1900-luvun islamoppineen Muhammad Asadin mukaan suuran 9 jakeet 4 ja 6 kumoavat sen vaikutelman, joka syntyy jakeesta 5: että pakanoille tarjotaan vain kaksi vaihtoehtoa - "käänny tai kuole". Jakeessa 4 kuitenkin vain todetaan, että muslimit tulevat noudattamaan pakanoiden kanssa tehtyjä sopimuksia niiden päättymispäivään saakka. Ja Ibn Kathirin mukaan jae 6 antaa pakanoille "turvallisen kauttakulun, jotta he voivat oppia Allahin uskontoa, niin että Allahin sanomaa levitetään Hänen palvelijoidensa keskuuteen...Toisin sanoen, ne jotka tulevat sodan alueelta islamin alueelle muslimien seurassa viestintuojina, liikematkailijoina, rauhanneuvottelijoina tai maksamaan jizyaa, saavat muslimijohtajilta ja heidän edustajiltaan turvatun kauttakulun muslimien hallitsemalla alueella siihen asti, kun he palavaat omalla maalleen tai turvapaikkaansa." Jizayan maksaminen viittaa Kirjan Kansoilta perittävään veroon islamin hallinnon alla, jae 29; niinpä vaihtoehdot ainakin niille, jotka ovat saaneet kirjoitetun ilmoituksen (lähinnä juutalaiset, kristityt ja zarathustralaiset), ovat - ei kääntyminen tai kuolema - vaan kääntyminen, alistuminen tai kuolema.
Tafsir al-Jalalayn, As-Suyuti ja Ibn Juzayy ovat samaa mieltä jakeesta 6. Ibn Juzayy sanoo sen merkitsevän, että muslimien tulee "taata heidän turvallisuutensa, jotta he voivat kuulla Koraanin sanoman, jolloin nähdään tuleeko heistä muslimeita vai ei. (sen jälkeen heidät saatetaan turvalliselle alueelle.) Jos he eivät käänny islamiin, palauttakaa heidät omalle alueelleen." Hän huomauttaa kuitenkin, että tämä ei ole yhtenäinen näkemys: "Toiset pitävät tätä tiukkana määräyksenä, kun taas toiset ovat sitä mieltä, että tämä on abrogoitu määräyksellä taistella."
Pakanoiden ja muslimien välinen sopimus "pyhän temppelin seutuvilla" (jae 7) viittaa Hudaibiyyan sopimukseen. Islamin perimätiedon mukaan vuonna 628 Muhammed sain näyn, missä hän teki pyhiinvaelluksen Mekkaan - pyhiinvaellus oli pakanallinen tapa, jonka hän kovasti halusi ottaa osaksi islamia, mutta se ei ollut mahdollista, koska quraishit hallitsivat Mekan kaupunkia. Näihin aikoihin hän käski kuitenkin muslimeja valmistautumaan pyhiinvaellukseen Mekkaan ja hän matkasi sinne 1500 miehen kanssa. Quraishit kohtasivat heidät kaupungin ulkopuolella ja osapuolet sopivat 10 vuoden aselevosta (hudna), jota kutsutaan Hudaibiyyan sopimukseksi.
Eräät muslimijohtajat olivat tyytymättömiä aselepoon. Hehän olivat hiljattain murtaneet quraishien Medinan piirityksen ja olivat voimakkaampia kuin koskaan. Miksi he eivät käyttäisi sotillaalista mahtiaan sen sijaan, että neuvottelevat rauhansopimuksen vain tehdäkseen pyhiinvaelluksen? Muhammedin elämäkerturin Ibn Ishaqin mukaan hurjistunut Umar meni Abu Bakrin luo ja sanoi: "Eikö hän ole Jumalan lähettiläs, ja emmekö me ole muslimeja ja he monijumalaisia? Miksi meidän pitäisi suostua siihen, mikä halventaa uskontoamme?" He menivät Muhammedin luo, joka yritti vakuuttaa heidät: "Minä olen Jumalan orja ja Hänen lähettiläänsä. Minä en jätä tottelematta Hänen käskyjään ja Hän ei anna minun kärsiä tappiota."
Mutta sopimus ei todellakaan näyttänyt siltä, että se olisi muslimeille edullinen. Kun sopimuksen kirjoittamisen aika tuli, Muhammed käski Alin kirjoittaa "Allahin, Armollisen Armahtajan nimeen." Silloin quraishin neuvottelija, Suhayl bin Amr, keskeytti hänet ja sanoi: "Tuota minä en allekirjoita; kirjoita sen sijaan 'Sinun nimeesi, oi Allah.'" Muhammed käski Alin kirjoittaa, mitä Suhayl oli käskenyt.
Mutta Suhayl ei ollut vielä lopettanut. Kun Muhammed käski Alin kirjoittaa: "Tämä on se, mitä Muhammed, Jumalan lähettiläs, on sopinut Suhayl bin Amrin kanssa", hän vastusti jälleen. "Jos minä todistaisin, että sinä olet Jumalan lähettiläs", hän sanoi, "en olisi taistellut sinua vastaan. Kirjoita oma nimesi ja isäsi nimi." Jälleen islamin profeetta, seuraajiensa tyrmistykseksi, käski Alin kirjoittaa kuten Suhayl oli toivonut.
Sopimuksen lopullisessa versiossa Muhammed järkytti miehiään sopimalla ehdoista, jotka näyttivät olevan muslimeille epäedullisia: jos joku pakenisi quraisheja ja etsisi turvaa muslimeilta, hänet tulisi palauttaa heidät quraisheille; sen sijaan jos joku pakenisi muslimeja ja etsisi turvaa quraishilta, ei häntä palautettaisi muslimeille.
Pian Muhammed kuitenkin rikkoi sopimusta. Nainen Quraish-heimosta, Umm Kulthum, liittyi Medinan muslimeihin; hänen kaksi veljeään tulivat Muhammedin luo vaatien palauttamaan hänet "hänen ja quraishin Hudaibiyyassa tehdyn sopimuksen mukaan." Muhammed kuitenkin kieltäytyi: Allah kielsi sen. Hän antoi Muhammedilla uuden ilmestyksen: "Te uskovaiset, kun oikeauskoisia naisia tulee luoksenne paettuaan kodeistaan, niin tutkikaa heitä. Jumala tuntee heidän uskonsa parhaiten. Jos sitten havaitsette heidät uskoviksi naisiksi, niin älkää lähettäkö heitä takaisin uskottomien luo..." (Koraani 60:10).
Muhammed rikkoi sopimuksen kieltäytymällä lähettämästä Umm Kulthumia takaisin quraisheille. Vaikka muslimiapologistit ovat kautta historian väittäneet, että Quraish ensimmäisenä rikkoi sopimuksen, tämä tapahtuma oli ennen kaikkia niitä rikkomuksia, joita muslimit osoittavat quraishien tehneen. Yahiya Emerick, nykyinen muslimikirjailija sanoo, että Muhammed perusti ratkaisunsa hiustenhalkomiseen: sopimus edellytti, että muslimit palauttaisivat kenen tahansa miehen quraisheille, naisista ei puhuttu mitään. Vaikka tämä olisi totta, niin - kuten Emerick myöntää - alkoi Muhammed kohta ottaa vastaan myös quraishin miehiä, rikkoen siis selvästi sopimusta.
Tämä sopimuksen rikkominen vahvisti sitä periaatetta, että hyvää on vain se, mikä edistää islamia ja pahaa on vain se, mistä on haittaa islamille. Kun aselepo muodollisesti loppui, islamin lainoppineet muotoilivat periaatteen, että aselepo voidaan sopia vain väliaikaiseksi ja korkeintaan kymmeneksi vuodeksi, ja siihen voidaan ryhtyä ainoastaan tarkoituksena vahvistaa muslimien heikentyneitä joukkoja, jotta taistelua voidaan jälleen jatkaa tehokkaammin.
Joka tapauksessa Ibn Kathir ja muut ovat sitä mieltä, että Quraish rikkoi sopimuksen ensimmäisenä. Ja Allah taatusti antoi vaikutelman, että he sen rikkoivat, syyttäen pakanoita, että he ovat "luopuneet Jumalan tunnusmerkeistä" "mitättömästä hinnasta" (jae 9) ja rikkoen valat, jotka he olivat tehneet muslimien kanssa (jakeet 13-14). Ibn Juzayyin mukaan "Jumala rankaisee heitä teidän kädellänne" (jae 14) tarkoittaa "tappamista ja vangitsemista. Se on muslimeille lupaus voitosta." Tafsir al-Jalalayn on samaa mieltä: "Taistelkaa heitä vastaan ja Jumala on kurittava heitä, Hän aiheuttaa heidän kuolemansa teidän käsissänne sekä halventaa ja nöyryyttää heitä vankeuden ja alistumisen kautta, ja Hän on antava teille voiton heistä."
"Jumala rankaisee heitä teidän kädellänne" on merkittävä lausunto: se tarkoittaa, että muslimit ovat Allahin tuomion toimeenpanijoita maan päällä ja heidät on velvoitettu rankaisemaan uskottomia pyhällä rangaistuksella. Niinpä, kun muslimit rukoilevat Allahia rankaisemaan jotakuta, he käytännössä pyytävät muslimiveljiään suorittamaan rangaistuksen. Heidän näin tehdessään Allah "parantaa oikeauskoisten rinnat ja [...] poistaa vihan heidän sydämistään" (jakeet 14-15): väkivalta vääräuskoisia vastaan saa Allahin rauhoittamaan uskovien sydämet.
Suomennettu blogista Blogging the Qur’an Sura 9, “Repentance,” verses 6-14
Katumuksen suura: http://www.islamopas.com/koraani/009.htm
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti