4. Naiset (104-176)

Allah jatkaa edellisen jakson sotateemaa (jae 104) sanoen ettei muslimien tule hellittää uskottomien takaa-ajossa. Bulandshahri selittää: "Kun uskottomat (kuffar) joutuvat ikuiseen kidutukseen ja vaivaan Helvetin syvyyksissä, muslimit riemuitsevat Taivaan (Jannah) autuudessa ja mukavuuksissa ilman mitään huolia tai murheita. Uskottomat (kuffar) eivät voi saavuttaa sitä asemaa, koska se on luvattu ainoastaan muslimeille. Tästä syystä muslimeilla on paljon suurempi syy taistella ja heidän on tehtävä se mitä suurimmalla innokkuudella."

Sitten Allah opastaa muslimeja tuomitsemaan Koraanin perusteella (jae 105); tuomitsee teeskentelijät ja varoittaa synnistä (jakeet 107-112); ja muistuttaa Muhammedia Allahin suojeluksesta käskien muslimien totella häntä (jakeet 113-116). Varoittaessaan jakeessa 115 olemaan seuraamatta "jotakin muuta tietä kuin uskovaisten", Allah perustaa islamilaisen lain ajatuksen ijma:sta, yhteisymmärryksestä. Sen mukaan kun islamin yhteisö on saavuttanut yhteisymmärryksen jostain asiasta, voidaan olla varmoja, että Allah on opastanut yhteisön totuuteen. Ibn Kathir selittää: "Muhammedin umma (yhteisö) on erehtymätön, kun he ovat yksimielisiä jossain asiassa, se on ihme, joka kasvattaa heidän kunniaansa heidän Profeettansa suuruuden kautta." Valitettavasti tämä käsite voi estää islamia uudistumasta: kun yhteisö on saavuttanut yhteisymmärryksen asiassa, siitä käsityksestä tulee yleensä muuttumaton. Vaikka harvat islamin puhemiehet Yhdysvalloissa myöntävät sen, tämä on totuus islamin sovinistisesta ideologiasta, joka pyhittää sodankäynnin vääräuskoisia vastaan ja heidän alistamisensa: koska se on asia, jossa kaikki islamin koulukunnat ovat yksimielisiä, sitä on hyvin vaikea syrjäyttää.

Allah hyökkää monijumalaisia vastaan, jotka "rukoilevat epäjumalia, nimittäin naispuolisia" ja Saatanaa Allahin sijasta (jae 117). Vielä yhtenä todisteena Allahin täydellisestä kaiken hallinnasta jae 119 sanoo hänen johtavan nämä uskottomat harhaan: "ja herättävä heissä himoja; olen totisesti käskevä heitä (taikatarkoituksessa) leikkaamaan kotieläinten korvia ja olen käskevä heitä pilaamaan Jumalan luomia." Viimeinen lause viittaa Al-Hasan bin Abi Al-Hasan Al-Basrin mukaan tatuointiin. Muhammed sanoi: "Allah on kironnut naisen, joka harjoittaa tatuointia ja sen joka hankkiin sellaisen itselleen, ja myös naisen, joka pidentää keinotekoisesti hiuksia, ja naisen, joka hankkii itselleen pidennetyt hiukset."

Tämän jälkeen Allah palaa naisiin. Hän puhuu miehen ja vaimon välisestä sopimisesta (jae 128). Ibn Abbas kertoo, että yksi Muhammedin vaimoista, Sawdah, "pelkäsi, että Allahin Lähettiläs eroaisi hänestä." Niinpä hän sanoi: "Oi Allahin Lähettiläs! Älä eroa minusta; anna minun päiväni Aishalle" - se on: sen sijaan, että viettäisit minulle varaamasi yön sängyssäni, vietä se jonkun muun vaimosi kanssa. Allah sanoo (jae 129) etteivät muslimit kykene kohtelemaan kaikkia vaimojaan tasapuolisesti, mutta Aisha vakuuttaa, että Muhammed oli poikkeus; hän "tapasi kohdella vaimojaan tasapuolisesti".

Allahin seuraava aihe on ... Allah. Hän painottaa kaikkivaltiuttaan, käskee oikeudenmukaisuuteen ja kritisoi uskottomia (joita ei pidä ottaa ystäviksi jakeiden 139 ja 144 mukaan) ja teeskentelijöitä sekä varoittaa, että Allah ei armahda niitä, jotka jättävät islamin kahdesti (jae 137). Muhammedin omat sanat ovat jyrkemmät: "Jos joku (muslimi) jättää uskontonsa, tappakaa hänet." Sitten Allah kritisoi teeskentelijöitä islamin pilkkaamisesta (jae 140) ja siitä, että he muka tukevat muslimeja vaikka ovat todellisuudessa heitä vastaan (jae 141). Uskovien ei tule ottaa uskottomia ystävikseen uskovaisten sijasta (jae 144).

Ja sitten Allah jälleen kerran palaa juutalaisten ja kristittyjen pahuuteen. Ne palkitaan, jotka eivät tee eroa Allahin profeettojen välillä (jae 152). Ibn Kathir sanoo: "Allah uhkailee niitä, jotka eivät usko häneen ja hänen Profeettaansa, niin kuin juutalaiset ja kristityt, jotka erottavat Allahin ja Hänen Lähettiläänsä uskostaan.. juutalaiset, kirotkoon Allah heidät, uskovat Profeettoihin, paitsi Isaan [Jeesus] ja Muhammediin, rauha heille. Kristityt uskovat Profeettoihin, mutta hylkäävät heidän Lopullisen Sinettinsä, ja kaikkein kunnioitetuimman heistä, Muhammedin, rauha olkoon hänen kanssaan... Niinpä, kuka hyvänsä hylkää yhdenkin Allahin Profeetoista, hän hylkää heidät kaikki, koska ihmiskunnan on uskottava kaikkiin Allahin maan päälle lähettämiin profeettoihin." Koska juutalaiset jättivät toistuvasti tottelematta Allahia, Allah "on sulkenut ne sinetillään heidän uskottomuutensa tähden" (jae 155). Ne juutalaiset, joilla on "perusteelliset tiedot", uskovat Muhammediin ja islamiin (jae 162).

Vakuutuksen "Eikä Pyhän kirjan omaavien joukossa ole ketään, jolla ei olisi oikeata uskoa häneen ennen kuolemaansa, (muuten) Ylösnousemuksen päivänä hän on todistava heitä vastaan" on katsottu tarkoittavan, että Jeesus palaa maan päälle - ja kun hän tulee, Muhammedin mukaan, hän "särkee Ristin ja tappaa sian ja lakkauttaa jizyan (veron, jota ei-muslimit maksavat muslimihallitukselle suojelua vastaan)." Hän siis lakkauttaa ei-muslimeja alistavan dhimmiyden ja islamisoi maailman: "Silloin Allah hävittää kaikki muut uskonnot paitsi islamin ja Allah hävittää Al-Masih Ad-Dajjalin (Väärän Messiaan)."

Allah kehottaa kristittyjä muistamaan, että Jeesus oli luotu olento ja olemaan sanomatta "Kolminaisuus" (jae 171) - siis varoittaa, että Jumalaa ei saa sanoa kolminaisuudeksi. Ibn Kathir lainaa Koraania itseään (5:116) sanoen, että kristityt kohottivat Jeesuksen "ja hänen äitinsä jumaliksi Allahin rinnalle"; Kristittyjen Kolminaisuutta "Isä, Poika ja Pyhä Henki" ei mainita Koraanissa.

 * * *

Suomennettu Robert Spencerin blogista Blogging the Qur’an: Sura 4, “Women,” verses 104-176

Naisten suura: http://www.islamopas.com/koraani/004.htm

4. Naiset (35-104)

Sen jälkeen kun Allah ensin suosittelee sovittelijaa riitelevälle pariskunnalle (jae 35) hän käskee kohtelemaan hyvin sukulaisia, ystäviä, naapureita ja omistamiaan orjia ja tuomitsee ylpeyden ja saituuden (jakeet 36-42).

Sitten hän kieltää rukoilemasta juovuksissa (jae 43). Ibn Abi Hatim sanoo tämän ilmoituksen syyksi sen, että eräs muslimi luki ääneen jakeita 109:1-3, jotka kuuluvat "Sano: Te, jotka ette usko! En palvele sitä, mitä te palvelette, ettekä te palvele Häntä, jota minä palvelen." Mutta rukouksen johtaja oli juovuksissa ja hän sanoikin "Sano: Te, jotka ette usko! Minä en palvele sitä, mitä te palvelette, mutta me palvelemme, mitä te palvelette." Pian sen jälkeen tämä neljännen suuran jae ilmoitettiin.

Tämä oli ensimmäinen vaihe Koraanin kolmevaiheisessa alkoholin kiellossa.

Ensin Allah käski tässä jakeessa muslimeja olemaan rukoilematta, kun ovat juovuksissa; sitten hän kertoi heille, että alkoholiin "sisältyy suuri synti, vaikkakin niistä on joitakin etuja ihmisille" (2:219); ja lopulta tuli ilmestys, jonka mukaan alkoholi oli "paholaisen aikaansaamaa" (5:90), ja tuli siksi kieltää kokonaan. Näistä viimeisen jakeen katsotaan abrogoineen kaksi aikaisempaa.

Muhammedista itsestään tuli hyvin jyrkkä suhteessa juopumukseen ja hän sanoi että juopoille on annettava ensin kolme varoitusta ja sen jälkeen heidät on teloitettava: "Jos hän on juovuksissa, ruoskikaa hänet; jos hän on uudestaan juovuksissa, ruoskikaa hänet; ja taas jos hän on juovuksissa, ruoskikaa hänet; jos hän tekee sen neljännen kerran, tappakaa hänet."

Sitten Allah palaa yhteen suosikkiaiheistaan, Kirjan Kansojen ja erityisesti juutalaisten sättimiseen.

Juutalaiset "kartuttavat harhauskoa" ja toivovat muslimien "eksyvän oikealta tieltä" (jae 44). He uskovat "jumalankuviin ja epäjumaliin ja sanovat uskottomista: 'Nämä ovat lähempänä oikeaa tietä kuin uskovat'". He vääristelevät Allahin sanoja ja Allah on "kironnut heidät heidän uskottomuutensa tähden", kufrihim, (jae 46; katso myös jae 52).

Ibn Kathir sanoo: "Allah esittää, että juutalaiset, langetkoot Allahin kirous heidän päälleen Tuomiopäivään asti, ovat valinneet väärän tien opastuksesta huolimatta, ja hylänneet sen, minkä Allah lähetti Hänen Lähettiläälleen Muhammedille. He myös hylkäsivät sen tiedon Muhammedista, jonka he olivat saaneet edeltäviltä profeetoilta, saadakseen vähäistä hyötyä tässä elämässä." Heitä kehotetaan kääntymään islamiin tai kohtaamaan kauhean rangaistuksen, mukaanlukien kirouksen, jolla "Me kirosimme sapatinrikkojat" (jae 47) - eli muuttamisen apinoiksi ja sioiksi (2:63-65). Allah antaa anteeksi kaiken muun paitse shirkin, vertaisten asettamisen Jumalan rinnalle (jae 48). Koska Kirjan Kansat ovat kirottuja, Allah polttaa heidät tulessa: "Niin usein kuin heidän ihonsa kärventyy, annamme sen sijalle uuden, jotta he maistaisivat tuskaa" (jae 56).

Maududin mukaan jae "Jumala käskee teidän palauttaa uskotun omaisuuden sen omistajalle ja tuomitsemaan rehellisesti, kun tuomitsette ihmisten kesken" tarkoittaa, että Allah varoittaa muslimeja tekemästä samaa virhettä kuin juutalaiset: "Yksi israelilaisten pahimmista virheistä oli, että he rappioaikanaan antoivat luottamustehtävät (s.o. uskonnolliset ja poliittiset johtotehtävät) epäpäteville, pahoille, moraalittomille, korruptoituneille ja epärehellisille ihmisille."

Maududi, eturivin poliittisen islamin edustaja, joka kirjoitti 1900-luvun puolivälissä, antaa ymmärtää, että muslimit ovat eksyneet harhaan kun ovat asettaneet valtaan autoritäärisiä hallituksia, jotka eivät hallitse islamilaisen lain mukaan, eivätkä pane toimeen sharia-lakia kokonaisuudessaan. Toinen 1900-luvun teoreetikko Sayyid Qutb kirjoittaa samankaltaisesti tästä samasta jakeesta ja lisää, että jihad on "erityinen uskon täyttymys". Myös Maulana Bulandshahri selittää, että nykyiset muslimivaltioiden hallitsijat ovat pettäneet uskonsa sallimalla "lainsäädäntöelinten laatia lakeja" sen sijaan, että "seurattaisiin Koraanin ja hadithien ohjeistusta".

Sitten uskovia kehotetaan tottelemaan "Jumalaa ja [...] profeettaa ja niitä teidän keskuudessanne, joilla on arvovalta" (jae 59). Muhammedin totteleminen tarkoittaa nykyään monien islamin auktoriteettien mukaan hänen haditheihin kirjattuja sanojaan - toisaalta jotkut nykymuslimit haluavat hylätä ne ja sanovat, että ainoastaan Koraani on auktoriteetti. Muhammed itse oli varsin selväsanainen mitä tulee tarpeellisuuteen noudattaa maallisia lakeja: "Teidän on kuunneltava ja toteltava hallitsijaanne, vaikka hän olisi etiopialainen (musta) orja, jonka pää on kuin rusina." Jakeet 60-70 jatkavat teemaa tottelevaisuudesta Muhammedia kohtaan, nuhdellen teeskentelijöitä, jotka ovat uskovinaan Muhammediin ja islamiin, mutta kieltäytyvät antamasta kiistojaan hänen ratkaistavakseen. Allah sanoo Muhammedille: "Ei, vannon Jumalasi kautta, ett'eivät he ole tosiuskovaisia, ennenkuin ottavat sinut erotuomariksi keskinäisissä kiistoissaan" (jae 65).

Heti tämän jälkeen Allah kehottaa uskovia käymään rohkeasti jihadiin (jakeet 71-104). Ibn Kathir selittää jakeen 71 näin: "Allah käskee uskollisia palvelijoitaan ryhtymään varotoimiin vihollisiaan vastaan, hankkimalla aseita ja muita tarvikkeita, ja lisäämään Hänen puolestaan taistelevien joukkojen lukumäärää." Sotilaan on taisteltava pelottomasti, sillä "kaatuupa hän tai voittaa, annamme Me jalon palkinnon" (jae 74) - tässä on taas lupaus, joka on saanut muslimit taistelemaan niin sinnikkäästi kautta historian. Vastakohta on jyrkkä: uskovat taistelevat sortoa vastaan (jae 75) ja Allahin puolella, kun taas uskottomat taistelevat Saatanan puolella (jae 76). Kuolemaa ei voi paeta kieltäytymällä taistelemasta, koska "Kaikki tulee Jumalalta" (jae 78). Ja joka tapauksessa, Allah "lannistaa uskottomain mahdin" (jae 84).

Ne, jotka liittyvät muslimeihin ja sitten kääntyvät pois, tulee vangita ja tappaa - tämä on perusta islamin kuolemanrangaistukselle apostaasista (jae 89).

Jaetta 90 käytetään joskus todisteena, että muslimeilla ei ole avointa valtakirjaa taistella vääräuskoisia vastaan, mutta Tafsir al-Jalalayn tekee selväksi, että tämä koskee ainoastaan niitä uskottomia, jotka alistuvat islamin hallintoon: "Ja niinpä jos he eivät taistele teitä vastaan, ja tarjoavat rauhaa ja sovintoa, se on: jos he alistuvat, silloin Jumala ei salli teidän tehdä heille mitään, [Hän ei salli teidän] ottaa heitä vangiksi tai tappaa heitä."

Allah kieltää tappamasta uskonveljiään tarkoituksella; jos joku tappaa muslimin vahingossa, hänen on vapautettava muslimiorja (jakeet 92-93). Miksi sitten muslimit voivat tappaa sellaisella innolla toisia muslimeja Irakissa ja muualla?

He julistavat takfirin toisilleen - julistavat vastustavan ryhmän vääräuskoisiksi - huolimatta jakeen 94 varoituksesta. Allah sanoo, että ne uskovat, jotka jäävät kotiin eivätkä aseta henkeään alttiiksi, eivät ole niiden veroisia, jotka käyvät jihadiin (jae 95).

Tällaiset tekstinkohdat, joitka usein ohitetaan keskustelussa Koraanin näkökulmasta jihadiin, osoittavat selvästi, että se mitä Koraani tarkoittaa jihadilla, ei ole sisäistä hengellistä kamppailua vaan sodankäyntiä.

Miksi kenenkään tulisi pelätä uskottoman hyökkäävän kimppuunsa, tai pitäisi lyhentää rukoustaan vihollisen hyökkäyksen vuoksi (jae 101), jos kyse on hengellisestä kamppailusta? Miten muka voisi tappaa vahingossa uskonveljensä hengellisessä kamppailussa?

 * * *

Suomennettu Robert Spencerin blogista Blogging the Qur’an: Sura 4, “Women,” verses 35-104

Naisten suura: http://www.islamopas.com/koraani/004.htm