Tämä suura ajoittuu Medinan kauteen (kuten myös suurat 2-4) - islamilaisen perinnetiedon mukaan se oli Muhammedin uran jälkimmäinen osa jolloin ilmestykset olivat pidempiä, vihaisempia ja väkivaltaisempia. Allah aloittaa kehottamalla muslimeja tottelemaan hänen käskyjään koskien ruokaa, uskonnollisia tapoja ja seksuaalimoraalia (jakeet 1-11). Hän sallii muslimimiesten naivan "hyveellisiä oikeauskoisia naisia" sekä myös "hyveellisiä naisia kansoista, joille ennen teitä Kirjoitukset annettiin" (jae 5).
Hän ei kuitenkaan sano mitään siitä, että musliminaiset saisivat naida toisuskoisia miehiä, ja sehän onkin kielletty islamin laissa.
Tämä on eräs puoli dhimmien, "suojeltujen kansojen", alistetussa asemassa islamin alla: perinteisesti mies vie vaimonsa omaan kotiinsa, mutta ei päinvastoin. Se että musliminaiset eivät voi naida toisuskoista miestä, mutta muslimimiehet voivat naida toisuskoisen naisen, aiheuttaa sen, että islamilainen yhteisö pyrkii kasvamaan, mutta toisuskoisten yhteisö pienenee.
Sitten Allah palaa juutalaisten ja kristittyjen läksyttämiseen (jakeet 12-26). Allah sanoo tehneensä "muinoin liiton Israelin lasten kanssa" (jae 12), mutta juutalaiset rikkoivat sen. Niinpä Allah on "kironnut heidät ja kovettanut heidän sydämensä".
Miksi? Koska he ovat muuttaneet Allahilta saamansa ilmoituksen: "He sotkevat Kirjoituksen sanoja ja ovat unohtaneet osan siitä, mitä heille opetettiin" (jae 13). Allah varoittaa muslimeja, että juutalaiset ovat aivan yhtä petollisia myös tänä päivänä: "Lakkaamatta havaitset kieroa menettelyä kaikkien heidän puoleltansa, lukuunottamatta muutamia harvoja".
Hän käskee kuitenkin muslimeja sietämään heitä ja antamaan anteeksi; "katso, Jumala rakastaa jalomielisiä" (jae 13). Kirjassaan Ruhul Ma'ani Allusi tulkitsee Koraanin jakeen 9:29 perusteella, että anteeksiantoa tulee soveltaa ainoastaan niihin juutalaisiin, jotka ovat kääntyvät muslimeiksi tai suostuvat maksamaan jizya-veroa ja hyväksyvät alistetun dhimmi-statuksen. Tabari toisaalta ehdottaa, että jae 13 on abrogoitu Muhammedin uran myöhemmin ilmestyneillä jakeilla, jotka käskevät käymään jihadiin uskottomia vastaan.
Kristityt sen sijaan "unohtivat osan siitä, mitä heille opetettiin" ja niinpä Allah rankaisi heitä: "Sentähden Me herätimme heissä kaunan ja vihan toisiansa vastaan aina Ylösnousemuspäivään asti" (jae 14). Niinpä ainakin Koraanin mukaan kristittyjen erimielisyydet ovat todiste uskonnon virheellisyydestä - asia jota Jeesus kehotti tarkkailemaan: "Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne" (Joh. 13:35).
Ibn Kathir sanoo: "Todellakin monet kristittyjen lahkot ovat aina olleet toistensa vihollisia ja vastustajia, syyttäen toisiaan vääräoppisuudesta ja kiroten toinen toistaan...jokainen heidän lahkonsa tulee syyttämään toisia uskottomuudesta ja vääräoppisuudesta tässä elämässä ja Päivänä jolloin Todistajat saapuvat." Juutalaisten ja kristittyjen on hyväksyttävä islam, sillä se paljastaa mitä he ovat salanneet: "Te, joiden ovat Kirjoitukset! Nyt on tullut luoksenne Meidän lähettiläämme tähdentäen teille paljon siitä, minkä talletitte Kirjoituksessa, ja jättäen paljon syrjään. Nyt on teille tullut Jumalalta valo ja selvä Kirjoitus" (jae 15).
Allah esiintyy monesti Koraanissa välittäjänä näiden erimielisten kristittyjen lahkojen välillä vastaten kysymyksiin, joista on erimielisyyksiä. Niinpä kun Allah vakuuttaa, että Jeesusta ei ristiinnaulittu vaan joku, joka vain muistutti häntä (joidenkin gnostilaisten lahkojen näkemys), hän sanoo "ja ne, jotka siitä kiistelevät, ovat itsekin epätietoisia: heillä ei ollut varmaa tietoa, vaan he kehittelivät ainoastaan olettamuksia. Todellisuudessa he eivät ole surmanneet häntä" (4:157). Ja tässä Koraani julistaa, että ne kristityt, jotka uskovat että "Jumala on Messias, Marian poika" ovat "todella epäuskoisia". Käytetty arabiankielinen sana on kafara - se on muunnelma sanasta kufr, epäusko.
Islamin puhemiehet länsimaissa vakuuttavat säännöllisesti, että Koraani ei koskaan viittaa kristittyihin vääräuskoisina tai uskottomina, vaikka tosiasiassa tämä jae on varsin selväsanainen siitä, että ne jotka uskovat Kristuksen jumaluuteen ovat todella epäuskoisia. Niille juutalaisille ja kristityille, jotka katsovat olevansa Jumalan lapsia, Allah käskee Muhammedin vastata "Miksi Hän sitten kurittaa teitä syntienne tähden?" (jae 18).
Seuraavaksi Allah kertoo tarinan Kainista ja Abelista (jakeet 27-34), joka huipentuu yhteen useimmin lainattuun Koraanin jakeeseen, siihen jota presidentit Bush ja Obama, samoin kuin monet muut länsimaiden toisuskoiset johtajat niin useasti lainaavat:
Tämän johdosta annoimme Israelin lapsille säädöksen, että kuka ikinä ottaa hengiltä ihmisen muutoin kuin verikostoksi tai pahuuden ehkäisemiseksi maassa, hän on kuin olisi tappanut kaikki ihmiset; ja ken ikinä pelastaa yhden hengen, hän on kuin olisi pelastanut kaikkien ihmisten hengen.Meidän lähettiläämme tulivat aikoinaan heidän luokseen selvin todistuksin (Jumalan yliherruudesta), mutta katso, senkin jälkeen monet ihmisistä tulivat irstaiksi maan päällä. (jae 32)
Tällä ei ole sellaista merkitystä kuin länsimaiset johtajat ja islamin apologistit väittävät.
Obama lainasi vuoden 2009 Kairon puheessaan osittain tätä keskeistä juutalaiset tuomitsevaa jaetta. Obama tuntuu ajatelleen sen tukevan länsimaista näkemystä jokaisen ihmishengen mittaamattomasta arvosta.
Ensinnäkin, huomaa että tämä ei ole yleinen tappamisen kielto - tärkeä poikkeus tehdään niiden suhteen jotka tappavat "verikostoksi tai pahuuden ehkäisemiseksi maassa". Toiseksi, tämä ei ole kaikkia koskeva käsky vaan koskee ainoastaan Israelin lapsia. Kolmanneksi, "senkin jälkeen monet ihmisistä tulivat irstaiksi maan päällä" - joten kaikki mitä siinä oikeastaan sanotaan on, että Allah antoi käskyn Israelin lapsille ja he rikkoivat sitä vastaan.
(Tosin jotkut islamin auktoriteetit tulkitsevat tämän tekstin sovinistisesti, koskien ainoastaan muslimeja: Sa'id bin Jubayr selittää: "Hän joka sallii itsensä vuodattaa muslimin verta on kuin hän sallisi vuodattaa kaikkien ihmisten verta. Hän joka kieltäytyy vuodattamasta muslimin verta on kuin se, joka kieltäytyy vuodattamasta kaikkien ihmisten verta.")
Näitä huomautuksia ei koskaan kuulla niiden suusta, jotka siteeraavat tätä jaetta ikään kuin se tuomitsisi islamilaisen jihadistisen väkivallan.
He eivät myöskään mainitse seuraavaa jaetta 33, joka määrää rangaistuksen Israelin lapsien pahuudesta ja tottelemattomuudesta: "Ainoa palkka niille, jotka sotivat Jumalaa ja Hänen lähettilästään vastaan sekä levittävät turmiota maassa, on että heidät tapetaan tai ristiinnaulitaan, tai heidän kätensä ja jalkansa hakataan poikki eri puolilta, ristiin, tai heidät karkoitetaan maasta. Sellainen on heidän häväistyksensä tässä elämässä, ja tulevassa heille on kauhea kuritus".
Tämä tekstinkohta siis osoittaa mitä on tehtävä niille juutalaisille, jotka torjuvat Muhammedin, eikä suinkaan mitään yleviä moraaliperiaatteita. Ibn Warraq tiivistää: "Nämä muka jalot ajatukset ovat tosi asiassa varoitus juutalaisille: sanoma on 'Olkaa kunnolla tai muuten'. Sen sijaan että nämä jakeet kieltäisivät väkivallan, ne ovat aggressiivinen ohje, että jokainen joka vastustaa Profeettaa tulee tappaa, ristiinnaulita, pahoinpidellä ja karkottaa!"
Seuraavaksi Allah varoittaa lisää helvetin tulesta (jakeet 35-40). Siinä sivussa hän käskee katkaista varkailta kädet (jae 38). Muhammed sanoi: "Tulkoon Allahin kirous sen ylle, joka varastaa munan ja leikattakoon hänen kätensä irti ja joka varastaa köyden, katkaistakoon hänen kätensä."
Jakeissa 41-60 Allah lohduttaa Muhammedia, jonka juutalaiset ja kristityt ovat torjuneet ja hänen sanomansa esitetään jälleen heidän profeettojensa kruununa ja täyttymyksenä. Mutta kristityille sanotaan: "Ja evankeliumin seuraajien piti tuomita sen mukaisesti, kuin Jumala oli siinä ilmoittanut" (jae 47), mikä tuntuisi olettavan, että kristittyjen kirjoitukset eivät vielä hänen päivinään olleet väärennettyjä, vaikka nykyään tavanomainen islamilainen näkemys on, että se Uusi Testamentti, jota me luemme, ei ole alkuperäinen vaan syntisten kristittyjen muuntelema, jotta se tukisi heidän väärää oppiaan.
Siispä muslimien ei tule ystävystyä juutalaisten ja kristittyjen kanssa (jae 51); Ibn Kathir selittää: "Allah kieltää Häneen uskovien palvelijoidensa ystävystymästä juutalaisten ja kristittyjen kanssa, koska he ovat islamin ja sen kansan vihollisia, kirotkoon Allah heidät." Allah jatkaa samasta aiheesta jakeissa 52-60 tuomiten tekopyhät ja Kirjan Kansat (joista useimmat ovat uppiniskaisia - jae 59) ja muistuttaen heitä, että niiden keskuuteen joilta "Jumala on riistänyt suosionsa ja jättänyt vihansa heidän päälleen" on hän "siittänyt apinoita ja sikoja" (jae 60).
* * *
Suomennettu Robert Spencerin blogista Blogging the Qur’an: Sura 5, “The Table,” verses 1-60
Pöydän suura: http://www.islamopas.com/koraani/005.htm
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti