Suurasta 97, "Siunattu yö", ei olla varmoja onko se
mekkalainen vai medinalainen, mutta sillä ei ole juurikaan merkitystä, sillä se ei sisällä mitään opillisesti merkittävää. "Siunattu yö" viittaa Muhammedin ensimmäiseen ilmestykseen (jae 1), joka on kirjattu suuran 96 jakeisiin 1-5. Se on "arvokkaampi kuin tuhat kuukautta" (jae 3), sillä silloin Henki laskeutui alas - henki on Tafsir al-Jalalayinin ja muiden mukaan enkeli Gabriel.
Islamissa Siunattu yö on omistettu rukoukselle ja sitä vietetään yleensä yhtenä Ramadanin viimeisistä kymmenestä päivästä.
Suura 98, "Selvä todistus", on luultavasti medinalainen ja se on medinalaisten suurien tapaan sotainen ja jakaa niiden halveksunnan Kirjan kansoja (lähinnä juutalaiset ja kristityt) kohtaan. Maududi sanoo, että sen sijainti suurien 96 ja 97 jälkeen on "hyvin merkityksellinen. Sura Al-Alaq [96] sisältää ensimmäisen ilmoituksen ja suura Al-Qadr [97] osoittaa milloin se ilmoitettiin, ja tässä suurassa selitetään miksi on tarpeen lähettää lähettiläs Pyhän Kirjan mukana."
Miksi se on tarpeen? Siksi että juutalaiset ja kristityt eivät usko ilman selviä todisteita (jae 1) ja tämä todiste on Muhammed ja Koraani (jae 2). Mutta vaikka Muhammed tulikin, jakaantuivat Kirjan kansat eri lahkoihin (jae 4) - kuten Tafsir al-Jalalayn selittää: "Ennen hänen tulemistaan he olivat kaikki päättäneet uskoa häneen sitten kun hän tulee; sitten ne heidän keskuudessaan, jotka eivät uskoneet, tulivat kateelliseksi hänelle." Heitä käskettiin palvelemaan Allahia, "suorittaa rukoukset" ja "uhrata säädetyt almut" - nämä ovat kolme islamin viidestä pilarista. Ne juutalaiset ja kristityt, jotka hylkäävät Muhammedin, ovat "ihmisistä kurjimpia" (jae 6) - keskeinen jae Koraanin monien uskottomien ihmisarvon kieltävien jakeiden joukossa - kun taas uskovaiset "ovat totisesti parhaita olentoja" (jae 7).
Suura 99, "Maanjäristys", kertoo maailmanlopusta (jakeet 1-5, jolloin hyvät erotetaan pahoista (jakeet 6-8). Oletko ehkä vasenkätinen? Tafsir al-Jalalayn kertoo, että "sinä päivänä ihmiset saapuvat Tuomion paikalle erillisissä ryhmissä jaettuna siten, että ne jotka ottavat [kirjan] oikealla kädellä, menevät Paratiisiin, mutta ne jotka ottavat sen vasemmalla kädellä, joutuvat tuleen..."
Seuraavat viisi suuraa antavat samanlaisia varoituksia, Suura 100, "Sotaratsu", huomauttaa ihmiskunnan kiittämättömyydestä Allahia kohtaan (jae 6), ja varoittaa Tuomiopäivästä (jakeet 9-11). Suura 101, "Vyöryvä tuho", käsittelee myös tuomiopäivää huomauttaen, että jokaisen hyvien tekojen täytyy ylittää pahat, kun ne punnitaan vaa'alla, jotta elämä olisi "täynnä tyydytystä", muuten häntä odottaa hornan liekit (jakeet 6-11). Suura 102, "Rikkauksien kartuttamisen suura", kritisoi niitä, jotka tavoittelevat maallisia rikkauksia (jae 1) ja unohtavat väistämättömän kuoleman (2) ja helvetin (6). Suura 103, "Ajan suura", vakuuttaa ihmiskunnan olevan tuhon oma (jae 2), paitsi ne, jotka uskovat ja tekevät hyviä tekoja (jae 3). Oikeusoppinut Ash-Shafi'i sanoi: "Jos ihmiset pohtisivat tätä suuraa, se olisi heille riittävä." Suura 104, "Parjaaja", suree niitä, jotka ovat varakkaita (jae 2), ja jotka juoruilevat ja panettelevat (jae 1), luullen heidän rikkautensa tekevän heistä kuolemattomia (jae 3). Heidät heitetään helvetin tuleen (jakeet 4-6).
Aikainen mekkalainen suura 105, "Norsu", viittaa tapahtumaan, jonka sanotaan sattuneen vuonna 570, Muhammedin syntymävuonna. Jemeniläinen kristitty hallitsija Abraha johti sotajoukkonsa (johon kuului sotanorsuja) Arabiaan hävittääkseen Mekan Kaaban. Kaaban vartijoilla ei ollut mahdollisuutta puolustautua, mutta silloin Allah lähetti lintuparvet heittelemään kiviä hyökkääjien päälle (jakeet 3-4). Tässä tulee jälleen esiin se ajatus, että Allahin totteleminen tuo mukanaan maallista menestystä, mutta tottelemattomuus tuo onnettomuuden.
Suura 106, "Quraish", kutsuu Mekan pakanallista arabiheimoa Quraishia (johon myös Muhammed kuului), jotka olivat Ka'ban - silloin vielä pakanallisen pyhäkön - ylläpitäjiä, palvelemaan ainoastaan todellista pyhäkön Herraa, Allahia (jae 3). Suura 107, "Almujen suura", tuomitsee ne, jotka kieltävät tulevan tuomion (jae 1), kohtelevat huonosti orpoja (jae 2) ja muita hädänalaisia (jae 3), ja jotka eivät rukoile (jae 5). Suura 108, "Hyvyyksien runsaus", puhuttelee Muhammedia kertoen hänelle, että ne jotka vihaavat häntä, menettävät kaiken (jae 3). Tafsir al-Jalalayn sanoo, että "tämä ilmoitettiin koskien al-Asi b. Wa'ilia, joka kutsui Profeettaa nimityksellä al-abtar, 'katkaistu', kun hänen poikansa al-Qasim kuoli." Kukaan Muhammedin pojista ei elänyt aikusikään asti.
Suuraa 109, "Epäuskoisten suuraa", lainataan nykyään usein osoituksena Koraanin suvaitsevaisuudesta. Useimpien uskonoppineiden mukaan tämä on mekkalainen suura, joka ilmoitettiin Muhammedille, kun muslimit olivat vähäinen, heikko ja puolustuskannalla oleva joukko, joka pelkäsi pakanallisia quraisheja - suura on mahdollisesti muslimien anomus tulla suvaituksi, eikä suinkaan jalo suvaitsevaisuuden osoitus vastustajia kohtaan. Al-Wahidi selittää kuitenkin, että tämä suura oli quraishin esittämän tarjouksen torjunta: "Seuratkaa te meidän uskontoamme, niin me seuraamme teidän. Te palvotte meidän jumalankuviamme vuoden ja me palvomme Allahia seuraavan vuonna. Tällä tavoin voimme nähdä onko se mitä te olette tuoneet, parempaa kuin se, mitä meillä on, ja silloin otamme siitä omaksemme sen, mikä on hyvää, ja te voitte ottaa omaksenne sen, mikä meidän omassamme on parempaa." Muhammed hylkäsi tarjouksen: "Allah on kieltänyt minua asettamasta ketään hänen rinnalleen."
Joka tapauksessa, Tafsir al-Jalalayn sanoo, että tämä suura ilmoitettiin ennen kuin Muhammedia "käskettiin käymään sotaan" kuvainpalvojia vastaan. Ja Muhammad al-Ghazali, jota pidetään usein reformistina, kirjoittaa pahaenteisesti tästä suurasta kirjassaan Journey Through the Qur'an koskien suvaitsevaisuuden rajoja: "Islamin sortamista ja sen olemassaolon oikeutuksen kieltämistä ei voida sietää. On tehtävä selväksi, että veren on vuodettava, kunnes tämä paha mielihalu on hävitetty ja islamin voima on palautettu ja sen sharia on turvassa ja täydellinen toimeenpano on taattu. Ymmärtävätkö sortajat tämän?"
Suura 110, "Avun suura", kehottaa Muhammedia ylistämään Allahia ja rukoilemaan anteeksiantoa, kun hän näkee ihmisten kääntyvän islamin "suurin joukoin" (jae 2). Tämä oli islamin perimätiedon mukaan viimeinen suura, joka ilmoitettiin Muhammedin ollessa kuolinvuoteellaan. Hän oli Arabian herra ja massakääntymisiä todella tapahtui - ja niin hän tehtävän suorittaneena kuoli.
Suuraa 111, "Liekkien lietsojaa", selitetään hadithissa (Bukhari, vol. 6, kirja 65, no. 4770, Darussalam-editio), jossa Muhammed kiipeää vuorelle ja puhuttelee quraisheja. Kun he ovat kokoontuneet, hän sanoo heille: "Minä olen teidän varoittajanne kauhean rangaistuksen edessä." Tämä ärsytti Abu Lahabia, Muhammedin setää, joka huusi muslimiprofeetalle: "Kuihtukoon kätesi tänä päivänä. Tämänkö takia sinä olet kutsunut meidät kokoon?" Silloin Muhammedille ilmoitettiin tämä suura, jossa Abu Lahab ja hänen vaimonsa tuomitaan helvetin tuleen.
Suura 112, "Ykseyden suura", torjuu ajatuksen, että Allahilla olisi lapsia (jae 3) - tällä ei tarkoiteta ainoastaan kristinuskoa, vaan myös pakanoiden "Allahin tyttäriä": joita Muhammed ehti hetken suositella saatanallisten säkeiden sattumuksessa.
Suura 113, "Päivänkoitto", ja suura 114, "Ihmisten suura", tunnetaan yhteisesti nimellä Al-Mu'awwidhatan: kaksi suuraa, jotka etsivät turvaa Allahilta pahaa vastaan. Ne on luultavasti ilmoitettu varhain Muhammadin profeetan uralla, ja niillä on aivan erityinen merkitys islamilaisessa hartauden harjoituksessa pahan torjujina - kun Muhammed makasi sairasvuoteella ennen kuolemaansa, hän lausui näitä yhä uudelleen.
Ja näin päättyy Koraani.
Blogging the Qur’an: Suras 97-114
