatkuvasti huolehtii profeetastaan, hän voi valita näistä kahdesta: Allahin Koraanissa esittämät säkeet, joissa hän osoittaa jatkuvaa huolenpitoa Muhammedista, ovat joko Muhammedin yritys vahvistaa merkitystään ja profeetallisia etuoikeuksiaan seuraajiensa keskuudessa, tai sitten Muhammed oli todella kaikista koskaan eläneistä ihmisistä tärkein ja rakastetuin Jumalan silmissä. Muuta mahdollisuutta ei näyttäisi olevan.
Sitten Allah jatkaa moittimalla uskottomia, joiden vaikuttimet ovat vain ylpeyttä (jae 56) - ja esittämällä usein toistetun tarinan, joka on saanut muslimit kautta aikojen ajattelemaan, että toisuskoiset kyllä tietävät totuuden islamista, mutta he hylkäävät sen omien itsekkäiden päämääriensä vuoksi. Uskovaiset ja uskottomat eivät ole tasaveroisia (jae 58) - Allahin merkin hylkäävät ovat joutuneet harhaan (jakeet 62-63). Luonnon ihmeet todistavat Allahin huolenpidosta ihmiskuntaa kohtaan, sekä hänen voimastaan (jakeet 61,64,67). Ne jotka hylkäävät Allahin, saavat pian tietää totuuden (jae 70). Ne, joita ihmiset palvelivat Allahin rinnalla, eivät heitä auta (jae 74). Ne, jotka tunnustavat uskonsa vasta sitten , kun ovat nähneet Allahin rangaistuksen, saavat silti rangaistuksensa (jae 85).
Blogging the Qur’an: Sura 40, “The Forgiver”
Uskovaisen suura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti