Myöhäisen mekkalaisen suuran 25 nimi on Al-Furqan (الفرقان). Sana esiintyy jakeessa 1, missä se tarkoittaa Koraania. Tafsir al-Jalalayn sanoo, että Koraania "kutsutaan niin [al-furqan] sillä se erottaa [faraqa] totuuden valheesta".
Tafsir al-Jalalayn jatkaa, että Allah lähetti sen Muhammedille "jotta hän olisi varoittaja, Jumalan rangaistuksella peloittaja koko ihmiskunnalle ja jinneille, mutta ei enkeleille." Miksei enkeleille? Luultavasti siksi, että enkelit "eivät vastusta Allahin määräyksiä" (66:6) eivätkä siksi tarvitse Muhammedin varoituksia. Hänet on kuitenkin lähetetty kaikille maan päällä, kuten hän itse selittää hadithissa: "Jokainen Profeetta on lähetetty vain omalle kansalleen, mutta minut on lähetetty koko ihmiskunnalle."
Tämän suuran avausjae on yksi hyvin ilmeisistä (vaikka islamin kommentaattorit eivät siitä mainitsekaan) poikkeuksista sääntöön, että Allah on Koraanin ainut kertoja - ellei hän sitten siunaa itseään siitä, että on ilmoittanut Koraanin Muhammedille. Sitten Allah palaa jakeissa 2-10 jälleen ojentamaan uskottomia siitä hyvästä, että he ovat torjuneet Muhammedin ilmoituksen. Allah on kaiken hallitsija eikä hänellä ole poikaa (jae 2), ja kuitenkin uskottomat ovat ottaneet hänen rinnalleen muita jumalia, jotka eivät voi mitään luoda eikä nillä ole valtaa elämään tai kuolemaan (jae 3). Tästä voisi saada sellaisen käsityksen, että uskottomat eivät hylkää Allahia; he vain palvovat muita jumalia hänen rinnallaan. Tämä voi olla viittaus kristittyjen kolminaisuusoppiin tai pakanallisiin arabeihin, jotka palvoivat Allahin lisäksi monia muita jumalia, tai molempiin.
Uskottomat syyttävät Muhammedia valehtelusta (jae 4) ja sanovat, että hän toistaa Koraanissa vain "muinaistaruja, jotka hän on antanut kirjoittaa muistiin, jotta niitä luettaisiin hänelle aamuin ja illoin" (jae 5). Näiden syytösten on täytynyt satuttaa Muhammedia, sillä Koraanissa esitetään niille monia vastaväitteitä. Toisessa kohdassa meille kerrotaan ulkomaalaisesta miehestä, jonka väitetään opettaneen Muhammedia: "Tiedämme perin hyvin, että he vastaavat: »Hänen opettajansa on vain ihminen.» Heidän tarkoittamansa miehen äidinkieli on muukalainen, mutta Koraani on selvää arabiankieltä" (16:103). Sitten on vielä nimeltä mainitsematon henkilö, joka hadithin mukaan: "oli kristitty, joka kääntyi islamiin ja luki Surat-al-Baqaraa [suura 2] ja Al-Imrania [suura 3], ja hän tapasi kirjoittaa Profeetan ilmestyksiä." Hän siis kirjoitti ylös Muhammedin Koraanin lukua. Hänen kokemuksensa saivat hänet ilmeisesti epäilemään ilmestysten jumalallista alkuperää, sillä hän "palasi myöhemmin takaisin kristinuskoon ja tapasi sanoa:'Muhammed ei tiedä mitään muuta kuin mitä minä olen hänelle kirjoittanut'".
Allah raivostui eräälle näiden syytösten esittäjälle: Jumala huomautti, että mies oli "halpamainen vannoja" ja lupasi polttaa merkkinsä hänen kasvoihinsa (68:10-16). Hän myös julistaa "Voi heitä heidän käsiensä kirjoituksen tähden, ja voi heitä heidän ansionsa tähden!" (2:79). Ja puhuessaan Kirjan kansoista Allah sanoo Muhammedille: "Katso, heidän joukossaan on sellaisia, jotka puhuessaan vääristelevät Pyhää kirjaa, jotta te luulisitte Pyhän kirjan sanoiksi sellaistakin, mikä siihen ei sisälly; he sanovat: »Se tulee Jumalalta», vaikka se ei tule Jumalalta, ja vedoten Jumalaan he valehtelevat vastoin parempaa tietoaan" (3:78). Näistä ja muista kohdista voidaan olettaa, että jotkut Muhammedin tapaamat ihmiset pilkkasivat hänen profeetallisia väitteitään esittämällä omia kirjoituksiaan tai kansan kertomuksia tai muuten epäilyttävää materiaalia jumalallisina ilmestyksinä ja yrittivät myydä niitä hänelle.
Uskottomat sanovat Muhammedin olevan vain tavallinen mies ja kysyvät miksei Muhammedin sijasta lähetetty enkeliä (jae 7). He pilkkaavat Muhammadia sanoen, ettei hänellä ole edes puutarhaa (jae 8), vaikka Allah väittää voivansa antaa hänelle Paratiisin puutarhat (jae 10). Jakeissa 11-34 Allah varoittaa Tuomiopäivän kauheudesta, kun uskottomat valittavat "Jospa olisin vaeltanut lähettilään tietä!" (jae 27) ja huomaavat hirvittävän virheensä kun pitivät "Koraania joutavana" (jae 30). Pelätyn päivän tullessa uskovaiset sen sijaan lepäilevät Puutarhassa (jae 24). Jakeissa 35-42 Allah käsittelee lyhyesti Moosesta ja Nooaa, ja huomauttaa, että myös toisia hänen lähettämiään profeettoja pilkattiin ja pilkkaajat hävitettiin (jakeet 36,39). Kuitenkin he jatkavat Muhammedin profetian pilkkaamista ja siitä he pian saavat rangaistuksensa (jakeet 40-41).
Jakeissa 43-77 hän luettelee joitakin voimiaan, joilla hän hallitsee luontoa - mutta uskottomat ovat "karjan kaltaisia" (jae 44), jotka eivät ymmärrä näistä todisteista huolimatta. Allah olisi voinut lähettää profeetan jokaiseen kaupunkiin (jae 51) - mutta kuten olemme nähneet on Muhammed jo lähetetty kaikelle kansalle (jae 1). Muhammedin ei tule "suostua uskottomiin" vaan "taistella kaikin voimin heitä vastaan" (jae 52) - arabiaksi "käy heitä vastaan suureen jihadiin" (جَاهِدْهُمْ بِهِ جِهَادًا كَبِيرًا). Tanwir al-Miqbas min Tafsir Ibn Abbas sanoo, että tämä tulee tehdä "Koraanin avulla" ja "miekalla".
Allah on luonut ihmiskunnan vedestä (jae 54), mutta epäjumalat ovat voimattomia (jae 55). Muhammed on lähetetty tuomaan ilosanoman ja varoittamaan (jae 56) - "joka tarkoittaa", sanoo Ibn Kathir, "ilosanoman tuojaa uskovaisille, varoittajaa epäuskoisille; hyviä uutisia Paratiisista niille, jotka tottelevat Allahia, ja varoitus hirvittävästä rangaistuksesta niille, jotka vastustavat Allahin määräyksiä." Allah loi kaiken kuudessa päivässä (jae 59), vaikka siihen näyttäisi kuluvan kahdeksan päivää suuran 41 jakeiden 9-12 mukaan. Uskottomat kieltäytyvät tekemästä niin kuin Muhammed käskee - he eivät kumarra Al-Rahmania, laupiasta armahtajaa (jae 60).
Ibn Kathir selittää tämän tulevan ajalta, jolloin solmittiin Hudaibiyan rauhansopimus Muhammedin ja pakanallisten Mekan arabien kanssa. Kun Muhammed käski aloittaa sopimuksen sanoilla "Allahin, Ar-Rahman, Ar-Rahim (Armeliaan Armahtajan) nimeen", he vastasivat: "Emme tunne Ar-Rahmania tai Ar-Rahimia. Kirjoita sen sijaan: "'Bismika Allahumma (Sinun nimeesi, Oi Allah)'". Tämä yhdessä kolmannen jakeen kanssa on toinen merkki siitä, että pakanat palvoivat Allahia jo ennen islamia. Jae 60 on myös yksi kumarruksen jakeista: uskovan tulee kumartaa aina kun jaetta luetaan.
Ne jotka "eivät rukoile muita jumalia kuin Jumalaa eivätkä syyttömästi ketään tapa, minkä Jumala on kieltänyt, eivätkä antaudu minkäänlaiseen haureuteen" (jae 68) välttävät rangaistuksen, mutta ne jotka näitä tekevät saavat Tuomiopäivänä kaksinkertaisen rangaistuksen (jae 69). Allah vaihtaa niiden pahat teot hyviksi, jotka katuvat, uskovat ja tekevät hyviä töitä (jae 70). Mutta Allah ei välitä niistä uskottomista, jotka kieltäytyvät kääntymästä islamiin; kuitenkin he saavat väistämättä rangaistuksen, koska ovat hylänneet hänet (jae 77).
Blogging the Qur’an: Sura 25, “The Criterion”
Ymmärryksen suura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti