maanantai 29. elokuuta 2016

27. Muurahainen

Ibn Abbasin ja Jabir bin Zaidin mukaan suurat 26, 27 ja 28 ilmoitettiin Mekassa Muhammedille juuri tässä järjestyksessä, vaikka suurien sisällöt eivät sinänsä noudata mitään erityistä ajallista järjestystä.

Suuran 27 lyhyessä esipuheessa (jakeet 1-6) vakuutetaan, että Koraani on "johdatus ja ilosanoma" (jae 2). Ne, jotka säännöllisesti rukoilevat ja antavat almut, pääsevät varmasti Paratiisiin (jae 3). Mutta Allah saa pahat teot näyttämään hyviltä niiden silmissä, jotka eivät usko kuolemanjälkeiseen elämään (jae 4). Tafsir al-Jalalayn selittää: "Totisesti, ne jotka eivät usko Tuonpuoleiseen, Me olemme kaunistaneet heidän tekonsa heidän silmissään tekemällä niistä nautinnollisia, jotta he pitäisivät niitä hyveellisinä, ja niinpä he ovat ihmeissään ja hämmentyneitä, että me pidämme näitä tekoja pahoina." He saavat rangaistuksensa tulevassa elämässä (jae 5).

Sitten Allah palaa jälleen Mooseksen tarinaan (jakeet 7-14) kuten myös suurissa 2, 7, 10, 17, 20 ja 26. Tällä kertaa kuulemme muunnelman palavasta pensaasta Toisen Mooseksen kirjan luvusta 3:2  (jakeet 7-9) ilman Jumalan nimen ilmoitusta (Toinen Moos. 3:14). Sen sijaan Koraanin kertomus siirtyy eteenpäin Toisen Mooseksen kirjan jakeisiin 4:2-6, missä Mooses Jumalan käskystä heittää sauvansa maahan ja se muuttuu käärmeeksi (jae 10) sekä pistää kätensä poveensa, jolloin se muuttuu spitaalista valkoiseksi ja takaisin - Koraanissa käsi tosin muuttuu vain valkoiseksi ilman sairautta (jae 12). Mutta farao ja hänen kansansa kieltävät nämä tunnusmerkit "jumalattomuudessaan ja ylpeydessään, vaikka sydämessänsä olivat niistä varmoja" (jae 14) - tässä jälleen vihjataan, että ihmiset, jotka eivät käänny islamiin, tekevät sen vain pahuuttaan, vaikka tietävät totuuden.

Tämän jälkeen Allah kertoo tarinan Salomosta keskittyen lähinnä siihen, kuinka tämä tapasi Saban kuningattaren (jakeet 15-44). Allah antaa Salomolle kyvyn ymmärtää lintujen kieltä (jae 16). Hän ymmärtää myös muurahaisten kieltä ja kuulee niiden varoittavan toisiaan rientämään pakoon ennen kuin Salomo ja hänen seurassaan olevat, kuten kaikki jinnit, ihmiset ja linnut, tulevat hänen eteensä (jakeet 17-19). Salomo vihastuu kun huomaa, ettei harjalintu ole lintujen joukossa (jae 20) [Pimenoffin käännöksessä käytetään harjalinnun arabiankielistä nimeä hudhud, suom. huom.] ja vannoo rangaitsevansa sitä (jae 24). Harjalintu tulee kuitenkin myöhässä tuoden uutisia Saban kuningatteresta, jolla on mahtava valtakunta (jae 23) - mutta Saatana on eksyttänyt hänet ja hänen kansansa ja he palvelevat aurinkoa (jae 24). Harjalintu onkin hurskas muslimi (jae 26). Salomo lähettää harjalinnun viemään kirjeen kuningattarelle saadakseen selville, onko harjalintu puhunut totta (jae 27). Kirje alkaa tavanomaisella islamilaisella julistuksella Bismillah ar-Rahman ar-Rahim (jae 30) - Jumalan, laupiaan Armahtajan nimeen - ja kehottaa kuningatarta ja hänen kansaansa kääntymään islamiin (jae 31). Kuningatar kysyy neuvonantajiensa mielipidettä (jae 32) ja päättää lähettää Salomolle lahjan (jae 35). Ibn Kathir selittää tämän tekstin merkityksen: "lähetän hänelle arvonsa mukaisen lahjan ja katson miten hän siihen vastaa. Ehkäpä hän hyväksyy sen ja jättää meidät rauhaan, tai hän määrää meille vuosittaisen veron niin ettei käy sotaan meitä vastaan."

Tämä ajatus näyttää muokkautuneen jizyaksi, dhimmeille määrätyksi veroksi (9:29): kuningatar tuntuu valmistautuneen maksamaan veroa merkkinä alistumisestaan Salomon määräysvaltaan. Qatadah, eräs Muhammedin kumppaneista, ihasteli: "Olkoon Allah häneen tyytyväinen ja hänelle armollinen - kuinka viisas muslimi hän olikaan ja (sitä ennen) kuvainpalvoja! Hän ymmärsi miten hyvä vaikutus lahjojen antamisella on ihmisiin."

Mutta Salomo torjuu hänen lahjansa (jakeet 36-37) tarkoituksenaan saada kuningatar kääntymään islamiin. Ibn Kathir kertoo Muhammedin vastanneen: "Yritätkö imarrella minua omaisuudella niin, että jättäisin sinut shirk:iin [s.o. muiden asettaminen Allahin rinnalle] ja valtakuntasi rauhaan?" Häntä ei ole määrätty jättämään heitä rauhaan, koska muslimeja ei ole koskaan määrätty jättämään vääräuskoisia valtakuntia rauhaan silloin kun on mahdollisuus käydä niitä vastaan. Salomo kysyy miehiltään kuka heistä voi tuoda hänelle kuningattaren valtaistuimen (jae 38) ja vapaaehtoinen ilmoittautuu (jae 39). Valtaistuin tuodaan (jae 41) ja Salomo määrää, että sitä hieman muutetaan tarkoituksena koetella kuningattaren tunnistamiskykyä (jae 41). Kuningatar tunnistaa valtaistuimen (jae 42), mikä Ibn Kathirin mukaan osoittaa "suurta älykkyyttä ja päättäväisyyttä". Hän hylkää epäjumalankuvat ja palvelee yksin Allahia (jae 43). Salomo koettelee häntä vielä uudelleen jakeessa 44, jossa hän Tafsir al-Jalalaynin mukaan haluaa saada vilkaista kuningattaren sääriä:
"Hänelle sanottiin myös: 'Käy sisälle palatsiin [aulaan]' - siinä oli läpinäkyvä lasilattia, jonka alla oli vettä, missä uiskenteli kaloja. Salomo oli määrännyt sen rakennettavaksi kun hänelle oli kerrottu, että kuningattaren sääret olivat kuin muulin jalat. Kun kuningatar näki sen, hän luuli sitä lammeksi ja niin hän paljasti säärensä kahlatakseen sen yli. Sillä aikaa Salomo istui valtaistuimellaan palatsin etuosassa ja hän näki, että hänen säärensä ja jalkansa olivatkin kauniit. Hän sanoi kuningattarelle: 'tämä aula on tehty sileäksi kristallilla', ja sitten hän kutsui häntä alistumaan [Jumalalle]. Nainen sanoi: 'Herrani, totisesti olen tehnyt väärin palvomalla muita kuin Sinua ja minä alistun Salomon kera Jumalalle, Maailmojen Valtiaalle."

Tafsir al-Jalalayn sanoo, että Salomo "halusi naida hänet, mutta ei pitänyt hänen karvaisista sääristään. Niinpä paholaiset tekivät karvanpoistoainetta (nura) ja hän poisti sillä säärikarvansa. Salomo meni hänen kanssaan naimisiin ja rakasti häntä suuresti."

Allah jatkaa jakeissa 45-53 kertomuksella Saalihista (katso myös suurat 7, 11 ja 26), joka lähetettiin Thamudin kansalle, jonka Allah hävittää heidän epäuskonsa tähden (jakeet 51-52), ja Lootista (jakeet 54-58 - kts. myös suurat 7, 15 ja 26), joka tuomitsee kansansa homoseksuaalisuudesta (jae 55) ja joka pelastetaan perheineen (lukuunottamatta hänen vaimoaan) kun kaupunki hävitetään (jakeet 57-58).

Sen jälkeen Allah luettelee voimansa merkkejä luonnossa (jakeet 59-65). Mutta jakeissa 66-74 uskottamat ovat edelleen uppiniskaisia eivätkä usko kuolleiden ylösnousemukseen (jae 67), sanovat näitä kertomuksia "muinaistaruiksi" (jae 68) ja kysyvät milloin ylönousemus tapahtuu (jae 71). Allah käskee Muhammedia kehottamaan epäuskoisia kiertämään maata, jotta he näkisivät mitä synnintekijöille tapahtuu (jae 69) ja kehottaa häntä olemaan surematta heidän epäuskoaan (jae 70).

Sitten Allah ylistää Koraania, sillä se ilmoittaa Israelin lapsille asiat, joista he ovat eri mieltä (jae 76) ja se on johdatus uskoville (jae 77). Allah haastaa uskottomat Tuomiopäivänä (jae 84) ja he ovat kykenemättömiä vastaamaan (jae 85). Ne, jotka ovat tehneet hyvää, säästetään (jae 89), mutta pahantekijät heitetään Tuleen (jae 90).


Blogging the Qur’an: Sura 27, “The Ant”
Muurahaisen suura
Mooses Raamatussa
Salomo ja Saban kuningatar Raamatussa


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti