11. Huud

Yhdennentoista suuran lukemisen jälkeen saatat joutua käymään K-Marketin hiusväriosastolla.

Suura 11, "Huud", ajoittuu 10. suuran tavoin myöhäiselle Mekan kaudelle Muhammedin profeetan uran ensimmäiselle puoliskolle. Sen nimi tulee jakeista 50-60, joissa kerrotaan tarina profeetta Huudista, joka lähetettiin islamin tradition mukaan Arabian Aadin heimolle noin 2400 eKr. Suura 11 toistaa 10. suuran varoituksen Allahin tuomiosta vieläkin voimakkaimmin sanankääntein. Hadithin mukaa se sai Muhammedin ahdistumaan. Kerran yksi hänen läheisimmistä seuraajistaan, Abu Bakr, sanoi hänelle: "Oi Allahin Lähettiläs, totisesti hiuksesi ovat harmaantuneet." Muhammed vastasi, että suura 11, kuten myös suurat 56, 77, 78 ja 81, jotka kaikki käsittelevät tuomiopäivää, "ovat saaneet hiukseni harmaiksi."

Allah aloittaa tämän hiuksia harmaannuttavan suuran yhteenvedolla (jakeet 1-24) monista aiheista, joita käsiteltiin suurassa 10, mukaan lukien Koraanin viisauden (jae 1). Mujahi, Qatadah, Ibn Jarir muiden muassa selittivät tämän jakeen tarkoittavan, että Koraani on "täydellinen sanoissaan, yksityiskohtainen merkityksessään. Niinpä se on sekä muodoltaan että sisällöltään täydellinen." Ibn Kathir sanoo: "tämä Koraani laskeutui täydellisenä ja yksityiskohtaisena, pelkästään Allahin palvelemiseksi, ilman ketään kumppaneita." Koraani on myös jäljittelemätön. Allah toistaa haasteensa kirjoittaa samanlainen suura jakeessa 13. Hän painottaa tuttuja teemoja: yksin Allahia tulee palvella (jae 2) ja kaikki luodut ovat hänestä riippuvaisia (jae 6); epäjumalien hyödyttömyys (jae 14); maallisen elämän loiston petollisuus (jae 15); hirvittävä rangaistus (jakeet 15,22), joka odottaa sitä, joka "puhuu valhetta Jumalaa vastaan" (jae 18), sekä ihanat puutarhat, jotka odottavat siunattuja (jae 23).

Allah antaa jakeessa 5 oudon lausunnon: "Kavahtakaa, kun he kääriytyvät vaatteisiinsa. Jumala tietää, mitä he salailevat ja mitä ilmaisevat. Totisesti, Hän tietää, mitä heidän rintaansa on kätkettynä." Mitä vaatteisiin kääriytymisellä on tekemistä sen kanssa, että Allah tuntee heidät? Käy ilmi, että jotkut ihmiset verhoutuivat vaatteisiin peittääkseen itsensä Allahilta, erityisesti intiimien hetkien aikana: Ibn Abbas selittää, että "siellä oli ihmisiä, jotka häpeilivät riisua vaatteitaan kun kävivät tarpeillaan ja näin paljastivat alastomuutensa taivaalle. He häpeilivät myös harrastaa seksiä naistensa kanssa sen pelossa, että ilmaisisivat itsensä taivaalle. Tämä ilmestys siis koskee heitä."

Jaha.

Sitten seuraa tarinoita monista profeetoista ja ne kaikki käsittelevät sitä, miten uppiniskaiset ja jääräpäiset uskottomat hylkäävät heidät. Allah kertoo tarinan Nooan arkista varsin eri tavalla kuin Raamatussa (jae 25-49). Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa 6-9 Nooa ei ole missään tekemisissä uskottomien kanssa; Jumala kertoo hänelle: "Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta elollisesta, sillä maa on ihmisten takia täynnä väkivaltaa. Minä hävitän heidät ja maan heidän kanssaan" (6:13) ja käskee hänen rakentaa arkin, mutta hän ei käske Nooaa varoittamaan ihmisiä tulvasta. Koraanissa kuitenkin Nooa menee antamaan kansalleen "selvän varoituksen" (jae 25) etteivät he "palvelisi ketään muuta kuin Jumalaa" (jae 26). Niinpä Raamatun kertomuksen ihmisten rappio ja väkivalta muuttuu Koraanissa yksinkertaisesti epäjumalanpalvelukseksi, tai tarkemmin sanottuna shirkiksi, joka tarkoittaa kumppaneiden asettamista Allahin rinnalle.

Myös Muhammed toi kansalleen selvän varoituksen (14:52), etteivät he palvelisi muuta kuin Allahia (3:64), ja niinpä Nooa on tässä kertomuksessa ikään kuin esi-Muhammed, jonka saarnaama sanoma on täysin samanlainen. Tämä onkin todella se, miten islam näkee raamatulliset profeetat. He opettivat Muhammedin tavoin islamia - heidän seuraajansa sitten väärensivät heidän opetuksensa ja loivat juutalaisuuden ja kristinuskon. Jopa Nooan saama vastaanotto muistuttaa sitä, kuinka Quraishin pakanaheimo otti vastaan Muhammedin. Uskottomat sanovat hänen olevan vain ihminen ja syyttävät häntä ja hänen seuraajiaan valehtelusta (jae 27) ja väittävät hänen jopa keksineen omasta päästään ilmestykset, joiden hän väittää tulleen Allahilta (jae 35). Nooa vastaa sanomalle, että jos Allah on päättänyt johtaa heidät harhaan, ei hänen sanomisillaan ole väliä (jae 34). Tämäkin vastaa lähes täysin Muhammedin kokemuksia: Allah käskee hänen kertoa uskottomille, että hän on vain ihminen (18:110); he syyttävät häntä valehtelusta (42:24) ja Koraanin väärentämisestä (jae 13); ja tietysti Muhammed myös kertoo, että jos Allah tahtoo jonkun eksyttää, kukaan ei voi häntä auttaa (7:186).

Nooa on siis käytännössä Muhammedin sijainen. Tässä epäsuorasti painotetaan kaikkien profeettojen samanlaista sanomaa ja uskottomien jääräpäisyyttä Allahin totuuden edessä. Yksi noista uskottomista on Nooan poika, joka kieltäytyy astumasta arkkiin ja sanoo: "Lähden turvaan jollekin vuorelle, se suojelee minut vedeltä" (jae 43). Hänen poikansa hukkuu ja Nooa muistuttaa Allahia tämän lupauksesta säästää hänen perheensä (jakeessa 40): "Totisesti, poikani kuuluu perheeseeni" (jae 45). Mutta Allah sanoo hänelle: "Oi Nooa! Totisesti, hän on perheesi ulkopuolella; hänen tekonsa ovat pahat" (jae 46). Usko ja epäusko menee islamissa jopa perhesiteiden yli. Ibn Kathir selittää: "Niinpä hänen poikansa oli jo edeltäkäsin tuomittu hukkumaan hänen epäuskonsa ja isänsä vastustamisen takia."

Huudin tarina (jakeet 50-60) seuraa samanlaista kaavaa. Hän kehottaa Aadin ihmisiä katumaan (jae 52), mutta he vaativat häneltä selkeitä todisteita (jae 53), ja heidät tuhotaan - vaikkakin Huud ja hänen laillaan uskovat pelastetaan (jae 58). Allah toistaa samaa kaavaa kertomuksessa Salihista (jakeet 61-68), joka lähetettiin Nooan jälkeen Thamudin heimolle, joka asui pohjoisessa Arabiassa. Allah antaa heille tunnusmerkin voimastaan: "Oi kansani, tämä naaraskameli on Jumalan, se on merkkinä teille" (jae 64) - kameli ilmestyi joidenkin traditioiden mukaan ihmeellisesti vuorelta. Thamudin ihmisiä käsketään olemaan vahingoittamatta kamelia, mutta he niin he tekevät (jae 65) ja sitten heidät tuhotaan (jae 67), paitsi Salih ja hänen laillaan uskovat (jae 66).

Seuraavaksi Allah kertoo raamatun tarinan Abrahamista, Saarasta ja Lootista (jakeet 69-83) huipentaen kertomuksen nimeämättömiin Sodomaan ja Gomorraan (jae 82) ja viitaten nimeltä mainitsemattomaan sodomian rikokseen (jae 79). Sitten hän kertoo Midianin heimon profeetan Shuaibin tarinan hyvin samoin sanankääntein ja päätyen samanlaiseen lopputulokseen kuin Huudin tarinassa (jakeet 84-95).

Jakeissa 96-123 Allah vetää yhteen monia suuran teemoja mainiten ohimennen Mooseksen ja Faraon (jakeet 96-98). Sekä Allahiin uskovat että myös hänet hylkäävät joutuvat kohtaamaan kauhistuttavan tuomion, jonka perusteella uskottomat joutuvat Helvetin tuleen ja uskovaiset pääsevät Paratiisiin (jakeet 103-108). Allah antaa Moosekselle Tooran, mutta siitä tulee kiista (jae 110), jonka Allah olisi voinut ratkaista, mutta hän päätti Tanwir al-Miqbas min Tafsir Ibn Abbasin mukaan "viivyttää tuomiotaan hänen kansalleen". Uskovaisten tulee rukoilla ja pysyä lujina (jakeet 114-115), koska se on Allahin tahto: "Ja mikäli Herrasi olisi tahtonut, Hän olisi voinut saattaa koko ihmissuvun yhdeksi ainoaksi yhteisöksi. Mutta he jatkavat kiistelemistään" (jae 118). Uskovaisten tulee kuitenkin luottaa häneen (jae 123) - tai muuten.



Alkuperäinen kirjoitus: Blogging the Qur’an: Sura 11, “Hud”

Huudin suura: http://www.islamopas.com/koraani/011.htm

Nooan tarina Raamatussa: http://www.evl.fi/raamattu/1992/1Moos.6.html#o9