Ibn Kathir kertoo, että Muhammed lausui suuria 54 ja 50 "suurissa kokoontumisissa ja tilaisuuksissa, sillä ne sisältävät Allahin lupauksia ja varoituksia sekä tietoa luomisesta, Ylösnousemuksesta, Tawhid [Allahin ykseydestä], profetian vahvistamisen ja muita tärkeitä aiheita." Suura 54 saa nimensä ensimmäisestä jakeesta, jossa viitataan kuun halkaisemiseen, joka on hadithin mukaan ihme, joka tapahtui Muhammedin eläessä. Kun muslimit katsoivat ihmeissään kuun jakautuvan kahteen osaan, Muhammed huudahti: "Todistakaa, todistakaa (tätä ihmettä)!"
Jotkut nykyajan muslimit kuitenkin väittävät, että tämä jae on profetia, joka toteutui Neil Armstrongin laskeuduttua kuuhun 1969 ja jolloin astronautit kaivoivat kuun kamaraa ja toivat sitä mukanaan maahan. Huolimatta mielikuvituksellisista numerologisista rakennelmista on kuitenkin melko kaukaa haettua ajatella, että pieni määrä kuuperää katsottaisiin kuun halkaisemiseksi.
Suuran loppuosa rakentuu toistuvan hokeman ympärille: "Me teimme totisesti Koraanin helposti muistettavaksi, mutta missä on se, joka haluaa noudattaa sitä?", ja se toistuu jakeissa 17, 22, 32, 40. Toinen hokema "mutta minkälainen olikaan Minun lähettämäni kuritus ja varoitus!" toistuu jakeissa 16, 18, 21 ja 30. Väleissä puhutaan tutuista teemoista: uskottomat kääntyvät pois Allahin merkeistä ja pilkkaavat niitä noituutena (jae 2); Muhammedin tulee jättää heidät rauhaan Tuomion päivään asti, jolloin heitä rangaistaan (jakeet 6-8). Nooa ja vedenpaisumus ovat varoitus Muhammedin ajan uskottomille (9-16), samoin kuin Aadin kansan hävitys (jakeet 18-22) sekä Tamuudin kansan (23-31), Lootin kansan (33-39) ja vielä Faaraon ja hänen kansansa hävitys (41-42). Ovatko Muhammedin hyljänneet epäuskoiset parempia kuin nämä (jae 43)? He luulevat, että voivat puolustaa itseään auttamalla toisiaan (jae 44), mutta eivät he pääse pakoon Tuomiopäivää (jae 46).
Mekkalainen suura 55 on rakennettu runollisen kertosäkeen ympärille ja sitä toistetaan vielä useammin kuin suuran 54 hokemia: "Minkä Herranne armotyön siis väitätte valheeksi?" (jakeet 13, 16, 18, 21, 23, 25, 28, 30, 32, 34, 36, 38, 40, 42, 45, 53, 55, 59, 61, 65, 67, 69, 77) - muistuttaen hieman psalmia 136, jossa toistetaan "Iäti kestää hänen armonsa!", vaikkakin Koraani keskittyy paisuttelemaan, moittimaan ja jopa pilkkaamaan uskottomien jääräpäistä islamin torjumista. Maududi sanoo: "Tämä on ainoa suura, jossa ihmisten rinnalle otetaan jinnit, jotka ovat toinen maan luoduista, joilla on tahdon ja tekojen vapaus." Jinneihin viitataan ihmisten rinnalla jakeessa 31.
Ensimmäisessä osassa (jakeet 1-30) Allah painottaa jälleen luomisvoimaansa ja valtaansa maallisiin tapahtumiin; toisessa osassa (jakeet 31-78) hän varoittaa Tuomion päivästä ja kuvailee helvettiä ja Paratiisia. Tämä kaikki on jo sanottu muualla Koraanissa. Idän ja lännen kaksi Herraa jakeessa 17 viittavat Ibn Kathirin mukaan "kesän ja talven auringon nousuun sekä kesän ja talven auringon laskuun" - hyvin maakeskeinen tulkinta.
Mekkalaisessa suurassa 56 Allah varoittaa jälleen Tuomion päivästä (jakeet 1-7) ja kuvailee niitä, jotka ovat "oikealla puolella", toisin sanoen niitä, jotka pääsevät Paratiisiin (jakeet 10-40; 88-91). Näihin kuuluvat tietenkin myös legendaariset neitsyet (jae 36), jotka Allah on luonut "omin käsin" (jae 35). Heidän eräs erikoisominaisuutensa on islamin perimätiedon mukaan, että heidän neitsyytensä palautetaan aina uudelleen, jolloin he ovat uskovaisille joka kerta kuin eka kerta. Sitten tulee vielä uusi kuvaus Helvetin kauhuista (jakeet 41-56;92-94). Suura päättyy Allahin ylistäessä Koraania jumalallisena ilmestyksenä, jota saavat koskettaa vain rituaalisesti puhdistetut (jakeet 77-80) - tästä syystä Guantanamon amerikkalaiset vartijat, kumartaen islamilaisille normeille, koskevat Koraaniin vain käsineet käsissä.
Allah pilkkaa uskottomia, jotka eivät usko Koraaniin, kysyen heiltä mikseivät he voi estää kuolemaa (jae 87), jos he kerran ovat riippumattomia hänen vallastaan (jae 83).
Medinalainen suura 57 ilmoitettiin sen jälkeen, kun muslimit olivat valloittaneet Mekan eikä heillä enää ollut merkittäviä esteitä tullakseen koko Arabian hallitsijoiksi. Se alkaa Allahin voiman ylistyksellä ja kysymyksellä uskottomille: "Miksi epäilisitte?" (jae 8). Valloituksen kustannukset ovat ehkä kuluttaneet muslimien varat, sillä Allah kehottaa muslimeja osallistumaan islamilaiseen varainkeruuseen, vaikka hän sanookin, että ne jotka osallistuivat jo ennen Mekan valloitusta saavat suuremman palkinnon kuin ne, jotka liittyivät mukaan vasta kun muslimit olivat voittaneet vihollisensa (jakeet 10-11). Maududi selittää: "Ne jotka uhrasivat elämänsä ja käyttivät omaisuuttaan islamin edistämiseen sen jälkeen, kun se jo oli vahva, eivät voi päästä niiden tasolle, jotka panivat alttiiksi elämänsä ja omaisuutensa edistääkseen ja pitääkseen yllä islamin asiaa silloin, kun se oli heikko."
Uskolliset palkitaan Paratiisin puutarhoissa (jakeet 12, 21), mutta tekopyhiä rangaistaan (jae 13) helvetillä (jae 15). Muslimien ei tule olla kuten juutalaiset ja kristityt, jotka kyllä saivat jumalallisen ilmestyksen, mutta paaduttivat sydämensä (jae 16). Sen sijaan heidän tulee olla anteliaita (jae 18), sillä tämä maailma on vain leikkiä ja ajanvietettä ja maallinen elämä vain pettävää nautintoa (jae 20). Allah hallitsee kaikkia maallisia tapahtumia (jae 22) - kuten Tafsit al-Jalalayn selittää: "Mikään kärsimys maan päällä, kuten kuivuus, tai teissä itsessänne, kuten sairaus, lapsen menetys, ei tapahdu ellei se ole Kirjassa, Ikuisessa Kirjoitustaulussa (al-lawh al-mahfuz), ellemme Me anna sen tapahtua, ellemme Me luo sitä." Allah mainitsee menneet profeetat ja raudan lahjan osoittaakseen huolenpitonsa ihmiskunnasta (jae 25). Yksi näistä menneistä profeetoista oli Jeesus, mutta hänen seuraajansa keksivät luostarilaitoksen, mitä Allah ei ollut määrännyt. Heidän olisi sen sijaan pitänyt etsiä ainoastaan Jumalan suosiota; useimmat kristityt ovat "lainrikkojia" (jae 27). Juutalaiset ja kristityt eivät pane rajoja Allahin armolle (jae 29) - kuten Tafsir al-Jalalayn sanoo: "vaikka he väittävät, että Jumala rakastaa heitä ja he ansaitsevat Hänen autuutensa." Ibn Kathir selittää tämän jakeen tarkoittavan, että "he eivät voi estää sitä, minkä Allah antaa, eivätkä antaa sitä minkä Allah estää."
Blogging the Qur’an: Suras 54, “The Moon,” 55, “The Merciful,” 56, “The Inevitable,” and 57, “Iron”
Kuun suura
Laupiaan Armahtajan suura
Suuren Tapahtuman suura
Raudan suura
Psalmi 136
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti